Kaksikieliset lapset ja suomi vain äidin suusta - tukea, neuvoja?
"Esikoinen ymmärtää hyvin molempia kieliä ja puhuu myös paljon ikäänsä nähden kummallakin kielellä."
Kuinka paljon esikoisesi puhuu tarkkaanottaen noilla kahdella kielellä? Kiinnostaisi kovasti tietää, koska oma 2,5-vuotiaani puhuu toistaiseksi vain suomeksi 2-3-sanaisia lauseita. Espanjaksi ja katalaaniksi tulee irrallisia sanoja.
Kommentit (13)
Meillä puhutaan kotona kolmea kieltä, minä ja avokki englantia, avokki ja poika espanjaa (castellano), minä ja poika suomea ja nyt vuoden verran on poika joutunut opettelemaan katalaanin koulussa.
Puhun kaiken aikaa pojalle suomea, katsotaan dvd:tä ja tvkaistaa suomeksi ja sitten vielä käydään Suomi-koulua.
Poika 4 vuotias eikä millää puhu suomea, vaikka osaisikin, hyvä jos hyväá yötä sanoo minulle.
Periksi en anna vaikka on tehnyt mielikin.
Suomessa vietetyllä lomilla olen huomannut, että pojalta rupeaa tulemaan enempi suomenkielisiä sanoja kuin espanjalaisia eli nähtävästi tarvitsee useamman ihmisen puhumaan suomea ennenkuin aloittaa itse sen puhumisen.
Tsemppiä sinulle!! :D
Siinä se kysymys tulikin. Kaipaisin hieman tarkennusta, koska " kouluikä" vaihtelee aika paljon maan mukaan. Oletteko kaikki aloittaneet kotiperuskoulun siis suomalaisessa kouluiässä eli 6-7-vuotiaana?
Toinen kysymykseni koskee Muksu-klubia. En oikein ymmärtänyt missä se siis on. Internetissäkö?
Entä käyvätkö lapsenne Suomi-koulussa? Onko siitä ollut hyötyä?
Vastauksista kiitollinen 2 1/2 -vuotiaan kolmikielisen lapsen mama-mami. (Rv 38+6)
Riikka55:
kunpavauva:
Lisää erinomaisia neuvoja?Heippa,
en ole palstalaisia, pistaydyin vain laittamassa tiedotetta, mutta pikaisesti etta meilla on taallapain virtuaalinen " Muksu" -klubi, joka mm. neuvoo jaseniaan pienten ulkomailla asuvien (puoli)suomalaisten lasten suomen kielen kehityksen tukemisessa. Tulipa lausehirvio. ;) Mutta siis meilla on paljon alan tietamysta ja myos kokemusta seka materiaalivinkkeja. Jos kiinnostuit, niin voit laittaa mailia:
Minulla 2,5 vuotias ja 9kk ikäiset lapset. Minä puhun heille Suomea ja mieheni sekä ympäristö espanjaa. Esikoinen ymmärtää hyvin molempia kieliä ja puhuu myös paljon ikäänsä nähden kummallakin kielellä.
Meillä SUOMEA ylläpidetään lorujen ja laulujen avulla, luetaan kirjoja, katsellaan suomenkielisiä lastenohjelmia (DVD:t), lomaillaan Suomessa ja meillä käy myös pari kertaa vuodessa vieraita Suomesta. Myöskin jo pienestä pitäen puhutaan (molemmat vanhemmat) päivittäin Suomesta ja mitä asioita siellä on (mummola, lumi jne.), katsotaan paljon valokuvia ja kuvattuja videoita.
Mielestäni suomenkielen oppimisessa auttaa myöskin koko perheen ja lähipiirin myönteinen asenne ja kiinnostus suomalaisuutta ja suomenkieltä kohtaan ja tietenkin myös sitä toista ja kolmatta kieltä kohtaan...toki tämä ei aina välttämättä toteudu. Joskus kuulee kommentteja että ei viitsitä puhua kotona lapselle Suomea kun toinen puolisoista ei ymmärrä ja luulee että juonitaan vieraalla kielellä hänen ymmärtämättään. Noh, näistä tulee aina mieleen, että onpa luottamus parisuhteessa kohdallaan!
Hei! Asun Norjassa norjalaisen mieheni ja kolmen lapsemme kanssa. Olen " kielitietoinen" ja puhun lapsilleni luonnollisesti suomea. Lapset eivät kuitenkaan kuule suomea muualta kuin minulta - paitsi toki kesäisin Suomessa (yritämme joka kesä olla Suomessa ainakin kuukauden). Yritän lukea joka ilta suomeksi kirjan ja lisäksi katsomme joskus DVD-elokuvia suomeksi, mutta norja on tietysti ylivalta-asemassa, kun sitä puhutaan päiväkodissa ja ystäväperheissä.
Miten te muut suhtaudutte suomen kielen ylläpitämiseen ja harjoittamiseen ja millainen lastenne kielen kehitys on ollut? Riittääkö yksi suomea puhuva suu siihen, että lapset saavuttavat monipuolisen ja hyvän suomen kielen taidon? (sekä kirjallisesti että suullisesti)
Minun lapseni ovat vielä pieniä (kaikki alle 3v.), mutta " det skal tidlig krøkes" , kuten norjaksi sanotaan. Eli nuorena vitsa väännettävä...mutta siis miten?
Meillä on 3 ja 7 v lapset, yhteinen kotikieli on ranska ja se on myös ympäristön, koulun ym kieli.
Molemmat lapset ymmärtävät suomea hyvin, mutta puhuvat korkeintaan kohtalaisesti. Usein he puhuvat minullekin ranskaa, vaikka vastaan suomeksi.
Minä olen tavallaan luovuttanut eli en enää odota/oleta lapsien savuttavan äidinkielimäistä tasoa suomeksi. Osaltaan tähän vaikuttaa se että olemme mieheni kanssa molemmat ex-patteja eri puolilta maailmaa eli ranska ei ole meidän kummankaan äidinkieli. Asumme kuitenkin täällä meille kolmannessa maassa pysyvästi ja uskomme että lapsille on tärkeintä hallita ranska äidinkielenomaisesti - kun siis mietitään heidän koulu- ym tulevaisuutta. Emme myöskään voi viettää kaikkia lomia Suomessa kun on se toinenkin maa ja suku olemassa ja tärkeä.
Asuinmaassamme on paljon suomalaisia, mutta olen huomannut että 100% suomalaislasten (=käyvät kouluakin suomeksi) kanssa leikit ei tahdo sujua. Ja puolisuomalaisten kanssa lasten puhe kääntyy aina ranskaksi.
Itselleni on tärkeää että tarjoan lapsille sellaisen pohjan suomenkielestä ja kulttuurista, että pärjäävät Suomessa ilman minuakin. Jatkossa on sitten heistä itsestään kiinni, miten pitkälle haluavat suomalaisuuttaa viedä ja kehittää.
Asumme Ruotsissa Tukholman pohjoispuolella, meillä on kolme lasta (5, 9 ja 10 vuotta). Perheessämme on kolme kieltä, mieheni puhuu omaa kieltään, minä suomea, ja me vanhemmat keskenämme ruotsia.
Kuten sinäkin olen lukenut kirjoja, meillä on jonkin verran katseltu videoita suomeksi, ja Suomessa käydään kerta pari vuodessa.
Lasten tultua kouluikään olemme alkaneet kotiperuskoulussa (www.kotiperuskoulu.fi) suomenkielen opiskelun Suomessa olevan opettajan tuella. Kotiperuskoulussa lasten täytyy mm. lukea suomeksi ja kirjoittaa aineita. Tämä vaatii valtavasti minun aikaani, mutta on toisaalta meidän tilanteessamme ainoa tapa ylläpitää ja kehittää kieltä.
Vanhin lapsista puhuu, kirjoittaa ja lukee sujuvaa suomea. Pikkusisaruksilla kieli on passiivisempi, he ymmärtävät suomea ja käyttävät sitä silloin kun olemme Suomessa. Kotiperuskoulun läksyt teemme suomenkielellä, mutta tässä he tarvitsevat paljon tukea.
Lapset puhuvat nykyään aina keskenään ruotsia. Suomessa ollessamme he puhuvat esimerkiksi mummulle suomea, mutta saattavat sanoa saman asian erikseen minulle ruotsiksi. En siis itse kuule lasten puhuvan suomea, paitsi kun he puhuvat puhelimessa mummun tai serkun kanssa.
Toisaalta, jos emme olisi käyttääneet omia kieliämme, ei lapsilla olisi sukulaisia ollenkaan. Nyt heillä on setiä, tätejä, isovanhempia ja serkkuja, joiden kanssa he pystyvät keskustelemaan ja luomaan läheisiä suhteita. Tämä tuntuu ehdottomasti kaiken vaivan arvoiselta.
Yhdyn edellisiin ja totean että kovan työn takana on saavuttaa " täydellinen" suomenkielen taso. Meidän lapset 5 ja 2 ovat aina aloittaneet puhumisen suomenkielellä mutta sitten päiväkodin kautta asuinmaamme ja isän kieli, saksa, tulee niin vahvaksi että suomi jää auttamatta kakkoseksi. Minä olen myös tehnyt kuten teillä, lukenut, dvdt ja suomalainen musiikki + Suomen lomat. Meillä minä vaadin että lapset puhuvat keskenään suomea ja hyvin se sujuukin, ainakin toistaiseksi. Isompi sekoittaa kielet minulle puhuessaan muttei tee sitä koskaan kenellekään ulkopuoliselle suomea puhuvalle vaan sitten jos sanaa ei tiedä kysyy " mitä tämä on suomeksi" Ehkä se on kotona helppo löysätä mutta kiva huomata että muualla tsemppaa. :) Yksin leikkiessäänkin huomaan että isompi niin helposti leikkii saksaksi koska se vaan on se " työkieli" .
Hassu asia on se että vanhempi lapsi kun kysyy jotain saksaksi ei minun vastaus suomeksi kelpaa vaan hän sanoo " kysyinkö sinulta" ;) kohteliasta, eikö, mutta hyvä huomata että hän kuitenkin tekee kieliin eron eli jos olisi kysynyt minulta olisi kysynyt suomeksi. Ei siis edes kelpuuta vastausta suomeksi jos esittää kysymyksen täysin saksaksi.
Olen sitä mieltä että jos vaan mahdollista niin paljon on pidettävä kontaktia muihin suomalaisiin. Ei sitä yksi ihminen pysty puhumaan niin paljon että kielestä tulisi monipuolinen. Kyllähän sitä itsekin huomaa että kaikki opitut kielet joutuvat unholaan jos niitä ei pääse / joudu käyttämään tai ei kuule mistään. Minusta tuntuu jo itsestänikin että alan olla kielipuoli kaikkien kielten suhteen, jopa suomen, niin onko se ihme jos lapsille käy myös niin.
Tuota kotiperuskoulua minäkin kyllä taidan vakavasti harkita myöhemmin jos vielä silloin ulkomailla asutaan.
Mukavaa kevättä ja jaksamista suomenkielen kanssa. :)
Hyviä vastauksia kaikki tähän asti, kiitos. Tässä vaiheessa kai vain täytyy tiedostaa, että edessä on iso rupeama " kielityötä" . Näin työssäkäyvänä äitinä olen tekemisissä lasteni kanssa arkisin vain kl 16-19:30, joten kovin paljon kieliohjelmaa ei arkeen mahdu, mutta täytyy vissiin laittaa viikonloppuisin iso vaihde päälle eli lukea entistä enemmän kirjoja ja laittaa aina kaikki filmit suomeksi. Me myös suunnittelemme asuvamme Suomessa n. reilun vuoden jakson parin vuoden päästä. Tuo on myös hyvä neuvo tuo lasten " pakottaminen" leikkimään suomeksi + kotiperuskoulu.
Ja ehkä minun täytyy vain tunnustaa, että jos asumme täällä loppuelämämme, lapsistamme ei tule suomenkielisiä kirjailijoita ;).
Meidan 2,5 vuotiaalla on tapahtunut huima suomenkielen kehitys sen jalkeen kun olemme alkaneet katsella tvkaistan kautta suomenkielisia ohjelmia joka paiva. Pieni paivittainen 10min tuokio pikkukakkosta tms on mielestani auttanut paljon kielen kehityksessa. Jaan jannityksella odottamaan mita suomen kielen taidolle tapahtuu paivakodin aloituksen jalkeen..
Siis yritan viela puhua lapsillemme aina suomea, mutta edes se ei ole aina niin helppoa (olen itse ollut jo 14 vuotta pois suomesta, ja tyoskentelen yhdella kielella, puhun miehen kanssa ytoisella ja sitten ympariston kieli on viela eri).
En halua luovuttaa yrittamista, mutta jos haaveilen hyvasta tai taydellisesta kielitaidosta (suomen) lapsilleni, niin tiedan jo ettei siita tulisi kuin paha milei: tarkeinta minulle on etta saavat hyvat persutat, ja ymmartavat, ja jotenkuten parjaavat Suomessa sukulaisten kanssa. Joss joskus ilmenee mahdollisuus, niin harjoitetaan sita sitten enemman.
Meillakin lomat rajoittuvat valttamatta sen vuoksi etta on sukulaisia toisessakin maassa ja sitten olisi kiva joskus paasta lomalle ' sinne minne itse haluaa' (eika aina pakosta ' kotiin' )...
...fantastinen neuvo! Alammekin täst' edes katsoa Pikku Kakkosta barne-tv' n sijasta.
Lisää erinomaisia neuvoja?
kunpavauva:
Lisää erinomaisia neuvoja?
Heippa,
en ole palstalaisia, pistaydyin vain laittamassa tiedotetta, mutta pikaisesti etta meilla on taallapain virtuaalinen " Muksu" -klubi, joka mm. neuvoo jaseniaan pienten ulkomailla asuvien (puoli)suomalaisten lasten suomen kielen kehityksen tukemisessa. Tulipa lausehirvio. ;) Mutta siis meilla on paljon alan tietamysta ja myos kokemusta seka materiaalivinkkeja. Jos kiinnostuit, niin voit laittaa mailia:
Mitenkäs nyt kuvailisinkaan sitä puhetta...
2,5 vuotias puhuu 3-4 sanan lauseita molemmilla kielillä. Lauseet ovat suomenkielellä yksinkertaisia toteamuksia ja näitä "haluaa-ei halua" juttuja. Lapsi puhuu itsestään vielä paljon 3.:ssa persoonassa ja lauserakenteet etenkin adjektiivien paikassa muistuttaa enemmän espanjankieltä "haluaa katsoa titi-nalle uusi" tai "äiti katso lentokone iso".
Reagointi ja kommentointi on tällähetkellä rikkaampaa espanjaksi...vieläpä asuinalueemme murteella. Minua naurattaa monesti lapsen samaistuminen "ylireagointiin" ...avatessaan lahjapakettia hihkuu "ay que bonito" vaikka ei vielä edes nähnyt mitä paketissa on :D ihan kuin anoppini.
Pikkusisarukselle 2,5 vuotias puhuu höpöttämällä ja sekoittaa kieliä, mutta selkeimmät lauseet ja etenkin komentaminen tapahtuu espanjaksi: "Cállate!" "No se toca NO!"
Omasta mielestäni lapsen puhe on tällähetkellä selkeämpää kun puhuu Suomea. Espanja puuroutuu helposti puuttuvien R,L,G,D,V/B -kirjainten ja muutamien hankalampien äänteiden takia.