Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mun mies määräilee lapsia koko ajan! Lapsetkin jo ahdistuu, mutta ei tuo tajua, vaikka yrittäisin mitenkä sanoa, ettei

Vierailija
25.03.2008 |

noin lapsia ohjailla. Mitä teen??

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
25.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tsemppiä! Yritä vaikka puhua hänelle ja kysyä miltä hänestä tuntuisi jos häntä komennettaisiin koko ajan...tai jotain :)

Vierailija
2/6 |
25.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis siinä tapauksessa, ettei kyseenalaista omia metodejaan tai ole päättänyt toisin.



Eli miehesi tekee niin kuin hänelle on tehty. Alapa kyselemään, mikä oli lapsuudessa kamalinta, mitä hän inhosi eniten, mistä hän tykkäsi, mitä hän inhosi isässään eniten, miten hänen vanhempansa tekivät siinä ja siinä tilanteessa jne.



Keskustelette vain ja kuuntele, mitä hän sanoo. Kun saat tarpeeksi infoa, niin osoita sieltä, että hei huomaatko, sinä teet juuri samoin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
25.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sama ongelma. Mies tulee kotiin niin heti alkaa komentelu ja vahtaaminen. Olen jo ihan kypsä tilanteeseen. ei lopu vaikka kuinka olen yrittänyt asiaa selvitellä.

Vierailija
4/6 |
25.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei se teidän sanominen mitään autakaan. Ihminen oppii oivalluksen kautta. Hänen pitää itse oivaltaa tämä asia. Ulkopuolinen ei voi tuota oivallusta kaataa päähän.

Vierailija
5/6 |
25.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos muistutan tai sanon asiasta ylipäätään, hän saattaa suuttua. Lapset tarvitsevat kuria hänen mielestään. Joo, tarvitsevat kyllä, mutta mulla aika paljon pehmeämmät metodit....

Vierailija
6/6 |
25.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että sinä teet selväksi, ettei teillä kasvateta koiria vaan ihmislapsia. Oma mies onneksi kohtelee pääsääntöisesti ok lapsia, vaikka joskus huomautankin, ettei ne orjia ole. Mies sanoo kyllä olevansa tässä asiassa tossun alla. Tavallaan hyvä niin. Minä saan huutaakin (omasta mielestä), koska minä pidän huolen, että lapsi ei jää yksin tilanteeseen. Se on myös väärä asetelma, jos toinen joutuu pehmittämään toisen sanomisia: ei isi saisi noin, isi on väärässä. Se syö taas pohjan koko hommalta. Minä puolestaan olen joskus kasvattanut naapurinkin miestä, kun olen yrittänyt huomauttaa, ettei kasvata omia " koiriaan" minun lapsen kuulleen... Sitten taas toinen naapuri kerran sanoi, että se olisi kyllä mukavaa, kun lapset käyttäytyisivät kuin hyvin kasvatetut koirat. Siinä on toki osa totta: olisi mukavaa, jos kerran puhutuista asioista ei tarviisi niin useasti huomauttaa, mutta ei minusta ole oikeus vaatia, että lapsi kerralla kaiken oppii - jotain toki oppii.