Mikä hemmetti tässä + 30 iässä on kun tekis mieli muuttaa elämässään ihan kaikki!?!
Kommentit (24)
Raskasta ja vaikeaa oli kauan, eikä ihan yli pääse koskaan asiasta vaikka oppiikin elämään.
Lapsia olen saanut neljä hänen jälkeensä, enää murkku kotona.
Paljon muutoksia tein tuon ikäisenä elämääni ylempänä kirjoitinkin.
Lähes kaikille 30-40 -vuotiaille tulee jossain vaiheessa vastaan se, että tässäkö kaikki? Sitten pitää vain yrittää löytää joku uusi innostus elämään, jokin josta ammentaa voimaa. Useinhan sitä toden totta unohtaa itsensä kun hoitaa muita ettei yhtäkkiä tunne edes itseään eikä tiedä mistä on kiinnostunutkaan?
Kyllä se on sama juttu mullakin. 3 lapsen kanssa hirvee työmäärä, en saa aikaiseksi tehdä mitään muuta omaa vaikka ehkä joskus olisi siihen mahdollisuuskin. Miestä nyt en ehkä halua vaihtaa, mutta ei meillä mitään yhteistäkään tällä hetkellä ole. Pitäisi vain olla enemmän yhteistä aikaa!!
Tiedän ettei maailma tähän kaadu... mutta... meilläkin ukko painuu millon minnekkin enkä saa aikaiseksi lähteä itse minnekkään, tosin kaikki kaverini ovat kanssani samassa tilanteessa...miten se lähteminen onkin miehille niin helppoa? Senku paiskaa oven kiinni ja häipyy koko viikonlopuksi...kai se on pakko alkaa tehdä jotain irtiottoja... ap
" mies ei puhu muusta kuin työstään
ja jos minä en jaksa jauhaa siitä, ei puhuta mistään, koska mies vain ynähtelee kaikille keskustelunavauksille.
Jostain syystä meidän arki vielä kaiken lisäksi rullaa paremmin silloin kun mies ei ole kotona. Onkohan meillä kaikki ihan ok.. "
Olen jo päättänyt että lähden parin vuoden sisällä opiskelemaan, jatkamaan ammattiani.
Ei olla matkusteltu ulkomailla, joten aloitin säästämään. Jos vaikka ensi vuonna tähän aikaan oltaisi jossain lämpimässä.
Ja olen ihastunut totaalisesti yhteen ulkomaalaiseen näyttelijään!!!! Aivan hullua!! Katselen sen elokuvia ym ja näin on vähän seksi-elämään tullut uutta vivahdetta ; )
Joo tiedän, jossain kriisissä olen.
laittaa vaihtoon pian sekä auto. Ja työpaikka onneksi vaihtuukin taas. Ulkomaille lähtö pariksi vuodeksi on ollut myös mielessä.
ennen en ole seksiä edes juuri miettinyt ja tukka on hapsottanut joka suuntaan mutta nyt tuntuu että tarvi tehdä ittellleen jotain ja kaivaa se tyttö ennen lapsia esiin jostain... kuulostaa sairaalta mutta näin se vain on... no kai tää tästä jotenkin... ap
asuntoa olin myös kovasti vaihtamassa vaikka tämä on meidän unelmien koti. Onneksi mies pisti vastaan.
Pienillä asioilla olen sisustellut uudestaan ja nyt tuntuu niin ihanalta ja kodikkaalta!
hölmö, joka on palannut teinivuosiin julkkisihastuksineen kaikkineen. Joo, ja lyhyet hameet löytyi taas komerosta ja kaula-aukot suurenee. Onneksi ehkä kuitenkin vähän tyylikkäämmin kuin 2-kymppisenä...
Vierailija:
ennen en ole seksiä edes juuri miettinyt ja tukka on hapsottanut joka suuntaan mutta nyt tuntuu että tarvi tehdä ittellleen jotain ja kaivaa se tyttö ennen lapsia esiin jostain... kuulostaa sairaalta mutta näin se vain on... no kai tää tästä jotenkin... ap
Onneksi en sitte oo ainut... kai tää on seurausta siitä että on eläny pullossa niiiin monta vuotta... mutta mikä hemmetti on lääke tähän? Ei tässä nyt voi teinin lailla alkaa elämään ;)AP
Vierailija:
Mulla ei ole lasta. Esikoinen menehtyi puoli vuotta sitten kolmen kuukauden ikäisenä. Kotona on hiljaista. Harrastaa ei tee mieli ja ystäviä ei huvita tavata. Vaihdettaisiinko paikkoja? Mulle kävisi kiireinen lapsiperheen arki milloin tahansa.Mutta tätä tää elämä on. Onneksi ne ruuhkavuodet helpottaa. Sen jälkeen tuntee taas ihmisarvoa ja ukkokin tuntuu ihanalta. Tsemppiä :)
Minultakin on lapsi kuollut, ja sen jälkeen vannoin, etten ikinä valittaisi mistään lapsiin liittyvästä, jos vain niitä saisin. Kesti kauan, ennen kuin ymmärsin myöntää, etten ole superäiti enkä kykene kaikkeen yksin, ja että myös minulla voi olla tarpeita. Trauman jälkeen voi kasvattaa ideaaliminän, joka pitäisi realisoida ajoissa.
Joskus tekis mieli tehdä katoamistemppu omasta elämästään ja aloittaa tyhjistä jossain. Muksut on hankalia, koti on kaaos, omaa elämää ei ole. Toisaalta asiat hyvinkin, on talo, lapset, oma auto, koira ja ihan kiva mies joka rakastaa; silti on sellainen olo että niin monta asiaa on tullut missattua, kun valitsin elää näin :(
Meillä myös jutun aiheet välillä vähissä, ja ollaan väsyneitä. En usko, että mistään löytäisin parempaa miestä ja lapsiakaan en voisi koskaan hylätä vaikka mieli tekisikin.
Ammattikin mietityttää, tekisi mieli kokeilla jotain ihan uutta - toisaalta en ole varma olisiko minulla siihen enää energiaa.
Ja hitto kun en osaa edes laiskotella vapautuneesti, nytkin on huono omatunto kaikesta tekemättömästä (ja sitähän riittää)
Eikä sitä kukaan arvosta, vaikka miten teet. Mieskin totesi lauantaina lisää sotkua tehdessään, että eipä täällä niin siistiä ollut ennestäänkään. Mutta kun oli, just olin luutunnut..
Tekis mieli jättää ukko, ottaa lapset, muuttaa vittuun täältä. Hankkia elämä niin sanotusti!
Lapsia en kyllä jättäis vaikka tuntuu välillä että ihmisellä on pakko olla jotain muutakin elämää kun siivoaminen ja pyykinpesu!! Ukkoakaan en halua jättää kun järjellä ajattelen tuskin sitä parempaa vastaan tulee mutta mitä ihmettä tässä tekee?! Oon ku pahanen teini ajatuksieni kanssa... Ap
Tekis mieli lähteä ja haistattaa kaikille paskat! Mut ei sit kuitenkaan..
Just sai taas naapurit kuulla viikonloppuna, että tätä rouvaa ahdistaa. Okei tähän typerään ahdistukseen kun lisää PMS oireet niin on naapurinkin korvat kovilla.
Mutta asiaan. Musta tuntuu, että kukaan ei arvosta mua tai kaikki mitä mä teen on ihan turhan päiväistä. Lisäksi tuntuu, että mulla olis kolme mukulaa napanuorassa edelleen kiinni. Siis kaksi lasta ja aikuinen mies jos mä meen vessaan tuntuu, että koko seurakunta seuraa perässä. Ihankun mä olisin joku saakelin vapahtaja joka ei tee kuintenkaan mitään oikein, mutta sen perässä pitää kulkea ja nakittaa pikku hommia tauotta.
Mun korvissa tuntuu siltä kun miehen ja lasten suun tilalle olis joku laittanut vanhat narisevat saranat.
Voi luoja mitä hemmettiä tässä oikeen tekis nyt yhtäkkiä tuntuu ettei näin voi elää!! Mutta jos menee ja pokaa uuden ukon, on tilanne taas sama muutaman vuoden päästä joten sekään ei liene paras ratkaisu... kun on noin 10v elänyt VAIN muiden ehdoilla tuntuu et pää räjähtää kun sen yhtäkkiä tajuaa!! ap
haluankokaan sellaista. Lapsen kans menee kyl hermot liian helposti nykyään,uhmaikä on näköjään meillä molemmilla :(
Haluaisin muuttaa täältä pois,mutta ei ole rahaa.. Ja vituttaa kaikki. Ei huvita edes kavereihin pitää yhteyttä.
ja jos minä en jaksa jauhaa siitä, ei puhuta mistään, koska mies vain ynähtelee kaikille keskustelunavauksille.
Jostain syystä meidän arki vielä kaiken lisäksi rullaa paremmin silloin kun mies ei ole kotona. Onkohan meillä kaikki ihan ok..
t:2
minun pitäisi tietää varmaan kuukausia etukäteen, että voisin tehdä samanlaisen viikonlopun irtioton ja onnistuisiko silloinkaan. On se vaan niin hyvin monissa perheissä, että lasten jälkeen vain naisen elämä muuttuu. Mies elää kuin ennenkin.