Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toimiiko kaikkien ihmisten psyyke näin?
26.03.2008 |
Ihmiselllä on siis olemassa sellainen ideaalikuva siitä minkälainen pitäisi olla. Mulla se on sellainen hoikka ja pirtsakka toimistoneiti, jolla on vaaleat hiukset ponnarilla. Hän nousee aamulla iloisena ja tarmokkaana ja ryhtyy päivän puuhiin. Hän pitää kodin puhtaana ja suhtautuu innostuneesti alansa haasteisiin.
Elämä on pyrkimystä päästä tähän rooliin, yleensä huonolla menestyksellä. Kaikki mitä teen, suhteutan rooliin, ja asioilla on arvoa vain silloin kun ne tekee roolissa. Jos vaikka lasku pitäisi maksaa, jos sen maksaa roolissa, toimintaan voi olla tyytyväinen. Jos on koko päivän totaalisen saamaton ja hirveällä vaivannäöllä saa maksettua sen laskun, teolla ei ole arvoa, koska se ei tapahtunut roolimoodissa tai sen yrityksessä.
Vaikea selittää. Mutta näinkö se siis menee?
Kommentit (10)
ehkä meillä tosiaan on joku roolimoodi. Jos on toteuttanut roolia, vaikka täydellinen äiti-vaimo-taloudenhoitaja-leipoja-kokki-ja vielä töissä pro, voi illalla kaatua sänkyyn itseensä tyytyväisenä. Ja kaikki muut päivät halveksii itseään kun ei pysty siihen, noin 364 päivää vrk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kai vähän skitsofreeninen, mutten tietoisesti ajattele roolejani päivän aikana. Kuitenkin alitajunnassa hahmotan olevani äiti, tytär, sisko, täti, aikuisopiskelija, toimihenkilö jne. Näistä rooleista paikan ottaa automaattisesti se, mikä sopii paikkaan ja aikaan (lapsen sairastuessa keskellä yötä, olen ÄITI, töissä tämä jää taka-alalle ja olen toimihenkilö jne).
En arvota tekemisiäni roolini mukaan, kuten sanoin se on täysin automatisoitunutta. Autopilotti vaihtaa sopivan päälle tarpeen mukaan, eikä minun tarvitse ajatella asiaa laisinkaan. Päivä menee hyvin, jos työt tulee tehtyä ja kotihommat hoidettua, roolilla ei merkitystä.
Mulla on toiminut noin, että on ollut joku täydellisen rooli, tai useampi, joita sit olen yrittänyt suorittaa ja sit vaivun masennukseen. Niistä roolisuorittamisen ajatusmalleista täsä on yrittänyt päästä eroon terapiassa.
Niistä roolisuorittamisen ajatusmalleista täsä on yrittänyt päästä eroon terapiassa.
Miten siellä terapiassa on käytännön tasolla yritetty päästä irti roolisuorittamisesta?
mitään rooleja. Olen tietysti esim. työelämässä tietyssä roolissa ja pitää käyttäytyä sen mukaan, mutta olen kuitenkin koko ajan ihan oma itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrittäisin saavuttaa. Olen ihan tyytyväinen tällaisena kuin olen, vaikka tavallaan pyrin kehittämään luonteenpiirteitäni, esim. kärsivällisyyttä. Onkohan tuo sitten sitä roolisuorittamista? Päivä kerrallaan, jotkut päivät on huonompia ja jotkut parempia kuin toiset.
-7
Silloin kun on paha päivä ja silti tekee jotain, niin siitä erityiskiitos itse itselleen. Ja pois se suorittaminen. Ei ehkä terapialla ole niin merkitys kuin omalla oivalluksella, että jos jatkaa " roolinsa suorittamista" niin sitä luhistuu, ennemmin tai myöhemmin, kun ei kukaan jaksa sellaista pidemmän päälle, eikä ole sillä tiellä muuta kun dead end. Pakko pärjätä ilman roolia. Ratkaisu sit sovittaa se " roolinsa" niin ett jaksaa, eikä tarvi ajatella sen olemassa oloa. Itsetutkimusta, ja ehkä se minulla ainaskin kertoo et on liikaa stressiä ja kaipaa lepoa, jos menee roolisuorittamiseksi. Ei normaalisti ajatella rooleja kun on oma itsensä, ja ajatellaan vaan ne tilannekohtaiset velvoitteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin siis sanoa itselleni että hyvä kun sait kaikesta huolimatta sen laskun edes maksettua, mutta en TUNNE että tarkoitan mitä sanon. Jossain sisimmässä istuu kiukkuinen murrosikäinen kädet puuskassa ja sanoo no juu NIIN VARMAAN.
Näin nimittäin yöllä unta tästä aiheesta. Siinä tekemiset oli tavallaan kiinteitä kappaleita ja unessa laitoin niitä rautamuurin sisäpuolelle. Jos yritin laittaa asia/kappaleita rautakehikon ulkopuolelle, ne jäivät kellumaan avaruuteen hyödyttöminä.
t. ap
Vierailija:
Silloin kun on paha päivä ja silti tekee jotain, niin siitä erityiskiitos itse itselleen.
En ole tyytyväinen itseeni, tunnen itseni liian laiskaksi mutta mitään " ihannekuvaa" siitä millainen minun pitäisi olla, ei minulla ole. Jokainen asia minkä päivänaikana saan tehtyä on minulle plussaa.
Alue: Aihe vapaa
Toki mullakin on se ideaalikuva itsestäni millainen pitäisi olla, mutta jos saan huonona päivänä työllä ja vaivalla laskut maksettua niin olen siihen oikeastaan tyytyväisempi kuin silloin kun se on tullut tehtyä hyvänä päivänä. Hyvänä päivänä se sujuu itsestään siinä sivussa eikä asian eteen ole tarvinut nähdä vaivaa. Hyvinä päivinä olen tyytyväinen ITSEENI, teot seuraa siinä sivussa, huonoina en ole tyytyväinen itseeni mutta siihen olen jos olen saanut silti hommia hoidettua. Silloin ne teotkin on ikäänkuin arvokkaampia.