Sairaanhoitajaksi kolmekymppisenä?

Sairaanhoitajille on aina töitä.

Ja tosiaan tuo sairaanhoitoala ei varmaan tästä maailmasta mihinkään katoa tulevaisuudessakaan. :)



ap

Palkkaako kukaan raihnaista 4-kymppistä jumppaohjaajaksi :-(

Ei haittaa mitään, vaikka olisit yli kolmikymppinen ja vastavalmistunut. Sinulle on kertynyt elämänkokemusta enemmän kuin parikymppiselle vastavalmistuneelle ja se ei ole huono juttu ollenkaan.



Varsinaisia pääsykokeita, joihin voisit valmistautua, ei ole. Psykologiset testit tehdään ja toki aikaisemmat koulutodistukset vaikuttavat jonkin verran.

Sairaanhoitajan työssä elämänkokemuksesta on pelkästään hyötyä ja aikuiset opiskelijat eivät enää ole niin arkoja. Töitä riittää, palkka ei ole kummoinen mutta jos sinulle 2500 e bruttona riittää ja varma työpaikka valmistuttuasi niin ok. Onnea matkaan! t. sh

Itsekin hain, jos pääsen, olen 31-vuotias valmistuttuani. Edessäni minulla on vileä hyvällä onnella yli 30 vuotta työuraa. Kuten sinullakin.

Jos sinusta tuntuu hyvältä niin vaihda alaa, ettet kadu myöhemmin.

Ehkä tosiaan uskaltaudun osallistumaan kevään yhteishakuun ja ainakin kokeilemaan onneani pääsykokeissa. Ainakin yo-todistuksesta ja lukion päästötodistuksesta saan melko hyvät pisteet, ja toivotaan, että soveltuvuuskokeissakaan ei mene ihan metsään... ;)



2500 euron bruttopalkka riittää minulle oikein mainiosti, ja tosiaan töitä taitaa olla tarjolla vastavalmistuneillekin.



ap

Ei mitään ikärasismia, mutta kyllä se elämänkokemus antaa myös eväitä kohdata toinen ihminen (potilas) " aikuisemmin" . Tsemppiä, ap!

lähihoitaja, joka oli valmistunut äskettäin, 58-vuotiaana. Hyvin oli hänelläkin töitä.



Sairaanhoitajalla on hyvä olla myös vähän " elämänkokemusta" . Joten ikä ei ole este.

kaa olla työelämässä.



Hienoa, että olet kiinnostunut hoitoalasta.

hoitajille, ainakin kasvukeskuksissa.

tai hus. f i ja vakituiset työsuhteet sieltä.

Kertoisitteko, minkälaisia sairaanhoitajaopinnot ovat? Etenevätkö tietyssä järjestyksessä opetussuunnitelman mukaan, vai onko kursseja, jotka voi suorittaa " milloin haluaa" ? Kuinka iso osa opiskelusta on harjoittelua? Kysymykseni voivat tuntua hölmöiltä, mutta minulla ei ole minkäänlaisia edeltäviä kokemuksia amk-opinnoista. :)

Yhteensä 10ov eli 15 op saat itse valita ns. vapaasti valittavia opintoja.

Harjoitteluja on noin 4 vuodessa, noin kuukausi kerrallaan. Itsenäsitä opiskelua paljon, toisaalta myös läsnäolopakko luennoilla.



t. 12/08 valmistuva th

Tervetuloa vaan alalle!



Mun käsittääkseni nykyisinkin opinnot aika pitkälti suoritettava samassa tahdissa kuin muutkin, joten ei juuri ole mahdollisuutta luovia. Toisaalta aikuisopintoryhmässä opiskelu on kai helpompaa ja opintotukeakin saa enemmän. Harjoittelut on n 5vk, palkattomia.

Toivoinkin, että opetussuunnitelma olisi ns. tiukka, sillä tuo akateeminen vapaus ei oikein sovi minulle - huomattu on... ;) Opintotukea en varmaankaan tulisi saamaan ollenkaan, sillä olen sitä jo yhteen tutkintoon saanut (tutkinto kesken ja tukikuukaudet melkein käytetty). Pitäisi siis vain elellä miehen palkalla opiskeluaika, mutta sekin onnistunee.



ap

Töitä tarjotaan jo opintojen alkuvaiheessa. Jalan saa halutessaan hyvin ovenväliin haluamaansa paikkaan.

Meidän koulussa on työharjoittelua 7 viikkoa joka lukukautena.

Minä valmistunen th:ksi 45-vuotiaana, että sulla ei todellakaan ole mitään hätää!

koulutukseen sairaanhoitajaksi, jolta saa päivärahaa. nk työvoimakoulutus. Jos siis olisit jäämässä muutoin työttömäksi, kannattaa kysellä tuotakin vaihtoehtoa paikkakuntasi työvoimatoimistosta.

Olen miettinyt vähän samaa, mutta tullut siihen lopputulokseen, että ei...



- sairaanhoitajilla on tosi joustamattomat työajat ja esim. sis-kir-osastoilla kolmivuorotyötä myös jouluna ja juhannuksena. Tämä on hankalaa, kun on jo perhettä, en saisi ikinä nukuttua yövuorojen univelkaa kiinni. Lisäksi olen todella huono valvomaan ja muutenkin aamu-uninen, aamuvuorossakin pitää kai olla jo 7.30 työpaikalla.



-sairaaloissa on hierarkinen työilmapiiri, lääkärit ja hoitajat eivät esim. kahvittele samassa pöydässä - en tykkää





Olisi pitänyt opiskella nuorena, kun olisi vielä jaksanut tota vuorotyötä ja sitten vanhempana tehdä TtM-tutkinto ja pyrkiä vaikka ylihoitajaksi. Joku toinen ammatti siis hakusessa...

Kiitos ajatuksistasi, oli mielenkiintoista lukea niitä. :) Toit esiin hyviä näkökulmia aiheeseen liittyen. Nuo ovat varmasti asioita, jotka jokaisen täytyy punnita erikseen omista lähtökohdistaan.



Itse en ole koskaan tehnyt vuorotyötä, mutta en koe ajatusta siitä mitenkään mahdottomana, ennemminkin päinvastoin. Minulle normaali 8-16 -työrytmi ja muutenkin " standardinmukainen" elämänrytmi eivät tunnu olevan ne sopivimmat, vaan näkisin hyvinkin itseni tekemässä epäsäännöllisiä työvuoroja eri vuorokaudenaikoihin. Itseasiassa pidän yövalvomisesta ja saan tehokkaimmin asioita tehtyä juuri öiseen aikaan. :) Myös perheelliset ystäväni tuntuvat saavan vuorotyön ja perheen yhdistettyä ihan toimivasti, ja kun oma mieheni on päivätyössä, uskon tuon yhdistelmän toimivan meilläkin.



Sairaalan työhierarkiakaan ei tunnu minusta ajatuksena mitenkään vastenmieliseltä. Varmasti suurimmalla osalla työpaikoista on niitä, jotka syystä tai syyttä haluavat nostaa itsensä toisten yläpuolelle. Ja sairaanhoitajat eivät kuitenkaan tee työtään yksin (ts. todennäköisesti työpaikalla on muitakin hoitajia), joten eiköhän kahvipöytään seuraa löydy, vaikka lääkärit loistaisivatkin poissaolollaan. ;) Minusta ajatus lääkäreiden " alapuolella" työskentelemisestä tuntuu itseasiassa oikein hyvältä, enkä esim. ole koskaan itse haaveillut lääkärin ammatista. Haluaisin siis työskennellä nimenomaan niin, että yläpuolellanikin on vielä joku - en siis ole lainkaan johtaja-ainesta. :D



Mutta laitan ajatuksesi mietintämyssyyn näiden kaikkien muiden lisäksi. Katsotaan nyt, minkälainen suunnitelma siellä sitten loppujen lopuksi prosessoituu...



ap