Kun toiveet lapsien lukumäärästä eroavat, niin kumman mukaan mennään?

Näin ainakin meillä. Minulle riittää kaksi lasta, mies voisi haluta kolmannen. Mutta minä en pysty venymään, ja jos mies pakottaisi minut kolmanteen, niin siitä kärsisi koko perhe.

Mikään ei ole surullisempaa, kuin ei-toivottu lapsi

Tähän varmaan vastataan usein, että sen mielipiteen mukaan, joka on " perheen pää" . Eikä tarkoita nyt kumpaakaan sukupuolta erityisesti vaan sitä, että että kummalla on suurempi henkinen yliote.



Minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että pitäisi mennä sen pienemmän lukumäärän mukaan, koska mikään ei ole hirveämpää lapselle kuin tulla perheeseen ei-toivottuna ja käyttää koko lapsuus, ja sitten varmaan vielä koko loppuikäkin vanhasta tottumuksesta, miellyttäen toisia, unohtaen kokonaan oman itsensä ja yrittäen tavoitella jotain sellaista mitä ei voi saada. Kuinka moni haluaisi aloittaa elämänsä silloin, kun tietää vaikka että äiti ajattelee, että " tuo pilasi minun elämäni" . Siitä kriisistä ei helpolla selviä, että kokisi itsensä sitten joskus edes hyväksytyksi.

Minä en esimerkiksi suostu tekemään yhtään enempää lapsia, kun haluan jo alkaa odottelemaan että nämäkin kasvaisivat pois vaipoista. Onneksi mies on samaa mieltä.

melba:

Kuinka moni haluaisi aloittaa elämänsä silloin, kun tietää vaikka että äiti ajattelee, että " tuo pilasi minun elämäni" . Siitä kriisistä ei helpolla selviä, että kokisi itsensä sitten joskus edes hyväksytyksi.

Että uusi lapsi " pilaisi elämän" ..

sellaiseksi ihminen on vain luotu, kun vauva syntyy, niin rakkaus omaa lasta kohtaan syntyy.

olisi ollut oikein miestä eikä mahdollista lasta kohtaan.