Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kolmannen lapsen kanssa vasta osaan ottaa rennosti.

Vierailija
17.03.2008 |

ensimmäisen kanssa suoritin äitiyttä ja yritin tehdä kaiken NIIIN oiken. Toinen raukka syntyi pian esikoisen perään ja silloin sitä yritti vai sumussa suoritua rankan vauva ajan ja pikkulapsivaiheen läpi. Tuntuu, etten nauttinut mistään. Olin kai vähän masentunutkin näin jälkeen päin ajateltuna.



tämän kolmannen iltätähden kanssa nautin suunnattomasti siitä, ettei tarvitse kuin kuunnella itseään ja lasta. Teen kaiken perstuntumalla ja vähiten stressiä aiheuttavalla tavalla. Imetän lapsentahtisesti, juu myös yöllä vaikka vauva on jo kohta vuoden. Hän nukkuu meidän välissä. Ruoka-aikoja ei katsota kellosta vaan pienin syö meidän kanssamme samaa ruokaa silloin kun mekin. Syö jos syö, en ota paineita kuinka paljon ja kuinka sotkuisesti.

Hän nukkuu kun väsyttää ja tasan niin monet päiväunet kuin tarvitse. " Mitä eikö se vieläkään ole yksillä unilla?" Moni kyselee. Ei ole!



Eikä tämä tarkoita, että arkemme olisi rytmitöntä ja holtitonta. Isommat koululaiset tarvitsevat oman rytminsä ja pienin tulee siinä mukana.



Voi kun olisi itsellä ollut tämä varmuus ja rentous äitinä jo esikoisen kanssa. Ei olsisi tarvinnut huudattaa unikouluja ja kytätä kellosta ja taulukoista ruokailuja ja stressata kerran unohtuneista D-tipoista :)

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Neuvola vähän patistelee, että pitäisi ryhtyä kellottamaan päiviä - unet ja ruoat tiettyyn aikaan ja aina tiettyyn aikaan ulkoilua. Minusta se ei tunnu kivalta. Muistan, kuinka esikoisen kanssa stressasin siitä, että pitää ehtiä sitä sun tätä juuri tiettyyn aikaan ja olin koko ajan vihainen. Nyt me vain eletään. Lapsi nukkuu kun nukuttaa ja ilmoittaa, kun hänellä on nälkä.

Vierailija
2/8 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikea pikkutyranni, jolla ei isompanakaan ollut mitään rajoja.

Tehkää vaan niistä pomotajia, hemmoteltuja kakaroita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käytä nyt hieman sitä omaa järkeäsi!

Vierailija:


Eikös yösyötöt pitäis lopettaa jo pulivuotiaana. Mikas ihmeessä pitää tarjota ruokaa vielä tuom ikäiselle?

Vierailija
4/8 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan samat esikoisen kanssa ja toinen syntyi putkeen, ja se aika on mennyt sumussa, nyt helpottaa, silti jo kakkosen kans osasin ottaa rennommin. Kolmannen kanssa varamaan vasta nauttisi, mut kolmatta ei tule näillä näkymin. :)



Ja hah, vuoden ikäistä ei vielä voi " pilata" hemmottelulla. Ei vielä isompaakaan. Kyllä ne rajat ja rytmit muotoutuu perstuntumalla.

Niin ruokailurytmeihin kuin ulkoiluihin ja kasvatus on sitten vielä eri asia.



Kyllä se vaan on nin että esikoinen on perheessä kuin perheessä se tienraivaaja, ja onhan siitä tavallaan hyötyäkin, että hänen kanssa luodaan jotain rytmejä ja opetellaan vanhemmuutta. Toisten lapsien kanssa se sujuu rutiinilla sit jo ja jää se turha pingotus pois ja tietää mikä toimii omassa perheessä. Toisaalta myös lapset on yksilöitä ja jos joku tapa toimii yhdelle lapselle, niin toiselle se ei välttämättä toimikaan ja joutuu luomaan uudet " säännöt" .



Niinhän se menee, että ennen oli 5 kasvatusteoriaa eikä yhtään lasta ja nyt on 5 lasta eikä yhtään kasvatusteoriaa.







Vierailija
5/8 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

esikoisen kanssa, kuten esim. minä. Perstuntumalla, omaan tahtiin mentiin, yhdessä nukuttiin ja kaikkea muutakin, mikä sopi meille, mutta ei välttämättä anopille tai neuvolalle. Nyt tuolla tuhisee kolmas vauva enkä oikeasti koe, että kahden ekan vauva-aika olisi mennyt jotenkin " ohi" tai suorittaessa.

Vierailija
6/8 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kolme lasta lähes putkeen eli reilun 1.5v ikäeroilla. Kolmannen kanssa vasta osasin tosiaan nauttia vauva-ajastakin enkä enää vertaillut meidän toimia vs. muiden. Imetin pitkään, enkä mm. stressannut siitä, että hän söi öisin 1v asti, söi huonosti kiinteitä yms. Kaiken oppi kuitenkin ajallaan... nyt siis jo 2-vuotias.



Tosin kuopuksemme onkin tosin paljon rauhaisampi kuin kaksi muuta ja hänellä ollut paremmat unenlahjat aina vaikka kävelemään lähtikin 10kk-ikäisenä hänkin.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jo esikoisen kanssa. Perstuntumalla pääsee pitkälle, eikä ole muutenkaan tapana stressata asioita.

Vierailija
8/8 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka olenkin mielestäni aina osannut ottaa rennosti ja elää lapsentahtisesti niin kolmannen kanssa kaikki tuntuu silti aivan erilaiselta ja niin helpolta.