Toivon todella, että tuttava muuttaa kylmää ja kovaa elämäänsä nyt, kun sai erityislapsen!

Äiti palasi esikoisen ollessa 7kk takaisin töithi ja teki 12 tuntisia työpäiviä, kaipasi niin töihin. Isä ttekee reissuhommia. Esikoiselle palkattiin äidin teini-ikäinen sisko hoitajaksi, kun piti yläkoulun jälkeen välivuoden. Esikoisen viikonloput oli ohjelmoitu täyteen harrastuksia. Lapsi näki jatkuvasti painajaisia ja oli pelokas eikä vanhemmille tullut mieleenkään syyn olevan kotioloissa. Lapsen hidas puheen kehitys ärsytti äiti. Lapsen kotona puhutaan 3 kieltä. Lapsi ja äiti puhuvat keskenään suomea. Lapsi puhuu isän kanssa isän äidinkieltä. Kun kaikki 3 keskustelevat, käytetään kolmatta kieltä. Vanhemmilla on korkea kouluts ja ovat kovin uraorientoituneita. Elämäntapa on pröystäilevä ja pinnallinen, ovat todella nousukkaita. Uusi talo ja uudet autot pitää päivittää muutaman vuoden välein.

Esikoiselle ei oikein tuntunut sijaa löytyvän. Kaikki mahdollinen materia kyllä hankittiin, mutta aitoa aikaa ja huomiota ei pahemmin saanut.



Perheeseen syntyi puoli vuotta sitten toinen lapsi, joka on vaikeasti kehitysvammainen ja vaatii jatkuvaa hoivaa. Äiti edelleen tuskailee haluaan palata töihin, mutta kukaan ei tällä kertaa suostu ottamaan kokopäiväistä vastuuta vaikeasti vammaisesta vauvasta. En voi olla ajattelematta, että vammainen pikkusisarus oli esikoiselle suoranainen lottovoitto! Toivon todella vanhempien laittavan arvonsa uusiksi ja tajuavan lastensa arvon!