Mistä johtuu naisten loputon tyttöviha?
Täältäkin saa usein lukea, kun äidit eivät kestä " ärsyttäviä" tyttäriään, tai poikien äidit ei pidä tyttölapsista, koska eivät itse osaa tehdä " tyttöjen juttuja" jne jne...
Sitten ihmetellään, miksi niin monella naisella on vaikea suhde omaan äitiinsä., Mikä ihme se on, kun äiti pitää rasittavana jo pienestä asti!
Mikä niissä tytöissä on niin kamalaa?
Kommentit (13)
En allekirjoita mitään lausuntoa mihinkään suuntaan : ) Sain ensimmäiseksi pojan, ja uskoin salaa mielessäni, että olin nimenomaan halunnut poikaa ja epäilin olisiko tytär voinut olla yhtä uskomattoman ihana vauva. Sitten sain tyttären ja uskoin salaa mielessäni että olin nimenomaan halunnut tytärtä ja epäilin olisiko poika voinut olla yhtä uskomattoman ihana vauva : )
Olen aina ihmetellyt ja miettinyt, mistä tuo viha juontaa juurensa. Anopin isä oli hyvin dominoiva, alisti tyttöjään ja kunnioitti vain poikia, joten kai se sieltä kumpuaa. Toisaalta luulisi, että olisi käynyt päinvastoin eli että anoppi sen takia puolustaisi omaa sukupuoltaan. Anoppi myös osoittaa vihansa meidän tyttöjä ja minua kohtaan. Onneksi hän ei itse saanut yhtään tyttöä ja sanoinkin tämän hänelle vähän ennen joulua. Sen jälkeen anoppi ei ole mulle puhunut.
Eikä siitä nyt niin kauaa ole. Tytöt naitettiin mahdollisimman nopeasti muualle ja pojista joku valittiin automaattisesti jatkamaan esim sukutilaa.
Minä en halunnut tytärtä, ja onneksi en ole sellaista saanutkaan.
Minulla ei ole ollut vaikeaa äitisuhdetta. Ei nyt kovin läheistäkään, mutta äitini on lempeä ja harvinaisen ymmärtäväinen ihminen. Mieheni sanoo, ettei sen parempaa anoppia voi ollakaan.
En osaa selittää, mistä minun tyttövihani johtuu... Ehkä siitä, että en pitänyt itsestäni, kun olin lapsi. Siksi en kestä n 5 v tyttöjä, joilla on polkkatukka. Koska jotenkin näen itseni ajassa, jolloin olin hankala ja yksinäinen.
mutta in rela life en ole tätä ilmiötä aikuisena kohdannut. Tämän palstan suhdetta todellisuuteen kannattaa epäillä.
Olisitko antanut hänet pois??? Vai tappanut syntymän jälkeen, kuten Intiassa tai Kiinassa tehdään?
näin hän ainakin on sanonut. Yksi tyttö hänellä on itsellään, joten en tiedä, mitä hän tytöstään ajattelee. Aina odottaessaan on poikaa odottanut. Tuollainen viha juontuu jostain lapsuudesta, äidin tai isän asenteista.
En ole ikinä kuullut, että miehet puhuisivat noin julmasti lapsukaisista niiden sukupuolen takia. Naiset ovat pohjimmiltaan todella julmia.
Veljeni oli saanut esikoistytön ja tarjosi sikareita varpajaisissa. Eräs kaverinsa ihmetteli, että miksi ihmeessä sikareita, ei tyttö ole sikarin arvoinen. " Säästä siihen kun syntyy poikalapsi ja sukusi oikeasti jatkuu..."
eniten riitaa tulee nenäkkään teinitytön kanssa, joka tosiaankin osaa olla erittäin ärsyttävä joskus, mutta en minä häntä millään muotoa sen vuoksi vihaa, vaikka vihainen olisinkin...
(kaiken ikäisiä) pidän molemmista, mutta usein pojat ovat jotenkin helpompia ja mutkattomampia.
Koko raskaus aika oli sitten ihan tyttöfiilis. Olihan raskaustestissäkin ollut kaksi punaista viivaa. Jos olisin poikaa odottanut niin eikös viivat olisi olleet siniset? Poikaa olin ajatellut ainoana vaihtoehtona, sillä halusinhan olla perheen ainoa prinsessa jonka asemaa ei kukaan pikkutyttö koskaan uhkaisi. Tyttö tuli ja tällä viisaudella, heh, olen todella tyytyväinen. Mummo 81v kyllä kommentoi että ei sitten tullut sukuun jatkajaa.
Toisessa raskaudessa sain puolessavälissä tietää odottavani tyttöä. Salaa olin toivonut että tulisi toinen tytär perheeseen. Ja olin valmistautunut mummon kommenteihin suvunjatkajasta hyvin. Olisin täräyttänyt että ei tätä sukua kauheesti jatkaa edes kannattaisi. Mummo on siis miheni mummo. Ei tarvinnut loukata vanhaa ihmistä, kun ei kommentoinut toista tytärtäni mitenkään alentavasti.
Lapset on persoonia sukupuoleen sen suuremmin tuijottamatta. Toinen tyttäreni käy hermooni enemmän kuin toinen. Molemmat on toki rakkaita.
Ja muuten: olisi varmaan syytä esittää tämä kysymys edellisille sukupolville...
t. tyttärestään onnellinen