Lapseen ripustautuva kaveri?

toimintoihin tai sitten ryhmäyttävän. Josko siitä "niinakin" saisi toisia ystäviä.



Voisitte tehdä niin että pitäisitte tuon teidän tytän ja niina ystävyyttä silti yllä, jos on hänen ainut "ystävä". Vaikka niin että kerran viikossa olisi iltapäivällä koulun jälkeen leikkihetki. Näin lapsesikin oppisi jakamaan. Ei vain saamaan.



Vai pelkäätkö että Niinasta on vain harmia tyttäresi matkalla suosittujen ja epäsuosittujen joukossa? Kaikki ihmissuhteet on tärkeitä, ja jos tyttösi ei ole alistuja, hän itse tekee lopun suhteelle ennemmin tai myöhemmin jos se ei ole hänen mielestään mukava. Se että olette puhuneet asiasta kotona, auttaa tytärtänne ymmärtämään asiaa, vaan itse seuraisin vierestä ja katsoisin mihin tilanne kehittyy.

Jos on jo ongelma, niin mitä pikimmin yhteyttä kouluun. Varmasti opettajan tai kuraattorin kanssa voi asiaa puida.

Naapurin tyttö ripustautui tyttöömme eskarin alettua syksyllä. Määräsi ja komenteli tyttöämme, ettei hän olisi saanut leikkiä muiden kanssa ollenkaan.

Tyttömme alkoi vaikuttaa kotona ahdistuneelta ja kysyttyämme mikä on hätänä, kertoi hän tästä asiasta jonka hän koki tytön osalta "kiusaamisena" koska olisi halunnut leikkiä muidenkin kanssa eikä aina tämän tytön kanssa. Joka hetki olisi pitänyt olla yhdessä, niin istua kuin seistäkkin.



Otin asian puheeksi opettajien kanssa ja kun he asiaa alkoivat seuraamaan. Huomasivat saman mitä tyttömme kertoi. He alkoivat tekemään "vaihvihkaa" jaottelua istumisiin, ryhmätuokioissa jne.. Lapsemme haki välillä silmillä aikuisilta tukea, että nyt haluan "eroon" haluan tehdä jotain muuta ja aikuiset auttoivat.

Ei kokoaikaa vaan välillä. Näin tämä toinenkin tyttö joutui ottamaan kontaktia toisiin lapsiin kun meidän tyttö ei ollutkaan kokoaikaa vierellä.

Ongelma laukesi tällä tavalla ja tämä toinenkin tyttö on saanut omia kavereita. Välillä leikkivät yhdessä, välillä erikseen ja useinmiten porukassa kaikki yhdessä:)

Tyttömmekin oppi tästä omaa tahtoa, ei tarvitse tehdä kuten toinen haluaa jos itse ei halua. Osaa sanoa vastaankin jo toiselle. Kokoaikaa ei tarvi olla kaikkien kaveri, varsinkin jos se on ahdistavaa luokkaa toisen puolelta jo.

Karkasi tuo edellinen...



Tyttömme on hieman ujo eikä halua olla seurueen keskipiste. Ottaa muita hyvin huomioon, joten osaa mielestäni kyllä myös antaa, ei vain saada. Ja tiedän, että leikit "Niinan" kanssa on aikoinaan sujuneet ihan kivastikin, mutta liika on tietysti liikaa. Itkun kanssa Anna ilmoitti, ettei hän pärjää koulussa ja tarkoitti tällä, ettei pääse millään eroon tästä jatkuvasti seuraavasta varjostaan. Ongelmallista on myös se, että jos Anna suivaantuu ja sanoo Niinalle, että en leiki kanssasi, Niina alkaa itkeä ja Anna saa sosiaalisen tuomion, että miksi itketät Niinaa.



Yhteyden ottaminen opettajaan saattaisi auttaa. En usko, että tilanne häiritsee tuntien aikana, mutta ehkä opettaja voi vaikuttaa välituntitoimintaankin, en tiedä. Uskon, että päiväkodissa opettajien on helpompi asiaan puuttua, mutta kokeilemme puhua opettajan kanssa.



Kiitoksia neuvoistanne!



Äiti -73

Koulussakin opettaja voi vaikuttaa välitunteihin, valvomalla, mutta myös käsittelemällä tämän suuntaisia asioita neutraalisti, esimerkiksi draaman avulla. Muutkin tavat ovat mahdollisia, tarinat, joissa tapahtuu vastaavia asioita, ja lasten kanssa toimintamahdollisuuksien pohtiminen. Myös ryhmäyttävät leikit ja nimenomaan istumajärjestelyt yms. tunneilla vaikuttavat myös välitunteihin.

Jos noin pitkälle on menty että lastasi ahdistaa ja itkettää, niin ota ihmeessä heti yhteys opettajaan. Ei todellakaan ole mikään pakko tuota sietää. Olet jaksanut hienosti ottaa huomioon "Niinan" tunteet. En ymmärrä tuota yhtä ehdotusta että tyttäresi pitäisi kerran viikossa väkipakolla leikkiä tämän häiriköivän tytön kanssa. Koska tuohan on tavallaan myös häiriköintiä, ettei jätä toista rauhaan, jopa siihen pisteeseen että toinen ahdistuu. Entä Niinan vanhemmat? Ovatko he liian omituisia, että heidän kanssaan voisit puhua asiasta?



Meillä oli vähän samantapainen tilanne kehittymässä omalla pihallamme poikani ja kaksi vuotta vanhemman pojan välille mutta onneksi nyt tämä vanhempi poika muuttaa toiselle puolelle kaupunkia ja on myös mennyt sinne toiseen kouluun. Tilanteeseen liittyi selkeästi se, ettei tuo toinen poika ollut saanut ketään muita kavereita mistään, oli vähän "erilainen", ja ei oikein osannut toimia ja kommunikoida toisten kanssa. Olen tosi iloinen että tilanne ratkesi tällä tavalla, omalla pojallani on muita kivoja kavereita eikä jäänyt ollenkaan harmittelemaan tuon kaverin pois muuttamista.



Koska tekin olette muuttaneet pois Niinan pihalta, ei mielestäni sinun tytölläsi ole minkäänlaista "velvollisuutta" leikkiä hänen kanssaan sen enempää koulussa kuin kotona. Mielestäni Niinan vanhempien pitäisi saada tietää asiasta, että ohjaisivat Niinaa löytämään uusia kavereita.

Kiitos ihanat ihmiset, mietin jo, että otanko asian liian vakavasti, kun mieheni on sitä mieltä, että ei pidä nyt liikaa lietsoa asiaa, mutta tytön ahdistus on kuitenkin todellista.



Niin, olen miettinyt sitäkin, että puhuisin Niinan vanhempien kanssa, mutta en oikein millään näe, että miten sen pystyisi tekemään niin, että he ymmärtäisivät asian oikein. Jossain vaiheessa näimme pihalla vanhempia paljonkin, mutta sitten aloin ottaa etäisyyttä, kun jutut alkoivat olla niin kummallisia. He eivät mielestäni käsittele asioita lapsen tunne-elämän kautta lainkaan, minkä seurauksena asiat ehkä ovat niin kuin ovat. Luulen myös, että he saattaisivat kokea sen hyökkäyksenä heidän lastaan kohtaan. Ehkä olisi parempi, jos tieto tulee jotakin muuta kautta.



Kiitoksia, koitan tarttua härkää sarvista!



Äiti -73