Helluntailainen vastailee hetken kysymyksiin

Jaa, vaikea sanoa. Ihan tavallista elämää meillä eletään. Ehkä eniten usko näkyy siinä, että meillä ei esim. kiroilla tai käytetä alkoholia. Lisäksi rukoillaan lasten kanssa aina ruoka- ja iltarukoukset. Mutta kyllä me ymmärtääkseni aikalailla tavallista suomalaisen lapsiperheen elämää vietetään. Lapsille tietysti tulee luettua Raamatun kertomuksia satukirjojen ohella ja jonkin verran osallistumme seurakunnan toimintaan.

Jos vastaisin ihan lyhyesti yhdellä sanalla: kyllä. Asiat eivät kuitenkaan ole aina ihan niin mustavalkoisia.



Mielestäni homous (siis taipumuksena) ei ole syntiä, mutta homoseksuaalinen toiminta on. Vähän samoin kuin se, että halu varastaa ei vielä ole syntiä, mutta varastaminen on. Ihmisenä homot ovat Jumalalle ihan yhtä rakkaita kuin kaikki muutkin ihmiset, eivätkä sen syntisempiä kuin muutkaan.



Abortti on aina viattoman lapsen tappamista. Kuitenkin silloin, kun raskaus vaarantaisi äidin hengen, abortti on mielestäni kuitenkin oikeutettu. Tämä on kuitenkin nykyaikana erittäin harvinainen tilanne, varsinkin kun kohdunulkopuolisia raskauksia ei lasketa aborteiksi.



Avoliitto on mielestäni syntiä.



Avioero on vaikea kysymys. Tietenkin aina pitäisi pyrkiä sopimaan ristiriidat ja antaa anteeksi, mutta kyllä jossain se rajakin tulee vastaan. Ei kenenkään tarvitse jäädä avioliittoon, joka vaarantaa oman hengen tai (mielen)terveyden, esim. jos puoliso on väkivaltainen tai alkoholisoitunut. Raamatun mukaan ero on oikeutettu myös silloin, jos toinen osapuoli on syyllistynyt aviorikokseen. Sen sijaan nämä " kasvoimme erillemme, mutta olemme yhä ystäviä" avioerot ovat mielestäni väärin.

Helluntailaiset ovat helluntailaisia, lestadiolaiset lestadiolaisia, siinä ehkä suurin ero ;) Eli eri porukoista on kyse. Lestadiolaiset ovat yksi luterilaisen kirkon herätysliikkeistä, helluntaiherätys taas on ihan oma kirkkokuntansa (yksinkertaistaen. Ei nyt sotketa tähän helluntaiherätyksen sisäistä kirkkokuntakeskustelua).



Helluntailaisilla ja lestadiolaisilla on toki paljonkin yhteistä mm. elämäntavassa ja jonkin verran myös opissa. Kummatkin suhtautuvat kielteisesti alkoholiin, tekevät eron uskovien ja " maailman" välillä, suhtautuvat kielteisesti avioeroon, avoliittoon ja esiaviolliseen seksiin, usko on selkeästi osa koko elämää (vrt. ns. nimikristityt) jne. Toki erojakin löytyy, kuten suhtautumisessa vaikkapa ehkäisyyn tai television katsomiseen. Ja jumalanpalveluselämä nyt tietenkin on aika erilaista, ihan jo tuosta kirkkokuntaerosta johtuen.



Aina välillä helluntailaiset ja lestadiolaiset ovat olleet hyvinkin tiukasti napit vastakkain ja tuomioita on sadellut puolin ja toisin. Itse uskon sen johtuvan pitkälti siitä, että kun niin monessa asiassa ollaan samanlaisia, eroja pitää korostaa mahdollisimman paljon. Itselläni ei ole mitään pahaa sanottavaa lestadiolaisista ja opiskeluaikana monet parhaista kavereistani olivat lestadiolaisia.



Kirkkohistoriallinen nippelitieto: Suomen ensimmäiset helluntailaiset olivat lestadiolaisia ;)