Miten olla miettimättä liikaa
Onko teillä muilla kaveripiirissä sellaista ystävää, jonka kanssa voitte puhua näistä lapsettomuuteen liittyvistä asioista? Itelläni ei ole ja sellaista kaipaisin. Yleensä jos jotakin aiheesta sanon, niin vastaukseksi saan, että älä mieti liikaa tai että se lapsi tulee kun on tullakseen. En tiedä miten sitä pystyy olla miettimättä kun asia kuitenkin täyttää ajatuksia niin paljon.
Toinen asia on, etten tiedä miten osaisin sivuuttaa kyselyt asiasta " milloinkas te aiotte lapsia hankkia" kun aina niistä pahoittaa mielensä. Enkä välitä ongelmista jokaiselle huudella.
Kommentit (3)
..oli eräs ystävä jolle pystyin asiasta puhumaan... hänellä itsellään oli sama tilanne, vaan ei halu niin luja kuin itselläni. Pystyimme puhumaan kaikesta... mutta kun puoli vuotta takaperin tämän ystävän, nykyään entisen ystäväni, elämä alkoi mennä huonomapaan suuntaan niin en sen jälkeen saanut puhua hänelle murheistani, hänen mielestään hänen omassa elämässä on jo tarpeeksi, että ei jaksa kuunnella minua.. sen jälkeen sieltä tuli kaikki 4v. sisällä huomatut epäkohdat kärjistettynä suoraan päin naamaa, no kaikki varmaan ymmärtävät miksi hän on nykyään entinen ystävä... Tästä johtuen itse käyn juttelemassa psykologin kanssa asioista. Se on minua auttanut.
En tiedä auttoiko tämä vai masensi mutta se on minun tarinani... :/
Taas tässä ollaan miten olla miettimättä. Mullakaan ei ole ketään kelle voisin puhua tästä kun aina vastaus on älä mieti ja sinähän olet vielä niin nuori että älä murehdi tai sitten muita ei kiinnosta kun ei itse hae elämältään samaa ainakaan vielä. Jos ei sais miettiä niin miten sitten pystyy olemaan miettimättä koko asiaa kun se vaan tulee kaikesta mieleen.
Nii ja sitten toi että mitä vastata kysymyksiin milloin lapsia meinaatte hankkia... Niin mä olen alkanut jo sanoa kaikilla suoraan että mulla on munasarja poisto edessä ja ei ole mahdollisuutta saada ainakaan vielä tai koskaan ilma hoitoja ja niihin ollaan menossa, ilmoittanut samalla myös että en halua vatvoa asiaa sen kummin ja halua mitään säälimistä ja voivottelua. Kummasti ovat ihmiset ympärillä hiljentyneet asiasta ja enkä myöskään ole kuullut sitä voivottelua, mulle se on ollut suuri helpotus. Ymmärrän kyllä että kaikki ei ole muutenkaan kuin minä eli aika avoin asioista ja sanon aika suoraan kaiken joskus hieman liikaakin enkä mieti aina tarpeex mitä sanon varsinkaan asioista jotka koskettaa varsinkin minua itseäni.
Kukapa tuohon tosiaan osaisi vastata. Siksi varmaan tähänkään viestiin ei ole kukaan uskaltautunut vastaamaan. Minä yritän, ettei jää kokonaan unholaan tämä aihe, vaikka ei minulla mitään viisastenkiveä olekaan.
Itse painiskelen myös tuon kysymyksen kanssa. Tosin, minä en usko siihen että vauvat ajattelematta tulee. Kyllä mulla olisi silloin jo teiniraskaus takana! ;)
Ei siihen ajattelemiseen mitään lääkettä taida olla. Jokainen meistä tietää, että vauva-asia pyörii päässä säännölliseen tahtiin. Oma kroppa muuttuu kierron vaiheissa, niitä ei voi olla huomaamatta vaikka miten yrittäisi olla ajattelematta. Suru ja pettymys kalvaa mielessä valitettavan usein. Tärkeintä onkin mielestäni löytää joku olomuoto, jossa pystyy olemaan suht täysjärkisenä. Ajatella saa ja pitääkin, kunhan vain pysyy jotenkin poissa pahimmista syövereistä. En tiedä miten sen välttää, jotenkin kai vain perususkoa siihen, että kyllä asiat vielä järjestyvät.
Vauvauteluihin on aina yhtä vaikea suhtautua. Nykyään onneksi myös lapsettomuudesta puhutaan niin paljon, että omalla kohdallani ainakin kyselyt mahdollisesta mahankasvatusajankohdasta ovat aika minimissä. En kylläkään ole kailottanut julkisesti tätä ongelmaamme, mutta silti olen saanut olla suht rauhassa kyselyiltä vaikka ikää on jo yli 30v. Tuntemattomammat joskus kysyvät, että onkos teillä suunnitelmissa hankkia joskus lapsia. Siihen sitten yrittää hätäpäissään jotain nokkelaa keksiä. Yleensä siitä seuraa niin vaivautunut tilanne, että kysyjäkin hämmentyy. :) No, ei voi mitään. Nyt asiat ovat vain näin. Olen miettinyt mitä siihen pitäisi vastata. Usein sanonkin, että " juu, ajallaan - toivottavasti" . Saavat sitten jäädä kyselijät miettimään, että mitäköhän tuo tarkoittaa.
Siitä, kenelle puhua omasta lapsettomuudestaan, on vaikea antaa neuvoa. Itselläni on onneksi ystävä, joka on itse käynyt läpi pitkän hoitorupeaman. Hänen kanssaan voin puhua jos haluan. Harvoin kyllä tulee puhuttua, mutta tiedän että mahdollisuus on. Täällä palstallahan on myös hyvä päästää ulos pahimpia höyryjä. Toisaalta, minä uskon siihen, että on hyvä, että on myös joku ystävä konkreettisesti lähellä, jolle voi puhua aiheesta. Joskus reaktiosta voi jopa yllättyä positiivisesti. Ei voi tietää millainen voimavara ystävästä löytyykään, kun vain uskaltaa avata suunsa.
- Paaru