Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmeessä VATSATAUDIT eivät koskaan tartu minuun??
21.03.2008 |
En siis niitä haluaisikaan, mutta kun en käsitä millään joskus, kun tuttavani sairastavat (lapsiperheet ja lapsettomat, sinkut ja pariskunnat) kaiken maailman tauteja lähes jatkuvalla syötöllä. Lienevät kumminkin ihan normaaleja, siistejä ihmisiä:) ettei se voi johtua siitä, että kotona eletään kuin pellossa, ja bakteerit mellastavat vapaasti.
Sama flunssan kanssa. Eräs tuttavani sairastuu flunssaan vähintään parin kuukauden välein. Joillakin on usein kuumetta. Minulla ei koskaan.
Noin 4 vuotta sitten oli viimeksi flunssa, mutta se meni ohi nopeasti. Minun on nolosti myönnettävä, että aina ei riitä ymmärrystä näille usein sairastaville. Suurimmalla osalla tuttavistani on terveet elämäntavat, toisin kuin minulla:). He urheilevat, ovat säännöllisessä työssä, eivät tupakoi, käyttävät alkoholia kohtuudella.. minä en juurikaan urheile, työni on kuitenkin hyvin fyysistä ja raskasta. Työni on erittäin epäsäännöllistä, ei ole juurikaan taukoja, ja tupakoin. Alkoholia en käytä tosin kuin ehkä kerran puolessa vuodessa, jos sitäkään.
En syö terveellisesti, vaan jo työnikin takia ruokailutottumukset ovat päin honkia, en ehtisi syömäänkään työpäivän aikana. Kotini on perussiisti, mutta en nuoleskele nurkkia puhtaaksi joka päivä. Käsien pesu on minulle tosin automaattinen refleksi, sillä työssäni käsihygienia on tärkeää, mutta niinhän se on monen muunkin työssä ja silti he ovat kipeinä alati. Asun puutalossa, joka ei kelpaisi varmaan kovin monelle, mutta ei minulle mitään oireita ole tullut. Ei tämä siis homepesä ole, vaan ajan patinoima reilut parikyt vuotta vanha.
Joskus vaan täytyy olla hiljaa, kun ei tiedä mitä sanoa, kun tuttava taas kerran valittelee, että olipas ikävä mahatauti. Minulla on teräksinen ruoansulatus näköjään, kun ainoa kuplinta käy vain silloin, jos syön liikaa purkkaa tai paprikaa:). Ja nessupaketteja ilmaantuu käsilaukkuihin ja antibiootteja kuluu, ja makaavat reporankana kotona.
Kiitän onneani, mutta onko tosissaan näin suuria eroja ihmisissä? Ja miksi ne terveelliset sairastavat enemmän kuin me " elämästä nautiskelijat" :)
nimim. iltamietteitä:)
Kommentit (8)
... kunnes 4-kymppisenä sairastui syöpään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tietysti tarkoita sitä että pitäisi mennä ehdoin tahdoin nuolemaan bakteereja joka paikasta, mutta meidän perushygienia on lapsuudesta asti ollut suht suurpiirteistä. Esim. syödään ruokaa joka on ollut pitkiäkin aikoja lämpimässä tai pudonnut välillä lattialle, ei kuurata paikkoja koko ajan jne.
Olen sairastanut lapsena vatsataudin kerran, aikuisena en kertaakaan (olen 35-vuotias). Myöskään oma lapseni ei ole saanut vatsatautia vielä kertaakaan, vaikka päivähoidossa onkin ja periaatteessa kai altistuu siellä kaikenlaisille pöpöille.
Kuka tietää mikä syy on... Hyvä näin kuitenkin.
Mun äitini ei sairastele koskaan, en myöskään itse, eikä toinen meidän lapsista. Mies ja toinen lapsista saavat aika helposti kaikki liikkeellä olevat tartunnat. Vatsatautia meidän lapsilla ei silti ole ollut koskaan, eikä itsellänikään lapsuuden jälkeen.
Minäkään en saa vatsatauteja. Mutta vuorenvarmasti, kun saan flunssan, tuppaa se painumaan alas keuhkoihin.
Mies taas saa ne vatsataudit ja käy 10 kertaa yrjöllä. Mutta viimeisen 20 vuoden aikana en ole kuullut hänen kuin pari kertaa niistävän nenäänsä.
Saan herkästi vatsataudit ja menen niitten kourissa ihan hirveän huonoon kuntoon. Mun lapset ja mies tuo koulusta kaikki liikkeellä olevat mahataudit. Jos yksikin lapsi meillä sairastuu, niin minä sairastan mukana. Mutta flunssat ei muhun iske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työssä ollessani olen ollut tekemisissä lasten ja vanhusten kanssa. Eli ajattelen asiasta näin: Työssä ollessani vastustuskykyni on kehittynyt hyväksi ja kaikki taudit eivät ole tarttuneet hyvän vastuksen takia.
Nyt kotona ollessani kontaktien määrä on vähentynyt roimasti joten vastustuskykykin on hiipunut samalla. Nyt jos lapsista jompi kumpi saa jonkun taudin on se melko varmasti myös minulla...
Näin se elämä heittelee. T: 3 vatsatautia tänä talvena sairastanut. Sitä enne on mennyt vuosi edellisestä ja sitä ennen monia vuosia.
Mutta ripuli/yrjötaudit on tosi harvinaisia. Olen ollut elämässäni vain pari kertaa yrjötaudissa - kerran tarhaikäisenä, kerran yläasteella, parikymppisenä opiskeluaikaan ja vajaa kolmikymppisenä. Eli saan yrjötaudin n. 7 vuoden välein. Onneksi viime kerrasta on vasta reilu vuosi niin eipä pitäisi lähiaikoina tautia tulla. Kun lapset menevät reilun vuoden päästä päiväkotiin niin tilanne voi muuttua, sieltähän tulee tunnetusti kaikki mahdolliset taudit.
Alue: Aihe vapaa
olemaan työstä sairaslomalla (no joo, kerran kun oli polvi kipeänä) mutta tavallisia sairauksia siis ei ole ikinä! Olen miettinyt pitäisikö pelätä jotain suurempaa sairautta sitten iskevän kerralla, kun tähän saakka ei ole ollut mitään. Ikää 30v.
Flunssa kohdallani merkitsee vähäistä nuhaa, ei kuumetta tai sängyssä makaamista.
Pää on joskus vähän kipeä, mutta ei koskaan niin paljon ettei voisi töitä tehdä.
Muita vaivoja ei ole koskaan ollut. Joskus peruskoulussa ollut kuumetta viimeksi.