Kokemuksia HOPEISESTA kihlasormuksesta?

Mutta valkokultaisiin ei oikeasti ole varaa. Sellaiset toki ottaisin jos rahaa olisi.



Tuntuu vaan hölmöltä olla menemättä avioon vain siksi että ei ole varaa sormuksiin. Voihan ne sitten myöhemmin korvata vaikka kalliimmilla?



ap

Ensin tässä vähän hymähtelin sormuksille, jotka ovat kestäneet JO kaksi vuotta - tavoitteenahan kai kaikilla aika paljon pitempi liiton kesto ;-) Mutta jos liiton pituus panee uudistamaan sormuksia, niin silloinhan menee aika mukavasti!

En siedä mitään kepulikonsteja, joilla halvasta yritetään tehdä kalliimman oloista. Rehellisesti halpa on paljon parempi.



Entäpä jos tilaisitte sepältä taotut rautasormukset? Kestävät, tyylikkäät, uniikit ja ehkä kuitenkin kultaa edullisemmat?

Sellaisia työpajojahan kai jossain tarjotaan. Siinä itse tehdyn idea veisi voiton hopean " halpuuden" ajatuksesta.

Voihan ne tietty uusia, sitten kun rikastuu, mutta minulle nämä alkuperäiset sormukset on yhdet ainoat oikeat. en voisi korvata niitä uusilla kalliimmilla.



Kihlasormustahan ei ole pakko olla, säästäkää sekin raha vihkisormukseen.

että mitä epäpuhtaampi, sitä kestävämpi. Tosin eihän niillä karaateilla ole mitään merkitystä.



Mä halusin laadukkaan ja kestävän sormuksen, mulle on merkitystä sillä, että se kestää hyvin sukupolvelta toiselle. Haluan että sormukseni päätyy lapsenlapsille joskus, ja on kiva että se on silloinkin kunnossa.

mitkä. :)

Mekään emme tykänneet mistään kullasta, ei meille passaiskaan edes. Vaihtoehtoina oli joko titaanisormukset tai hopea ja päädyimme hopeaan, kun molemmat tykkää. Jäljestäpäin on mietitty, että jos joskus kuluvat " puhki" , niin ehkä ostamme rautaiset tai teräksiset tilalle. Kultaisia ei koskaan. Ei edes valkokultaisia, sillä tämän kokemuksen jälkeen hopea näyttää kauniimmalta kuin yksi valkokultaisista sormuksistani.

Ostakaa teidännäköiset sormukset. On hölmöä nykyään ajatella, että kulta on ainut oikea materiaali. Jos hopea miellyttää, antaa palaa!

T. Köyhä.

http: //www. kihlasormukset. com/index. php?sivu=hopea

Kyllä laaduissakin on eroja. Jokainen parihan ITSE valitsee sormuksensa, eikä siihen ole muilla sanomista. Kaikille kun ei ne timantit merkitse mitään...

laita miehesi ostamaan kultaa

Mieluummin vaikka kullattu jos et kultaista raaski ostaa.

käytössä :) Kulumisjuttuja ei näy. Ostettiin tosin laadukasta meksikolaista hopeaa...

Valkokulta ja platina ovat ok, mutta eivät sävyiltään kuitenkaan ihan sitä mitä toivon. Keltakultaista taas en edes harkitse, kullan väri on niin yööök!!! Hopean kestävyys vaan mietityttää...

ja jos se tummuu niin hammastahnallahan se kiillottuu. Ei olla kumpikaan mitään koruilla koreilijoita, joten haluttiin yksinkertainen malli joka sopi kummankin tyyliin. Jos ei kestä koko avioliiton aikaa, niin mikäs sen romanttisempaa kuin että liitto kestää kauemmin kuin sormus. Hankitaan sitten uudet jos siltä tuntuu. Avioliitossa on kuitenkin kyse sitoutumisesta, joka näkyy ihan muualla kuin siinä sormuksen hinnassa.

Sormeen pujautettu 2005.

Vai olenko väärässä.



Tuntuu hullulta jättää oma oikeusturvansa onnen nojaan vain siksi ettei ole varaa sormuksiin.

Sormuksen valinta oli niin vaikeaa, että päätimme jättää asian sikseen. Ei ole haitannut, yhden ainoan kerran työillallisen jälkeen baaritiskillä kollega tokaisi, että olet sitten jättänyt sormuksen kotiin tänään. Huvitti vähän, en ollut edes tajunnut, että niin voidaan ajatella...

ei ole vielä tummunut. Itse en pidä yhtään kullasta, siksi hopeinen.

Olen kuullut perintölusikoistakin että ne pysyvät parhaassa kunnossa siten että niitä käytetään.