Olenko ihan törkeä työntekijä.

on sopiva hetki....



ap

Oltiin yritetty lasta jo melkein vuosi kun vaihdoin työpaikkaa. Ja ajatuksena oli että no tuskin edes lähiaikoina tärppää. Vaan tulinkin raskaaksi heti kun olin tuon työn aloittanut. Raskauden alussa voin niin pahoin että olin sairaslomalla pahoinvoinnin vuoksi viikkoja (aina välillä pari päivää yritin olla töissä mutta eihän siitä oikein mitään tullut). Raksauden puolivälin jälkeen astuikin sitten kuvioihin ennen aikaiset supistelut -> vuodelepoon ja saikkua yhteensä muutama kuukausi.



Jäin äitiyslomalle ja sen jälkeen hoitovapaalle. Menin töihin elokuussa kun lapsi oli reilu 2-vuotias. Lapsella alkoi tällöin sairasteluputki ja olin lapsen sairauden vuoksi paljon poissa töistä. Kun sairasteluputki alkoi hellittää niin tulinkin taas raskaaksi. Pahoinvointi ei tällä kertaa ihan niin hurjaa, mutta koko ajan puolikuntoisena töissä. Ja nyt olen loppuviikon sairaslomalla lapsen kuumetaudin vuoksi.



Työnantaja on suhtautunut todella hyvin, mutta itseäni painaa. Tuntuu niin törkeältä, mutten silti tahdo jättää perhe-elämää elämättä/perustamatta työn takia....

kyllä sen työnantajat tietävät.



Itse pidän rimaa korkealla ennenkuin palkkaisin naisen työhön, juuri tästä syystä.



Ei kai siitä voi työnantajaa syyttää. Voi tulla kalliksi jos harrastuksena on naisten rekrytöinti. Toki harrastukset aina maksavat.

Nyt on jo lapset tehty ja työpaikkakin vaihdettu... ;)

Kuule, kyllä miehetkin vaihtavat työpaikkoja, kouluttautuvat työnantajan piikkiin ja vaihtavat sitten työpaikkaa ja tekevät kaikenlaista tällaista. Tällaista se vaan on. Vaan me naiset kannetaan tästä huonoa omatuntoa, miehiä kehutaan oveliksi ja eteenpäin suuntautuneisiksi.

Eli huono omatunto pois, elä elämääsi, ja nauti siitä. Työ on työ, ja elämä on tällaista.

Ethän tehnyt mitään väärin, elit vaan elämääsi, ja siihen kuuluu lapset ja sairaudet yms.

äitiyslomia ja hoitovapaita, että naisen ei pidä joutua kärsimään siitä, että on tilanteessa, mihin mies ei voi joutua. Onhan se harmi työnantajan kannalta, mutta ei nainen voi jättää elämäänsä elämättä vain koska haluaa olla tunnollinen. Ja onhan tässä aikaa.



Mutta ei minulla ollut kyllä pokkaa vaihtaa mielenkiintoisempaan paikkaan, vaikka joku aika sitten sitä tarjottiin.



Mutta on kiva, että esimies on nainen, ja vielä fiksu sellainen.

Kuule, kyllä miehetkin vaihtavat työpaikkoja, kouluttautuvat työnantajan piikkiin ja vaihtavat sitten työpaikkaa ja tekevät kaikenlaista tällaista. Tällaista se vaan on. Vaan me naiset kannetaan tästä huonoa omatuntoa, miehiä kehutaan oveliksi ja eteenpäin suuntautuneisiksi.

Eli huono omatunto pois, elä elämääsi, ja nauti siitä. Työ on työ, ja elämä on tällaista.

Ethän tehnyt mitään väärin, elit vaan elämääsi, ja siihen kuuluu lapset ja sairaudet yms.

Miehet varmasti vaihtavat työpaikka, kun ovat oppineet jotain uutta, jotain josta on hyötyä sill euudelle työnantajalle ja joka on valmis maksamaan juuri siitä tiedosta.

Jos vaihtaa työpaikkaa kolmen vuoden "äitiysloman" jälkeen, niin ei siinä kyllä mitään uutta ole oppinut, josta seuraava työnantaja haluaisi maksaa. On vain tehnyt isot kustannukset edelliseen työpaikkaan.

Jos mies tekisi vastaavat kustannukset edelliseen työpaikkaa, niin ei sellaista luuseria kukaan palkkaisi enää mihinkään, paitsi kunnan suojatyöpaikkoihin, hieman pienemmällä palkalla.

Sekin on vain elämää.

Jokainen työnantaja tietää tasan tarkkaan mihin ryhtyy kun palkkaa 15-45-vuotiaan naisen töihin. On mahdollisuus, että tulee raskaaksi ja saa lapsia. Kyllä jokainen ihmisiä palkkaava tietää sen. Fiksut työnantajat pyrkivät sitouttamaan naiset niin, että he palaavat samaan työpaikkaan myös lasten saannin jälkeen.



Samalla lailla jokainen työnantaja tietää mihin ryhtyy kun palkkaa uraohjusmiehen, se lähtee heti parempaan paikkaan kun sivuun katsoo.



Minusta sinun ap kannattaisi yrittää nauttia elämästä, työnantajasta ja perheestäsi. Jos sitten vastaan tulee parempi paikka, niin totta kai otat sen. Onhan nykyiselläkin työnantajalla mahdollisuus halutessaan/kyetessään tarjota parempia tehtäviä tai palkkaa.