Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla isovanhempia, jotka eivät MILLÄÄN TAVALLA auta lasten hoidossa?
15.03.2008 |
Meillä siis isovanhemmat kaikki asuvat lähellä ja toiset jopa eläkkeellä (hyväkuntoisia kuitenkin). Koskaan eivät ole pyytäneet lapsia vaikkapa yökylään, vaikka ollaan hienovaraisesti vihjailtu. Moneen asiaan suhtautuvat tyylillä " ei mekään minnekään päästy, kun te olitte pieniä" . Harmittaa, kun kuulen monen muun ystävän isovanhemmista, jotka vievät lapsenlapsiaan eri paikkoihin, ottavat yökylään jne. Välillä olis ihan kiva hengähtää... Niin ja esikoinen on jo 6v. joten hyvin olisivat ehtineet, jos olisivat halunneet, kuopus on 4v.
Kommentit (47)
Vierailija:
että te olette paskantärkeätä porukkaa.koko elämä pitäisi pyöriä teidän ja teidän lapsienne ympärillä.
te haluatte olla " tärkeitä" ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ihan normaaliin elämään kuuluu!! Älytön on tämä nykyinen käsitys, että isovanhempien ei pitäsi olla osallisena lastenlasten elämässä koska KAIKKIEN PITÄÄ HOITAA LAPSENSA ITSE!!!! Ei kai teidän lapset vaan tarhassa ole???? Hoitakaa ne itse älkääkä tunkeko tarhoihin!!!
mitäs siihen sanotte, paskantärkeilijät?
Ihmisten eriytyminen lapsistaan ja lapsenlapsistaan on aika luonnollinen seuraus. Isovanhemmatkin haluavat ajatella vain omaa mukavuuttaan kun on ommista lapsista irti päästy ja tottakai tuollainen yksityisyyden palvonta periytyy sitten seuraavallekin sukupolvelle. Veikkaanpa että varsinainen isovanhemmuus on tulevaisuudessa katoavaa sorttia. Surullista mutta totta kun seuraa näitä keskusteluja.
Rakkaus lähimmäisiin? Toivon todella etten itse ole sitten niin kylmä ihminen, että huolenpitoni ja rakkauteni lapsiini loppuu heidän tultua täysi-ikäisiksi! Pidän itsestään selvänä asiaa, että tulen rakastamaan minun lasteni lapsia siinä kuin omiani. Jos Luoja suo, tulen auttamaan heitä lastenhoidossa sen minkä kykenen, enkä todellakaan ota sitä velvollisuutena! Miten jotkut voivat ottaa läheisten, rakkaitten auttamisen ja huolenpidon velvollisuutena? Kun kyse on kuitenkin niinkin lähisukulaisista kuin omista lapsista ja heidän lapsistaan?
Onko todellakin niin rakkaudettomia ihmisiä olemassa, ettei näin läheisten asiat kosketa millään lailla? Kyllä on sairas maailma.
Vierailija:
eiköhän ne ole kasvattaneet omat lapsensa, ja siihen se velvollisuus päättyy.ja joku kokee, että vaikka vanhempansa ovat kasvattaneet hänet, se ei ei riitä.
koska he eivät kasvata ja huolehdi ja tärkeile lapsillasi, niin mädätkööt vanhainkotiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
apua, joten emme anna sitä teillekään... Meilläkin kuulee tätä ihan kaikissa asioissa, ja hirveää katkeruutta jos meillä menee joku asia paremmin kuin heillä aikanaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tiedä meilläkään isän vanhemmat...
olisikohan lapsillamme sama isä?
Vierailija:
Rakkaus lähimmäisiin? Toivon todella etten itse ole sitten niin kylmä ihminen, että huolenpitoni ja rakkauteni lapsiini loppuu heidän tultua täysi-ikäisiksi! Pidän itsestään selvänä asiaa, että tulen rakastamaan minun lasteni lapsia siinä kuin omiani. Jos Luoja suo, tulen auttamaan heitä lastenhoidossa sen minkä kykenen, enkä todellakaan ota sitä velvollisuutena! Miten jotkut voivat ottaa läheisten, rakkaitten auttamisen ja huolenpidon velvollisuutena? Kun kyse on kuitenkin niinkin lähisukulaisista kuin omista lapsista ja heidän lapsistaan?
Onko todellakin niin rakkaudettomia ihmisiä olemassa, ettei näin läheisten asiat kosketa millään lailla? Kyllä on sairas maailma.Vierailija:
Meidän lasten eläkeikää lähenevät isovanhemmat ovat niin väsyneitä työelämästä, ettei virtaa jää alle 4-vuotiaiden lastenlasten hoitamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heillä on 8 lastenlasta joista meidän kolme lasta ovat jostain syystä vailla heidän huomiotaan.
Näistä lapsenlapsista 4 on sellaisa jotka pääsevät mummolaan ja mummo hoitaa, mutta meidän lapset ja miehen veljen poika eivät kelpaa hoitoon. Ollaan joskus vuosia sitten kysytty hoitoa kun oli pattitilanne, mutta eipäsaatu apua. Joten päätettiin silloin ettei kysytä enää koskaan.
En minäkään pidä isovanhempien velvollisuutena hoitaa kenenkään lapsia,mutta jos edes omasta halusta haluaisi olla osa pienen lapsen elämää niin se olisi todella palkitsevaa sitten joskus.
Oma mummoni ei ole millään lailla ollut osana mun elämää, ja nyt ollaan ihan vieraita toisillemme. Vielä kehtaa ihmetellä miksi en koskaan käy..?
No miksi kävisin kun en tunne mitään läheisyyttä hänen kanssaan.
Joskus kun itse mummoksi toivottavasti pääsen,niin aijon todellakin olla osa pienten lasten elämää. autan kun voin, mitenkään tyrkyttämättä itseäni. Mummolaan on aina ovet auki!
Kun olimme lapsia. Joten eikö voida olettaa saman jatkuvan sukupolvelta toiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osallistunu lastenlastensa kasvatukseen millään lailla eikä oo ollu kai tarviskaan.. minä en heitä kaipaa/tarvitse eivätkä he minua
tiesin sen kyllä, kun esikoisen synnyttyä ilmoittivat, että he eivät sitten aio lapsenlapsia hoitaa, mutta vaikea sitä on ollut sulattaa. Itse en voi ymmärtää sellaisia ihmisiä, joiden kiinnostus oman lapsen elämään loppuu kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja jos oma lapsi on tosi väsynyt ja uupunut, niin ei halua auttaa, vaikka toinen miten pyytää. Itsestäni tuntuu tosi pahalta se, että mieheni ja minun vanhempien ainoat lapsenlapset ovat kokonaan jääneet paitsi isovanhempien elämään tuomaa rikkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten haluaisivat pitää yhteyttä, mutta jos tukitte vauvan heti syliin ja olette lähdössä reissuun niin totta kai he välttelevät teitä.
heitä ei voi kyllä väsyneiksi sanoa millään, kun jaksavat käydä koko ajan reissuissa, tapahtumissa ja oikein miettimällä miettivät, mitähän tekisi, kun ei ole mitään tekemistä.
Olisiko niin, että koska ette itse ole saaneet nauttia mummon ja vaarin seurasta, ette halua sitä lapsillennekaan?
minusta se on kamalaa, ja itse aion toimia toisin, jos lapsenlapsia joskus saan.
mieheni isä vaimonsa kanssa ja miehen äiti ovat erimaata.
Miehen äiti asuu ulkomailla, joten hänestä ei hoitoapua ole. Hän on kuitenkin kiinnostunut lapsenlapsistaan ja kyselee kuulumisia säännöllisesti.
Miehen isä vaimonsa kanssa ovat lähinnä asuvat isovanhemmat, mutta käyvät noin joka toinen kuukausi kylässä tai me käymme heidän luonaan. Heitä kiinnostaa juuri sen kaksi tuntia per kyläilykerta olla lasten kanssa. Appiukon vaimo vielä leikkii vanhemman lapsen kanssa, mutta appiukko ei ole kiinnostunut kuin nuorimmasta, joka on vielä vauva. (Anoppi varoitti, että ex-miehensä kiinnostus omia lapsia kohtaan loppuu sinä päivänä kun täyttävät 1v. Esikoisen kohdalla tämä tapahtui, joten on oletettavaa, että tapahtuu myös toisen lapsen kohdalla).
Jos ei tise auta omia lapsiaan sillon kun nämä sitä eniten tarvitsisivat, niin haistakoot sitten oman paskansa sieltä vaipasta.
Ei kait kukaan oikeasti VOI kuvitella, että kun tekee itsekkäästi itselleen lapsen ja sen lainkin mukaisen velvoituksen mukaan hoitaa, niin sitten tällä lapsella olisi jonkinlainen velvollisuus hoitaa vanhempiaan? Ei todellakaan ole.
Vierailija:
eiköhän ne ole kasvattaneet omat lapsensa, ja siihen se velvollisuus päättyy.ja joku kokee, että vaikka vanhempansa ovat kasvattaneet hänet, se ei ei riitä.
koska he eivät kasvata ja huolehdi ja tärkeile lapsillasi, niin mädätkööt vanhainkotiin...
kuulostaa tosi oudolta, etteivät halua olla millään lailla tekemisissä. Taitaa heidän omassa vanhemmuudessaan olla jo silloin jotain pielessä, jos ei halua osallistua/auttaa.