Lihavat äidit

Täällä yksi lihava äiti. Paino ekan raskauden alussa 99 kg ja tokan alussa taisi olla 1-2 kg vähemmän (pituutta 177cm). Paino oli ekan raskauden lopussa n. 112-113kg, mutta onneki laski imetyksen myötä. Nyt ei ole juuri noussut, vaikka viikkoja on jo 22+4. Johtuu ainakin osittain siitä että alussa oli pahoinvointia, niin ei tullut syötyä kovin paljoa...



Millä viikoilla olet nyt? Mä tosiaan jo noin pitkällä, mutta kiva saada juttuseuraa ja puhua näin avoimesti asiasta ja saada kannustusta. :)



Mä yritin raskauksien välissä laihduttaa. Muutama kilo lähtikin, mutta tulivat takaisin kun repsahdin. Ja sitten tulinkin raskaaksi.



Nyt tässä raskaudessa on onneksi edes vähän terveellisemmin tullut syötyä, kun tekee mieli hedelmiä, mutta kyllä sitä pikaruokaakin on mennyt. :( Ja suklaata.



Kirjoittele, olisi kiva vaihtaa kuulumisia. :) Mihinkään laihikselle ei nyt raskausaikana kannata ruveta, mutta tsempataan toisiamme syömään terveellisemmin ja liikkumaan. :)



Anne rv 22+4

Minä myös kolmattani odottelen. Ensimmäisen lapsen myötä tuli kiloja 20 ja niistä 10 jäi. Eli toista lähdin osottelemaan semmoisena 94 kiloisena. Nyt olin omissa huippulukemissani alkaessani odottamaan tätä pahnanpohjimmaista, 99kg oli lasissa.



Tällä hetkellä painoa on tullut 4,3kg lisää ja hirmuinen makeanhimo vaivaa. Hedelmiä olen yrittänyt syödä ja huijata itseäni jäisillä karviaisilla.



Olisikin kivaa kun on myötäeläjiä. Mistä päin Suomea olette?



- Pirkko ja punkero rv 25+5

Ihan pakko ilmottautua mukaan myös. Raskaus tod. alussa, mutta kiloja on kiitettävästi. Olis kiva vaihella kuulumisia..

Mua vähän tökkäsi toi ketjun aloitus. Olen mielelläni kookas, pullea, isokokoinen, näyttävä.... mutta tuohon lihavaan liitän jotenkin heti kauheasti negatiivisia mielleyhtymiä (vaikka mitäpä sitä kieltämään, lihava mikä lihava )= )



Eli toinen odotus meneillään vk 16+2 ja kolminumeroisista painolukemista on täälläkin startattu (pituus 173) . Eka odotuksessa olin varmasti lääketieteellistä riskiodottajamateriaalia (insuliinihoitoinen raskausdiabetes ja kohdunsuukin rupesi aukeamaan vähän turhan varhain). Täysille viikoille odotus kuitenkin jatkui ja oma vointi oli koko ajan hyvä ellei erinomainen eli sinänsä liikakilot eivät harmia tuoneet. Vauvakin oli reipas, terve ja hyvin simpsakan kokoinen eli 3300g.



Mulla kävi eka odotuksessa niin päin, et paino putosi kymmenisen kiloa ihan " itsestään" eli en tietoisesti laihduttanut. Samaan suuntaan näyttää paino olevan nyt menossa.



Mutta nautitaanhan siskot odotuksesta, eikä anneta liian stressin painoasioista pilata iloa (=

Reippaasti ylipainoinen ja vanhakin vielä. Joka raskauden jälkeen kiloja mennyt synnytyksen jäljiltä mutta jokaisen jälkeen uutta alkaessani odottaa ollut 10 kiloa alkupainoon lisää. Nyt tätä neljättä kun odotin niin sata meni just rikki. Että nyyh vaan. Painonvartijatkaan ei ole muhun tehonnut kun hetken ja jossain vaiheessa ei enää sitäkään. Joku siinä PV:ssa tökkii, varmaan köyhyys ja suurpiirteisyys.



Eli kun kesällä tästä vauvamasusta pääsen ja se mikä jäljelle jää on sitä ihteään niin joku keino pitäisi keksiä millä eroon läskeistä pääsisi.



Kaikenlaisia riskitekijöitä kun on (raskausdiabetes kahdessa edellisessä ja varmaan tässäkin, sukurasitteena molempien vanhempien puolelta 2-tyypin diabetes, omenalihavuus ja vielä äidiltä leikattu molemmat lonkkanivelet tekosellaisiksi ja mummullakin oli polvet ihan sökönä joten vielä nää niveletkin riskitekijänä) niin ehdottomasti pitäisi kiloista eroon päästä.



Kaksi vikaa lasta oli syntyissään yli nelikiloisia jässiköitä ( onneksi oli väljät paikat meikäläisellä). Nyt tästä tulevasta tytöstä on luvattu pienempää onneksi.



Mutta hyviä keinoja jne kaivataan täälläkin. Ja sitä vertaistukea. En ole edes mikään rasvaisten ruokien syöjä, suklaankaan himoystävä en ole. Ilmeisesti mun kompastuskivi on liikkumattomuus sekä epäsäännöllinen ruokalu yhdistettynä perintötekijöihin ja hetkellisiin herkutteluhetkiin kuitenkin.



Ihan hirveesti en onneksi ole saanut alan ammattilaisilta saanut kuullä ylipainostani tässä raskaudessa. Ja turhaa siitä olisikin saarnata, tosiasiat kun tiedän.

ketjuun osallistuminen nyt varmaan sitten riippuu siitä mikä yleisen käsityksen mukaan lasketaan lihavuudeksi,



itselläni paino on ollut ikuinen kamppailu jo muutamia vuosia, paino nousi ennen lapsia ja jokainen odotus on tuonut oman lisänsä, lähes kaiken raskauskiloista olen saanut pois ennen seuraavaa odotusta mutta lähtöpaino ei ole ollut yhtään sen alempana kuitenkaan...



bmi minulla oli 29 ennen odotuksen alkua, joka ainakin neuvolassa lasketaan ihan selkeästi ylipainoon...olen aika pitkä 178cm ja paino huitelee nyt sadan kilon tuntumassa....karmivat 8kg on jo painoa kertynyt tässä odotuksessa, ja itkua melkein väännän tämän painonnousun nopeuden kanssa...



eli kyllähän se juttuseura sopisi, mutta mikä oli tämä määritelmä muutaman liikakilon ja oikeasti lihavan välillä? mihin mä siis tällä määrittelyllä sijoitun?



mammeli rv.19+

Loppusuora jo häämöttää, mutta nyt jos koskaan kaivataan tsemppiä. Eli toinen lapsi tulossa ja BMI raskauden alussa n.33. Taustaa sen verran, että meillä lasten" teko" ei oo ollu mikään lyhyt projekti, ensimmäinen saatiin lääketieteen avustuksella ja tämä tuleva tuli ravitsemuksellisista syistä. Eli muutin elämäntapoja 2006 syksyllä melko rajusti ja hormonitoiminta alkoi pikku hiljaa normalisoitua (kierrot aiemmin aikaiseksi vain keltarauhashormonilääkityksellä). Olis mulla jonkin lainen tekosyykin tuolle ylipainolle ihan lääkärin suusta kuultuna, mutta jotenkin tuntuis epäreilulta ja _turhalta_ syyttää biologiaa huonojen elämäntapojen sijaan.. Painoa putosi puolessa vuodessa n 20kg ja kesä mentiin " tasapainossa" , vaikka grilliherkuista ja juomista tulikin nautittua. Syksyllä ihmettelin kierron venymistä ja niinhän sinne testitikkuun plussa pompahti, ihana yllätys!

Kuukausi sitten neuvolakäynnillä kokonaispainonnousu oli kohtuuden rajoissa, terveydenhoitaja oli peräti tyytyväinen. Nyt kuitenkin viimeviikolla punnittiin ja painoa tullut n 800g/viikko, eli kokonaisuudessaan +10kg. Liikaa, sanoisin.. Syynkin tiedän. :( Liian paljon antanut periksi mieliteoille, joita tuntuu nyt riittävän, makeaa ja suolaista, rasvaista ja epäterveellistä. Raivostuttavaa, kun himoitsee milloin pitsaa milloin suklaata. ARGH! Edellisen odotuksesta ei jäänyt montaakaan kiloa, paino nousi kotonaollessa mm. masennuksen takia. Olen melkoinen tunnesyöppö, eli oli tunne sitten positiivinen tai negatiivinen, on se helppo purkaa syömiseen. Nyt vuoden vaihteesta olen ollut totaalisesti tupakoimatta (toki jo alkuraskaudessa vähensin reippaasti) ja mietinkin, onko tämä painonnousu ja mieliteot seurausta tupakoinnin lopettamisesta? Todennäköisempi syy kuitenkin on, että joku pieni hivenainepuutostila menossa, vauva kun vaatii oman osansa. Eli syynättävä tuo ruokavalio ja noi vitamiinit kun muistais ottaa sieltä purkista ohjeiden mukaan eikä vaan sillon tällön...



Tiedän kyllä melkoisen tarkkaan, mitä pitää syödä ja mitä ei, toteutus vaan on viimeaikoina tökkinyt ;) Sokeri & valkoset viljat (ne " nopeet" hiilarit) kun sais karsittua, olis iso apu..



Mammeli_x2: mun mielestä jokainen, joka kokee kaipaavansa vertaistukea painonhallinnalle raskausaikana, on oikeutettu osallistumaan. BMI rajahan ylipainolle on se 25-30 jonka jälkeen puhutaan merkittävästä (muistaaksen BMI 30-40) ja sairaalloisesta ylipainosta (yli 40). Ja 29 on aika rajoilla merkittävä ylipaino / ylipaino. Kun vielä odotusaikana on kiloja kertynyt ja koet niistä harmia, niin tervetuloa ainakin mun puolesta! Tsempataan toinen toisiamme.



Soilioilille pakko huikata täältä kun hyviä neuvoja kaipailit, että niin se vaan on, epäsäännöllinen ruokailu on oikeastaan pahempi, kuin säännöllinen, vaikka kokonaismäärät olisi samoja. Ruokailuilla on paljon isompi merkitys loppupeleissä kuin liikunnalla!



Eikä se määrä (edes niiden kaloreiden) vaan ennemmin se laatu. Tosiasia kun on, että lihasmassa polttaa kaloreita (jopa levossa) ja toimiakseen lihakset vaatii riittävästi proteiineja ja hitaita hiilihydraatteja. Kasviksissakaan se puoli kiloa päivässä ei vielä riitä, kun pitäis olla riittävän värikästä (7 eri väriä).. Pakko todeta, että näyttää se lautanen muuten paljon keväisemmältäkin, kun syö oikein :D



Vinkkejä, joita kannattaa huomioida (niille jotka niitä haluavat).. Ihan kantapään kautta osa opittuja, osa viisaammilta kuultua.. Ja nyt masunkasvatusvaiheessa entistä tärkeämpiä:

*Riittävästi vettä! Jotta ei erehdy luulemaan janontunnetta näläksi!

*Hedelmillä saa joskus hyvinkin huijattua itseään, jos iskee makeanhimo.

*Riittävästi hivenaineita, jotta varmistetaan ravintoaineiden saanti ja imeytyminen. Tarvitaan joka päivä, koska osa näistä vesiliukoisia, eivätkä siis imeydy kehoon. Vitamiineja ja kivennäisaineita on parikymmentä ja ravintolisillä on helppo varmistaa, että saa kaikkia riittävästi, vaikkei aina ehtisikään niin hirmu tarkkaan miettiä ruokailujaan.

*Monipuolista liikuntaa. Sitä aerobista ja anaerobista hyvässä suhteessa.

*Kala, kana hyviä proteiinilähteitä, kevyitä lihoja. Nauta parempaa kuin possu, mutta kana ja kala parhaita. Soija kolesteroliton ja hyvä proteiinilähde. Myös maitotuotteet (vaikka joidenkin mukaan eivät muutoin terveellisiä elimistölle olekaan) myös rasvattomina hyviä proteiini ja kalsiumlähteitä. Tarpeen lihaksille polttoaineeksi, solujen rakentumiseen, hillitsee näläntunnetta, tehostaa painonpudotusta ja auttaa palautumaan liikunnan jälkeen.

*Kasvikset. Hedelmät, vihannekset, marjat monipuolisesti. Pakasteista saa valikoimaa laajennettua vaikka tuoreet onkin parhaita. Mahd. vähän käsittelyä!

*Vaalea vilja vaihdetaan tummaksi, parempia hiilareita. Eli kokojyväviljaa (myös riisi ja pasta!)

*Rasvat, kohtuudella ja niitä hyviä rasvoja suosien. Kalasta omegat tosi tärkeitä odotuksen aikana, kalaöljyä ruokavalion lisäksi! Kukaan meistä ei kumminkaan syö rasvaista kalaa 3-4 kertaa viikossa, vai syökö?

Ja sitten lopuksi:

*Nautitaan elämästä, stressi kuluttaa hyviä ravintoaineita todella paljon!



Tulipa sepustusta, hyvinvointi (niin oma kuin muidenkin) kun on lähellä sydäntä. Monta asiaa saadaan korjattua oikeanlaisella ruokailulla, jopa joitain sairauksia oireettomiksi.. Kun on kertaalleen miettinyt ja sisäistänyt ruokailutottumukset, ei niitä tarvii jatkuvasti miettiä.



Nautitaan odotuksesta!

JN + masukaveri 33+3

täälläpä kanssa yksi!



ennen esikoista painoindeksi oli 31,6 ja raskauden jälkeen 34,5... ankaralla työllä sain BMI:n 29,3:een. nyt toista odotellesta vasta viikoilla 17+5 ja paino on noussut jo 6,5 kiloa :( raskaus tuntuu olevan minulle jokin sortin lupa syödä.



raskausajan diabetes uhkaa taas, edellisessä raskaudessa se oli mutta pysyi liikunnan ja ruokavalion avulla kurissa. saa nähdä miten nyt käy.



tavoitteena taas jatkaa laihdutusta synnytyksen+imetyksen jälkeen..tarkoituksena oli yrittää pikkukakkosta vasta kunhan olisin laihtunut normipainoon mutta joku päättikin tulla maailmaan aiemmin :)



kiva jos tästä saadaan tsemppiryhmä kokoon :D

Marliinan kanssa mennäänkin sitten kovin samoissa luvuissa, viikot parin rv:n erolla ja bmi lähdössä sama, sekä valitettavasti tuo painonnousu raskaudessakin (mulla siis pikkasen enemmän)



mulla koitinkivi on selkeästi suklaa, paino pysyi kurissa alkuraskaudesta kun menossa oli täydellinen suklaalakko, nyt kun se on lipsunut on painokin hurjasti noussut.



perusruokavalio on suht terveellinen, nyt tosin tämä väsymys on verottanut, eli esim. salaattia harvemmin teen kotona, onneksi sitten työpaikkaruokalassa voi vain valmiista ottaa ja syödä monipuolisesti ja terveellisesti...



ruokavalioon siis kuuluu, täysjyväviljat, kevyet ja pehmeät rasvat, rasvattomat maitotuotteet sekä hedelmät ja kasvikset. ilokseni lapsetkin syö mieluusti kasviksia niin joskus jää esim. peruna kokonaan pois kun tilalla on lämpimiä kasviksia...

sitten on toki paheet ja liikunnan vähäisyys, joten tässä sitä ollaan, ylipainoisena...



tämän (kolmannen) lapsen piti tulla harkintaan vasta kun paino on pudonnut 75-80kg paikkeille mutta lähtöpaino olikin 92kg kun vauvakuume vei voiton...kovasti toivon että jotenkin onnistuisin pitämään painonnousun kurissa nyt odotusaikaan ja saisin sen putoamaan pikkuhiljaa synnytyksen jälkeen tuonne 75kg:n tietämille...



mutta katsotaan miten käy...vertaistuki ainakin on kiva juttu, ja ehkä sitä pienin askelin onnistuu kun muutkin patistaa...



tänään en tosin vielä aio tsempata kun olen vatsataudissa, tosin eihän tässä tule syötyäkään oikeastaan,eilenkin aivan liian vähän siihen nähden että meitä on tässä kaksi... mutta lähinnä liikunta tuli tuossa tsempityksessä mieleen...



mammeli

Meitähän on kertynyt mukava porukka :)



Joo, ei lihava ehkä kivoin nimitys ole; keksitäänpä meidän ryhmälle joku nimi minkä otsikon alla voidaan kokoontua ja vaihtaa kuulumisia. Hauskoja ehdotuksia?



Itsestäni vielä että mun odotus tosiaan on ihan alussa. Maha tosin on jo ilman raskauttakin niin iso ettei meinaa kenkiä jalkaan saada :/ Tosiaan pitäisi saada itsensä jonkinlaiseen ruotuun... Ja Kymenlaaksossa asustelen, ikää pari vuotta päälle 30 että en ihan nuorimmasta päästä taida minäkään olla.



Pääsiäisterkuin ketjua aloitellut karamel

Eli bmi ennen raskautta 33 (ja " raskaimmasta" olemuksestani oli kuitenkin tippunut jo yli 10 kg. Laihdutus oli päällä kun raskauduin. Nyt viikkoja 9+6 eli aika alussa vielä mutta yritän ettei kiloja koko raskauden aikana tulisi kuin max 5. Voi olla haave vain...nyt alussa on pitänyt syödä sitä mikä menee alas-olen ollut tosi pahoinvoipa, mutta sen takia paino on toistaiseksi +-0. Mutta eilen oli jo huomattavasti hyvävointisempi pvä ja heti tuntuu että mopo karkaa käsistä...karkkia ei tee mieli mutta oon esim. leopäsyöppö.



Tanni

painoa löytyi raskauden alussa 106kg ja pituutta 165cm.nyt on paino tullu alas 103 kg ja siinä se on ja jonkun aikaa pysynyt ja hyvä niin=).tänään alkoi rv 20.vielä ei ole tullut mitään ongelmia painon takia jos ei mukaan lueta ekan ultran tekijää joka jaksoi koko ultran ajan epäsuorasti vittuilla et miten sä voit olla raskaana noiden kilojes kanssa=).tosin parin vuoden ajan ennen raskaaksi tuloa tiputin painoa pois n.15kg.raskaus tärppäsi n.5kk yrittämisen jälkeen.

En ainakaan huomannut meille vielä uutta pinoa, joten jatkan tähän. :)



Tuli ostettua tänään kääretorttua ja tietenkin olen syönyt sitä jo monta palaa. :( En näköjään osaa pysyä kohtuudessa, joten ehkä parempi että en osta herkkuja sitten ollenkaan...



Neuvolassakin kävin tänään ja lähtöpainoon on tullut vasta 800g lisää, mutta edellisessäkin raskaudessa paino alkoi nousta vasta loppupuolella ja sitten se nousikin kovaa vauhtia. Eli nyt tarvitsisi sitä tsemppiä, jotta voisi olla ilman herkkuja.



Mitä syitä teillä muilla on ylipainoon? Itse ajattelin jos vähän selkeyttäisi omiakin ajatuksia, kun tekee listaa:



-masennus. Tämän takia olen ollut väsynyt ja saamaton, mutta nyt masennus on jo voitettu, väsymys vaan jäänyt...

-liikunnan puute. Alkoi tuosta masennuksesta. Nyt kun ei enää masenna, niin kunto on päässyt niin huonoksi ettei jaksa tehdä mitään. Lisäksi ei oikein ole mitään kiinnostavaa lajia ja nyt lasten kanssa on aika rajoitettua, mitä voi tehdä...

-herkut, niitä on monia: suklaa, hampurilaiset ym. roskaruoka, sipsit (näistä jo vähän päässyt eroon onneksi) jne.

-huonot ruokailutavat. Epäsäännölliset ruokailut, ruokien korvaaminen herkuilla ja liian vähän kasviksia jne.



Kyllä on vaikeaa korvata noita huonoja ruokailutottumuksia uusilla ja paremmilla, ne vanhat on niin tiukassa... Täysjyvää olen ruvennut käyttämään ja yritän välttää turhaa sokeria ym. mutta vieläkin usein himot voittaa. Tässä raskaudessa on sentään tullut syötyä hedelmiä paljon, parempi sekin kuin suklaa ja kääretorttu ym. Vielä pitäisi lisätä kasvisten syöntiä entisestään.



Ja sitten kun tuo valmisruokien syönti on niin helppoa, ettei jaksaisi vaivautua väsäämään mitään itse... Pitäisi vaan saada jostain energiaa, että jaksaisi.



Ja miten saan lisättyä liikuntaa? Kai sitä pitää vaan pakottaa itsensä lenkille?



Sen verran vielä itsestäni: olen 24 v ja Helsingistä. BMI on n. 30, vähän yli kai.



Anne rv 23+5

Anne minun täytyy yhtyä tuohon sinun mietteeseen että millä itsensä saisi enemmän liikkeelle, minä jotenkin vain panttaan sitä lenkille lähtöä siihen että vauva on syntynyt, kun siis siitä olen aina ennen nauttinut kun pääsi vauvan ja vaunujen kanssa lenkille ihan rauhassa keskellä päivää, iltaisin ei vain oikein enää huvita ja lasten kanssa kävelystä ei oikein urheilua saa kun on niin tajuttoman hidasta se meno...



nyt olen kyllä kovasti miettinyt josko kaivaisin stepperin taas kaapista ja pakottaisin itseni siihen vaikka 20min per päivä, aloitetaan pienestä ettei latistu heti alkuunsa koko yritys.



ja josko siitä suklaastakin pääsisi eroon...toivotaan.....



ajattelin nyt odottaessa yrittää syödä painonvartijoiden pisteillä sitä imettäjälle suunnattua määrää, eli omat+kymmenen...mutta tällä hetkellä tuntuu pieneltä se määrä jos ei seassa ole paljon nollan tuotteita, eli saas nähdä päädynkö tätäkään tekemään kun olen päättänyt että odotusaikana on pakko syödä jos illalla on nälkä vaikka pisteet olisikin loppu....



ryhmän nimistä mulla on tullut mieleen vain punkero termi, en tosin ole nimeä siitä vielä muokannut kun en tiedä miten se muiden korvaan sointuu, onko se söpösti vai halventavasti sanottu....?



mammeli

Täällä myös yksi koko ikänsä kilojen kanssa kamppaillut. Pituutta 160 cm, painoa oli pahimmillaan 90 kg. Jossain vaiheessa sain tsempin päälle ja tiputin painon 57 kiloon - ikinä ei ole ollut niin hyvä olo kuin silloin! Kun aloitin säännölliset työt, loppui liikunta melkein kokonaan, mutta jatkoin syömistä vanhaan malliin - sitä ennen, kun liikuin tosi paljon, sai syödäkin aika huoletta. Ensimmäisen raskauden alussa paino olikin sitten taas jo 70 kg. Ekassa raskaudessa tuli 16 kg, jotka lähtivät kyllä kaikki pois - imetys vei pari kiloa myös. No, lapsi on jo 4v, mutta kumma kyllä nyt toista odottaessa lähtöpaino olikin 71,2 kg.... Kaikista hyvista aikomuksista huolimatta. Nyt olisi ajatuksena, että paino nousisi mahdollisimman vähän, koska jos elimistö käyttäytyy yhtään samalla tavalla kuin viimeksi, saattaisin päästä 70 kg:n alle aika pian synnytyksen jälkeen. Pitkän tähtäimen tavoitteena on ensin 65 kg ja sitten n. 60 kg. Tuo 60 kilon alle pääseminen ja pysyminen taitaa olla tässä elämänvaiheessa liikaa.



Nyt viikkoja kassa 15+1 ja paino noussut jo 3 kg... Ja niin kuin toivoin, ettei paino nousisi alussa lainkaan. Aika keskivertotahtia kai paino noussut ja suunnilleen samaa tahtia kuin ekassa raskaudessa - suurin osa painosta tuli silloin raskauden viimeisillä viikoilla.



Hyviä keinoja onkin tullut painon kurissa pitämiseen. Oma vinkkini on myös se, ettei mistään kannata totaalisesti kieltäytyä - silloinhan sitä vasta mieli tekeekin! Itse aion edelleen suoda esim. hampurilaisaterian itselleni silloin tällöin. Ja silloin kun sen syö, se syödään hyvällä omalla tunnolla! Voisiko ohjenuorana olla se, että viikolla mahdollisimman järkevästi, viikonloppuna hiukan rennommin, mutta kuitenkin niin, ettei homma lähde lapasesta.



Liikunnan merkitystä ei voi liikaa korostaa. Siitä ei pidä tehdä stressiä, mutta se tekee hyvää sekä itselle että vauvalle - eikä tarvitse olla niiiin tarkkana syömisen kanssa. Jos liikunta ei maistu, ottakaa tavoitteeksi ensin vaikka 1 kerta viikossa, mieluiten yksin, jolloin se on myös omaa aikaa. Kokeile eri lajeja - kävely, kuntosali, jumppa, spinning, uinti. Itse tykkään nyt lenkkeillä ulkona, koska siinä saa samalla raitista ilmaa. Stepperit ym. kotona kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Puoli tuntia vaikka jotain hömppäohjelmaa katsellen on jo paljon!



Kiva nimi ryhmälle pitäisi vielä keksiä! Tuo punkero ei minun korvaan kuulosta oikein kivalle.. Miten olisi ihan yksinkertaisesti vaikka painontarkkailijamammat? Tai jotain vastaavaa.



Ai niin, ja taustaksi vielä: Asun Helsingissä, naimisissa, esikoinen 4v, toinen tulossa (15+1), ikää 32v. BMI raskauden alussa 27.7 (hui!)

Ollaan tiputtu jo niin alas... Mihin kaikki hävisivät??

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=105&m=11551900&p=1&tm…



Olen sinne kirjoitellut tuntojani tämän painon kanssa tapellessani. Eli Pinon nimi oli Raskaus ja kilojen kurissapito tms :)



- Pirkko ja punkero rv 27 tasan

varressa mittaa 175cm, kiloja 97.9kg (oon laihduttanut 102kg' sta viimesen 3-4viikon aikana). Aion taman raskauden ajan kylla ollakkin " dieetilla" . Esikoinen syntyi 7v sitten ja painoin silloin 59.5kg :O eli 40kg on jostain mukaan tarttunut....... Tanaankin vaen vakisin taapersin tuolla 7km vaikka ei yhtaan kiinnostanut. Ruokaa syon hiukan normaaleita ( siis normaali ihmisten, ei minun normaalini viimesen 7v aikana ) annoksia pienempina ja vannon ja vakuutan etta ton 97.9kg yli ei paino tassa raskaudessa mene, pelkastaan jo terveilla elaman tavoilla ei minun ole muuta vaihtoehtoa kuin laihtua ja silti olla raskaana terveellisesti.



Maisha rv 4+