Oon 25v nainen. LÄHES kaikki kaverit saavat lapsia. Mitä sanoa tästä uutisesta heille kun evvk?

En myöskään ymmärrä miksi liikuttaa sinua jos nuo joita kutsut kavereiksi/ ystäviksi, saavat lapsia??

Eli jos ei kiinnosta niin miksi ihmeessä asiaa mietit??



Itse olen nyt 39v, avioliitossa onnellisesti edelleen, kolme lasta ( 17v, 15v, 12v), ihana oma talo, ihan hyvä palkkainen työpaikka... Ja arvaa mitä....



Siinä vaiheessa kun alat itse miettimään lasten tekoa ja asia tulee ajankohtaiseksi.. Ei ketään kiinnosta, koska ovat jo omat lapset tehneet ja ovat tyytyväisiä kun on vielä paljon paljon elämää edessä päin :D

Ehtii matkustella, nauttia puolisosta, omasta rauhasta jne, kun lapset ovat lentäneet kotoa...Ei tarvitse vanhana kurppana miettiä, voi kun olis aloittanut aikaisemmin :)

Olen saanut viisi lasta tosin pitkällä haitarilla. Pinnani ja hermoni ei kestäisi lapsi/vuosi tahtia. Olen onnellinen tämän kuopukseni kanssa, joka vielä kotona.

sano vaikka että evvk.

SINUN kiinnostuksestasi vaan kaverisi onnesta, jota voisit kaverina (?) kunnioittaa ja iloita siis siitä, että hänen suuri toiveensa on täyttynyt!

Ja jotenkin säälin heitä kun heillä ei oo kunnon työtä, ei rahaa, ei asuntoa mutta pakko on lisääntyä... Itselläni ei vain ole ajankohtaista...enkä voi sille mtn että ei kiinnosta yhtään.



ap

Sääli.

haluta, muttei ole miestä tai sitten mies ei halua lapsia.

Ei minuakaan kaikkien tuttavien kaikki uutiset kiinnosta. Silti on olemassa sellainen asia kuin kohteliaisuus, niinpä kuuntelen ja onnittelen.



Sinun varmaan kannattaisi miettiä, että miksi noin voimakkaan kielteisesti reagoit tähän asiaan. Kuten niidenkin (perheellisten) kannattaisi miettiä, jotka vastaavasti eivät jaksa kiinnostua (sinkku)ystäviensä työuutisista tms...

Taitavat olla vähemmän koulutettuja.



Voit sanoa " onneksi olkoon" ja kuunnella kauniisti nyt ja jatkossa.

20 v sain ekan lapsen ja 26 ikävuoteen niitä oli jo neljä. Nyt 32 v ja viidettä haaveilen. Enkä vaihtaisi tätä elämää mihinkään. Enemmän säälin niitä jotak jäävät tästä paitsi ja elävät vain työlleen.

Sivuhuomautuksena, olen yo, minulla on 2 amk-tutkintoa ja vakituinen ihana työpaikka. En siis ole vain kotin jämähtänyt surkea kotiäiti kuten ap kavereistaan varmaan ajattelee...



Mitä sinä ap teet täällä vauva-sivuilla? ettet vain olisi sittenkin vähän kateellinen :-)

unelmansa olisivat ihan vastakkaisia omieni kanssa!

Ksoka jos kyseessä on ystävät, niin kyllä heidän asiansa kiinnostaa. Vaikka ne eivät olisi yhtään ajankohtaisia.



Jos mä haluaisin olla ilkeä, niin ei muakaan jaksaisi kiinnostaa yhtään kavereideni syömis- ym. psyykkiset ongelmat, sinkkuusheilunnat ym. koska ne eivät millään tavoin liippaa omaa arkeani läheltä, olen elänyt nuo vaiheet jo 6 vuotta sitten. Joten aikamoisen lapselliselta ja typerältä junnaamiselta teiniasioissa tuo voisi tuntua, jos kyseessä eivät olisi ystäväni. Ja koska on, totta kai olen kiinnostunut heidän asioistaan, enkä yritä olla parempi ja vähän sääliä heitä.

ole ajankohtaista valmistua yliopistosta, mutta tapoihin kuuluu onnitella.



Mikä niissä lapsissa juuri on se, ettei voisi onnitella? Kuulostaa enemmän omalta ongelmalta lapsien suhteen.

Varmaan saisit tukea ajatuksellisi pikkusen eri foorumissa. Voi olla, että vauva-lehden palstalla sympatiat on ennemmin kaveriesi puolella kun sinun.

Menepäs vaikka suomi24:lle tai habbohotelliin.

Koskaan en " pentuja" halunnut yms. No, totuus oli jotai ihan muuta.. Olin kateellinen, yksinäinen vanhapiikasinkku ja nimenomaan olisin halunnut hyvän suhteen ja perheen (=lapsia).



Nyt perhe jo on ja olen 1000 kertaa onnellisempi kuin silloin =)

Arvatakin saattaa, ettei hän ole enää minun ystäväni. Välit viileni silloin kertaheitolla, ja aika pian hän ymmärsi, etten halua olla enää missään tekemisissä.



Syy hänen käytökseen oli se, että hän oli yksinkertaisesti hyvin katkera vanhapiika, joka haaveili miehestä ja perheestä. Ja kun joku toinen ns. sai sen, mitä hän halusi, niin hän ei kyennyt olemaan onnelinen toisen puolesta.



Mutta se huono piirre ilmeni monessa muussakin asiassa; ei ollut koskaan onnellinen toisten puolesta, jos heidän onnensa oli hänenkin haave, mutta toteutumaton.



Itse asiassa, käy aika sääliksi, ettei pysty olemaan kenenkään puolesta aidosti onnellinen.

a katsoi tarpeelliseksi sanoa, että ei olisi uskonut, että sustakin tulee " tollanen perheenäiti" . Yritin sanoa, että on mulla muutakin elämää, mutta ei ilmeisesti kauheasti kiinnostanut.



Ei olla sen jälkeen tavattu.

Onko vaikea hyvääksyä sitä tosiasiaa ett' ä kaikki ei haaveile lapsista? Mulla on tosi lyhyt pinna, olen tosi vaativa ja perfektionisti:*) Eikö se ole niille lapsillekin parempi etten niitä hanki jos en koe olevani siihen valmis tai hyvä äitiydessä? Olen kokenut itse suht rankan lapsuuden...joten haluan opiskella, elää, matkustella, tulla toimeen ensin itseni kanssa.



Ja nuo vanhapiika-ilmaisut on naurettavia, mulla on nytkin maailman kultaisin mies! Ja miehiä on ollu jonoksi asti. Mun mielestä kyse ei oo siitä, ettei voi saada jotain, kyse on siitä, haluaako jotain tarpeeksi vai ei!



ap

jos joku on mennyt kihloihin, saanut uuden työpaikan, valmistunut? Tai ylipäänsä tehnyt jotakin onnittelemisen arvoista, joka ei liity omaan elämääsi tai omiin haaveisiisi mitenkään? Miksi lapset ovat vaikea sulattaa?

Jos se nimittäin ei sua niin pahasti vaivaisi, onnistuisit varmaan ihan normaaleissa rajoissa olemaan kiinnostunut ystäviesi elämästä. IHan siinä missä heitäkin kiinnostaa sun opiskelut ja matkustelut ym. jotka eivät heidän elämäänsä tällä hetkellä ehkä kuulu.