*** SYYS 04 Pääsiäisviikko! ***

Joo sitähän se tarkoittaa, ettei ollakaan kotona:( Mua oikeesti harmittaa, olis ollu ihan paikallaan levätä kotona mutta toisaalta ihan kiva lähteä.



Olen muuten kehittynyt jossain asiassa:) Yleensä tuosta väännetään kättä vähintään pari päivää, että lähdetäänkö ja milloin ja millä. Nyt ei väännetty. Yleensähän on niin, että päätän heti, että joo joo mennään mutten sano sitä miehelle. Kun periaatteesta mä aina vastustan ensin... Joo ja mistä sitten johtuu, ettei meidän suhteessa kaikki asiat ihan aina toimi:D? No nyt musta tuntuu, että on kiva lähteä, saahan siinä tavallaan sitä yhteistä aikaakin ilman lasta vaikka eihän me keskenään siellä raksalla olla. Mutta kuiteski.



Kysymys numero 2: Millaisilla vaatteilla keväthäihin? Nämä 3.5. olevat häät kun lähestyy...? Ja sattui niin, että samassa kuussa on toisetkin häät kylläkin ihan täällä Oulussa joten ne ei silleen ressaa. Ovat lähikirkossa ja sitten oulujoen pappilassa " jatkot" eli aika rauhalliset häät.



Mulla olis tuonne 3.5 häihin semmonen ihanan punainen olkaimeton puku, jonka helma on semmonen 3/4 mittainen, eli tuohon puoleen sääreen. TYkkään kovasti, se mulla oli miehen veljen kesähäissä 3v sitten. Ja siihen mulla on musta semmonen ohut huivi harteille. Oliskohan se hyvä? Sitä pukua vaan pitää fiksailla kun on tuo kehon muoto vähän muuttunut 3 vuodessa. Viime kesänä kokeilin niin eipä se pysynyt päällä ja etuvarustus varsinkin oli vähän kutistunut...



Toinen vaihtoehto (ettei siis tarvis ostaa) oli se mun serkun häissä kaasona pitämäni puku. Mutta ehkä liian paksu..? Joku voi muistaa kun laitoin kuvankin silloin, semmonen t.punainen...





Ihanaa kun on jotain odotettavaa. Kampaamokäynnit, huomisen ja seuraavan joka on kk päästä, olen varannut jo ajat sitten. Ja nyt ajattelin varata kosmetologillekin ajan. Kerrankin tälleen saa valmistautua huolella:)



No nyt sitä aikaa soittamaan ja sitte lounaalle.



T-P puheripulissa



Ai niin Marista oli kiva kuulla! Kiva, että elämä alkaa olla uomissaan eron jälkeen!

Yritän pikaisesti muutaman rivin raapustaa. Pienet tappelee isoveljensä oivalla avustuksella.... Koko ajan kuuluu kamala kitinä ja rähinä... se on tätä vapaapäivän ihanuutta.



Ja sitten omaa napaa:



En saanut taaskaan sitä vakkaripaikkaa, minkä takia olen koko viime viikon ollut niin allapäin. Vaikkakaan se ei yllätyksenä tullut, nin silti v****aa ja rankasti. :(



Kävin tänään parturissa, olen nyt puoli-blondi :) En koskaan aikaisemmin ole ollut näin vaalea. Lisäksi kävin hakemassa hammaskorun. Yritän näin saada jotain piristystä tähän muuten niin ankeaan elämään.



Neitiä on opetettu vaipattomaan elämään nyt kolmisen viikkoa ja täytyy sanoa, että yllättävän hyvin on mennyt. Itse menee jo pissalle ja kakalle potalle. Ja päikkäreidenkin jälkeen vaippa on ollut aina kuiva. Neiti huomasi, että ilman vaippaa on mukavampi olla, koska ulos lähtiessä väännämme aina kättä siitä, laitetaanko vaippa vai ei. Kerran teki ulkona ollessa pissat housuun, sen jälkeen on pihallakin aina sanonut, että " pitti tulee" .



Odotan pääsiäistä jo innolla. Silloin minulla on pitkä vapaa. Kuusi päivää, enkä meinaa mennä töihin vaikka soittaisivatkin.(Loppuu se loputon joustaminen, kun ei kerta mihinkään muuhunkaan kelpaa...) En edes muista, milloin oltais oltu koko perhe joku juhlapyhä vapaalla yhtä aikaa. Todella harvinaista herkkua meidän perheessä.



Nyt kuulostaa siltä, että pienet lähtee kylpyyn, ei tuosta rähinästä muuten tule mitään loppua...



Mukavaa pääsiäisen odotusta kaikille!



Mimmu ja taisteleva kolmikko lastenhuoneessa....



PS: Paranemista kaikkiin sairastupiin!



PPS: T-P; sanonta " kartanolle" on ihan tuttu. Liekkös sitten yleisemmin käytetty täällä lähempänä napapiiriä, koska Saamuskakin sen tunnistaa...?

Ynis:Selvisikö lääkärissä mitään?

Meillä pojalla enää hieman lämpöä mut kurkkukipua valittaa koavasti.

Saa nähdä säästyykö muut?!Päätettiin olla pääsiäinen kotona!Ja tavata ystäviä eli nyt ei saisi taudit enempää iskeä.



Mä olen myös oireillu lepälle.Ennen oli vaan koivu ja 2vuotta sitten alko iho-oireet raaoista kasviksista ja hedelmistä ja nyt ilmeisesti leppäkin aiheuttaa silmävuodot ja niiskutuksen.

Kävin apteekista lääkettä,mut tahdon reseptin..on niin paljon halvempi ostaa se 100tbl kerralla.Ei viittis mennä sen takia lääkärii,saiskohan terkalta puhelimitse reseptin??!



Typyn vaipattomuus meni viimeyönä hyvin märäksi :-/ Mies herätti mut puol2 aamuyöllä et missä ois neidille uus peitto.Oli menny typyä kattomaan ja sänky ihan märkä ja tyttö vaan nukkuu!!!Eli ei ole vielä valmis kun ei edes heränny märkyyteen...Enkä jaksa edes alottaa sitä et pesisin lakanat jokapvä.



Mari:Kiva että elo alkaa helpottaa.Pidä huolta itsestäsi!



Mimmu:Ehdottomasti pidät vapaista kiinni!!!!Tämä on käsky! ;-))



Täytyy saada poika sänkyyn.Huomenna saa typykin olla kotona poikien kanssa..Mä vaan töihin :-(



jatu

Samat hommat jatkuu huomenna. Enimmät on kyllä jo pakattuna, mutta nyt on vielä edessä se hirveä pähkäily, että onko nyt kaikki tarvittava mukana ja mitä tekemistä otetaan lapsille mökille. Siellä on kyllä paljon ohjelmaa muutenkin, mutta varalle.



Esikoinen on kuumeessa, eli joutuu nyt sitten olemaan koko viikon pois koulusta. Ensin nämä sairaspäivät ja sitten reissu-. Sovittiin opettajansa kanssa, et huolehtii läksyt jälkikäteen. Lapsia nauratti, kun " viime konstina" laitoin pojalle yöksi villasukat jalkaan ja nihin valkosipulia sisälle.

Oisin niiiin toivonu, että ois päästy terveinä lähtemään ja saatu nauttia kunnolla. Toisaalta tuntuu ihan kummalta, että ylipäänsä pian oikeasti lähdetään.



Paranemisia myös Jatun ja Yniksen lapsosille!



Mari. Mukava kuulla sinustakin.



Mimmu k. Voi harmi tuota työpaikkahommaa :( Mutta oikein olet päättänyt pääsiäisen suhteen ja nyt pidät sitten päätöksestä kiinni. Jos soittavat, voithan ihan mainita asiasta. Lepäät ja nautit lomasta!



Kartano on mullekin tuttu sana ja kyllä sitä minusta täällä käytetään myös. (En oo ihan varma, kun mulle nuo sanat tarttuu niin helposti)



T@hti

Nukuin hyvin yön, mutta silti väsyttää ihan sikana. Edellisen yön valvominen tuntuu edelleen. Lääkärissä käytiin, lääkäri oli vanha kuin taivas. Ei siinä muuten mitään, mutta vanhat oli konstitkin. Poskionteloita ei edes tutkinut, kaiken muun kylläkin. Mitään ei löytynyt, joten lääkekuuriakaan ei tarvittu. Kuumeilu hieman hellittänyt, mutta pientä lämpöä oli nyt aamuvarhaisellakin. Korkeallahan ei kuume ole ollutkaan. Ulkoilua suositteli, kun ukona ilmankosteus korkeampi ja lima irtoaa helpommin.



Tänään tulee mummi potilaan luo, minä olen jo töissä (silmät ristissä).



Paranemisia muihinkin sairastupiin! Mua stressaa koko ajan se Ouluun lähtö. Muutenkin ahdistaa miljoona asiaa mielessä koko ajan. Kurkkua kuristaa niin kuin ois liian ahdas kaula-aukko paidassa ja se on ihan selvästi psykologista. Viikonloppuna ei ollut mitään ongelmaa moisesta, kun a-luokan reissulla olin.



T: Ynis

Onpas täällä hiljaista...



Aamulla startataan, maanantaina palataan :) Terveystilanne olosuhteisiin nähden hyvä. esikoisella ei ollu enää tänään kuumetta. Nenä on tukossa. Muut ok.



Täällä on ihanan siistiä :) Toivon mukaan kaikki tarvittava on nyt pakattuna. Vielä pitää miehen hiukset leikata ja eväät tehdä.





Rauhallista, hoitavaa pääsiäistä kaikille!



T@hti

Toivottavasti taudit helpottaa ja voitte nauttia olostanne.



jatu

Kai se jonkun pitää pitää pinoa elossa:) Mulla kun on aikaa vaan ei aina niin kovasti asiaa.



Töistä kirjottelen, pian lähden kotiin. Sattuukin mulle aina nämä kivat iltavuorot, että pääsee lähteen ajoissa kotiin. Työaika merkitty 21 asti mutta jos ei ole saapuvia asiakkaita eikä muutakaan toimintaa eikä kokoustilojen laittoa, saa paikan sulkea 19.30. Mieluustihan sitä lähtee ajoissa mutta se vaan on sitten miinustunteja pankista... Ja miinuksella oon nyt muutenkin mutta aivan sama.



Tämä aamu olikin haipakkaa kun vein Onnin tarhaan 8 aikaan ja kipasin salille ennen työhaastattelua kl 10. Ei nuo enää jännitä ollenkaan tuommoset. En osaa sanoa miten meni. Siis jäi semmonen mauton olo - siis ettei menny huonosti mutta ei hyvinkään...? Meitähän haki tästä työpaikasta toinenkin hlö sitä samaa työtä. Saas nähdä kumpi pääsee jatkohaastatteluu vai pääseekö kumpikaan. Tälle toiselle oli sanottu että on jatkossa (vaikka haastattelut on vielä kesken) mutta valokuvan olivat unohtaneet ottaa niin se joutui tänään käydä kuvauttaan ittensä:) Olivat sanoneet, että hän on ainoa jatkoon päässeistä, josta ei ole kuvaa.. No minusta ne otti kuvan, en tiiä olenko jatkossa vai en.



Kovasti paljon mukavia hetkiä kaikille lomaileville! Levätkää ja nauttikaa olostanne! Mä tuun vielä huomenna töihin ja sitten pääsenkin vapaille itsekin.



Nyt lähden vaihtaan vaatteet ja lähden himppeen.



T-P

Tänään olin yhden ystäväni jolla samaikäiset pojat kanssa pullakailemassa kera lapsosten. jotenkin alkoi ahaistaa kun tuntui kaverillani olevan jotenkin kaikki niin hallinnassa...siis miten sen nyt selittäisin, jotenkin retkieväitä myöten ; ) et alkoi ärsyttää, tai sitten alkoi vaan tuntua et miten mä en saa asioita niin sutjakkaasti menemään. Oli hällä kolmevuotiaalle mäenlaskukypärä, taapeolle vauvapulkka, 3-pyörarattaat taljalla ja kaik niin mietittynä, tiedän et tää on typerää ja pikkumaista mut hänen eväänsä ärsytti(lue kateellinen ) eniten, kuumat mehut termarissa, vaualle maissinaksut ja ruokalaput, leikkiikäilsielle keksirasia jossa oli erilliset lokerot suolakekseille ja muumikekseille, peppualuset jne.

Tältä samaiselta kaverilta saan aina hyvät vinkit lasten hankinnoista, mm. ettei coretex kenkien kanssa saa käyttää villasukkia. Jotenkin mulla tulee vaan sellaine olo et hups, meidän touhu on jotenkin " sinnepäin" .

Yleensä en mieti tämmösiä, mutta ajatus jäi pyörimään kun mäenlaskun virkistämäna päätin vähän ryhdistäytyä kotona ja aloitin jääkääpin saneerauksesta, josta löytyi mm. vihannekorista bataatti joka oli kasvattanut veikeän valkoisen parran itselleen.

Suihkin suihkepullolla menemään keittiökaapin oven tahroja ja rapsuttelin syöttötuoliin jämähtänietä edesmenneitä puuronjämiä ja mietin että me miehen kanssa ei todellakaan olla kumpikaan käytännöllisiä ihmisiä ja se omakotitaloasuminen ei vaan ollut yhtään oikea meille, kun arjenhallinnassakin olis ollut opettelemista molemmilla. Esim. minä olen enempi haaveilija ja idealisti, että on tää arkirealismi jotenkin paiskautunut kasvoille.

Yhden toisen kaverin kanssa (jolla on 5 kk esikoinen) viikonloppuna juteltiin taas semmoista että lastentulo tekee elämästä helposti sellaista vakavaa, jossa ei huumorinkukka enää juurikaan kuki, siis kun on ainakin aluksi niin paljon mietittävää, että lapsi pysyy hengissä, ei ole kylmä, ei ole vaaraesineitä liikkuvalle jne. Oma kotikin alkaa näyttää vaaroja täynnä olevalta paikalta ja elämään värittää yleinen huolehtiminen /huolestuminen.

Tää on ehkä mun kohdalla ollut totta, toisaalta olen aika suurpiirteinen enkä nipota siitä et olis aina siistiä tai vermeetkään lapsilla viimeisen päälle. Mutta no...olen saanut lapset pidettyä hengissä.



Tämmöstä pohdistaa jossa ei tainnut olla päätä taikka häntää.



Laittakaahan mulle hyviä nukutuslauluja, olen alkanut laulaa lapsille, kun samun ollessa hereillä ei iltasadun lukemisesta tule mitään.



Sinistä unta laulaessa V kyseli koko ajan " ei äiti metsä voi olla sininen" Mikä sininen maa, ei voi olla sinistä maata"



Kaikille tasapuolisesti jaksamista,



tiivii, antimarjatta, joka yrittää opetella huushollausta ja vois ilmottautua syysmammojen marjatta-kurssille ja miettii miksi äiti ei opettanut ja miksi yliopistossa ei opetettu.

Vaikka tarkoituksesti ei ollut viihdyttää, minua hymyilytti sinun kirjoituksesi ja ystäväsi. Minuakin ahdistaisi moinen täydellisyys ja suorittaminen. Erityisesti ahdistaisi, jos joku laittaa lapselle keksitkin erilokeroihin ;). Minä luultavasti olisin tullut paikalle takki auki ja keksipaketti ja mehut hakisin lähialepasta. Älä huoli tiivii, suurin osa on niinkuin sinä, ihana ja epätäydellinen. Me olemme ihmisiä emme automaatteja, jotka muistavat kaikki ja elämän suorittaminen ei ole kellekkään hyväksi. Lapsille ei näillä asioilla ole merkitystä, pääasia on että mennään mäkeen. Olen jo ajat sitten luovuttanut, enkä enää edes yritä olla sitä mitä en ole. Minä unohdan asioita niin lasten kuin omanikin. Yritän muistaa edes tärkeimmät ja olen huipputyytyväinen jos muistan edes vähän extraa. En esimerkikisi tajua miten joku saa lapset tarhaan ja itsenä töihin vaikka klo 8 :). Ole vain oma itsesi ja älä turhaan suorita. Me kaikki olemme erilaisia ja lapsille tärkeämpää on läsnäolo kuin se että keittiönkaapeissa tai syöttötuolissa ei ole tahroja.



Pilette, jonka kaapeissa on tarhroja, vaatekaapit ovat kaaoksessa ja syöttötuoli meni varastoon puuroineen päivineen.

Mäkin unohtlen ja hukkailen koko ajan tavaroitani, sekin on rasittavaa. Esim. oon monesti miettinyt että on harmillista kun ei ole enää lankapuhelinta jolla vois soittaa kännykkään kun se on hukassa.

Tiivii, minä olen joskus kamppaillut samanlaisten asioiden kanssa. En ehkä ihan samojen aiheiden ympärillä, mutta kuitenkin. Nykyään ymmärrän, että ihmiset on oikeasti erilaisia, myös lapset. Toisaalta eri äiti jaksaisi erilailla samojen lasten kanssa. Minä en enää pode huonoutta tai huonoa omaatuntoa esim. siitä, kun meillä lapset hilluu viikonloppuna vielä yöpuvuissaan, kun kaveri lapsineen on jo ulkoillut ja tekemässä ruokaa yms. Meillä saatetaan jopa herätä aikaisemmin. Mutta lapset tykkää, kun saavat kerrankin rauhassa leikkiä eikä ole kiire minnekään. Itsekään ei olla mitään energiapakkauksia, joten miksi väkisin yrittää esittää sellaista. Joillain kavereilla koti aina kiiltää, mutta ovat huomattavasti stressaantuneimpia eivätkä osaa ehkä samalla tavalla nauttia elämästään.



Ymmärrän silti sun fiilikset, joskus niille ei voi mitään. Toivottavasti tänään on jo parempi mieli!



Minä lensin perseelleni aamulla töihin tullessa ja nyt kolottaa joka paikkaa. Onneksi ei käynyt pahemmin kuitenkaan. Pelästyin jo, kun jalka vääntyi ihan miten sattuu kaatuessa.



T: Ynis

Heipsis,



Ah, olipas Tiivii niin tutun kuulosta, kuten myös Pilen juttu. Minä olen toivoton hompsu ja välillä päätän olla jotain muuta, mutta ei siitä mitään tule. Olen esim. ostanut talvessa loputtoman määrän hattuja ja hanskoja, mutta aina ne häviää, nyt olen jälleen kerran käyttänyt eripari hanskoja, mieheni suureksi kauhistukseksi. Tosin tällä kertaa ne ovat omani, välillä toisessa kädessä voi olla miehen astetta liian iso kinnas...:D Meidän rattaat on aina likaiset, minä juoksen takki auki paikasta toiseen, hiukset on aina sekaisin, emmekä koskaan ole hoidossa ja töissä kello 8....:D Voisin jatkaa listaa loputtomiin. Kodin yritän jossain määrin pitää kunnossa, koska tämä hompsuinen mieleni ei muuten ikinä löytäisi yhtään mitään...ja kun meillä on yleensä aina kiire:)



Mutta eväät osaan pakata vaikka unissani, sattuneesta syystä sitä on viimeiset 3,5v tehty ja paljon. Tosin en ollut ymmärtänyt hankkia asianmukaista keksirasiaa;DD



Erityisen kateellinen olen niille kaupungilla vastaantuleville äideille, joilla on kaikki niin tiptop omasta, lapsen ja rattaiden olemuksesta lähtien. Kuinka ne sen tekee?



Minulle on eräs ystävä, joka tuntuu mielestäni aina niin täydelliseltä. Kaikki on aina niin hienosti laitettu, pakattu, huomioitu. Itse hän on aina tiptop, bad hair dayta tuskin nähnytkään. Mutta lopulta tajusin, että muutoin hän ei ole kovin onnellinen ja kätkee sen loputtoman suorittamisen taakse. Tuntuu, ettei hän koskaan rentoudu ja anna itselleen armoa. Ei sellainenkaan hyvältä tunnu ja kuulosta.Olkaamme siis vapaasti sitä mitä olemme!:)



Hiljaisuuteni johtuu todella ärsyttävistä tietokoneongelmista. Nyt yksi kone lähtee huoltoon ja toinen on saatu käyttövalmiiksi, joten eiköhän tämä tästä virkoa. Teitä olen kaivannut!



Pääsiäistä, sisters!



Aavis ja Motti, joiden pääsiäisruoho taitaa ehtiä vapuksi, kun unohdimme istuttaa sen ajoissa;)