Temme miehemme kanssa toisemme hulluiksi! Kaksi dominoivaa yhdessä, miten te muut olette selvinneet?

Ja siksi miesystävä on pysynytkin miesystävänä koska emme voi asua vakituisesti saman katon alla vaikka on yhteisiä lapsiakin jo. Välillä oltu pidempään saman katon alla ja menty lopulta melkein pitkin seiniä. Joten miehellä oma kämppä jotta voidaan ladata akkujamme eikä tarvitse väkisin katella toisen vittumaista naamaa ja raivostuttavia tapoja ja kuulla idioottimaisia mielipiteitä.

Sitä paitsi meillä se menisi niin, että se olisin minä joka joutuisin lähtemään ja mies jäisi elämään sitä elämää, jota minä haluaisin elää! Eikö teidän tee mieli antaa ikinä periksi ja etsiä helpompi puoliso?

Me ollaan johdettu riidat välillä aika väkivaltaisiksikin ja sitten se olen ollut minä, joka olen saanut lähteä. Epistä.

ettei me toisistamme eroon päästä. Ollaan kiinni toisissamme jostain järjettömästä syystä. terv. 2

Aluksi menee hyvin, molemmat osaa joustaa. Sitten pikkuhiljaa alamme valumaan taas omiin egoihimme ja pikkuasiat rupeavat ottamaan päähän ihan liikaa niiden kokoluokkaan nähden. Yritämme saada toisen muuttumaan ja kun emme siihen pysty ts. se tuntuu toisesta nöyryyttämiltä, alamme kirjaimellisesti tappelemaan. Sen olen oppinut itsestäni, että en osaa olla " alamainen" , se johtaa sulkeumiseen ja flegmaattisuuteen. Voi helevetti, miksi pitää olla näin vaikeaa???

Myös 4. oli ap.

Ollaan huomattu että asiat saa paremmin läpi kun ne valmistelee huolella ja esittää asiallisesti. Toinen pitää ottaa huomioon suunnitelmissa jne. Jos toinen tuntee itsensä rakastetuksi hän ei halua loukata ja sama toisin päin. Päättäkää että tehtävänne on tehdä toisenne onnelliseksi.

12v ollaan kestetty toisiamme. Ei ole ollut helppoa mutta ompa tullut ainakin asioista puhuttua.

niille tollanen on raskasta

Molemmat on myös antaneet periksi asioissa joissa ei alkuvuosina voinut kuvitellakaan joustavansa. Tulisia luonteita ollaan edelleen, mutta onneksi kipinöitä ei sinkoile enää yhtä pahasti kuin alkuvuosina. Lapset opettavat itsehillintää :). Onneksi se on tehonnut meihin, pelkäsin että lapset joutuvat taistelutantereelle. Mielestäni olemme onnekkaita kun pystyimme kasvamaan sen verran. Tuliset luonteet ei välttämättä taivu silloinkaan.

7

Mutta, mies huutaa ja räjähtää, ja minä taas mökötän. Siitä alkaa sitten pitkä kierre, jota on vaikea saada poikki. Jos me molemmat räjähtäisimme (kyllä minä joskus harvoin teenkin) ja sitten sopisimme, niin ilma saattaisi olla puhdasta riitojen välillä. Mulla on vaan tapana mököttää, sulkeutua ja katkeroitua ja märehtiä niissä tunteissa. Mies ei voi sitä sietää, ja siitä tulee taas uusi riita.