Lue keskustelun säännöt.
Miksi yhden lasten vanhempien tai lapsettomien on niin vaikea ymmärtää
13.03.2008 |
että jotkut haluavat paljon lapsia? Sain kauhean tuomion tietoisesti yhden lapsen äidiltä, kun kerroin että odotan kolmatta. Muut lapset on 1v ja 3v. Hän ei edes onnitellut, vaan eka kommentti oli " aioitte sitten vielä yhden hulivilin tehdä" . Kaksi edellistä on vilkkaita ja tappelevat paljon keskenään. Hän näkee sisarukset vain huonona asiana ja ainakin näin pienillä ikäeroilla. Entä jos joillekin se on tietoinen valinta ja tahto?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meistä lapset on ihania ja heidän kanssa eläminen on ihanaa. Rakastamme lapsia ja haluamme niitä monta. Rakastan myös kotiäitinä olemista.
Aina on joku joka voivottelee, että " onko nämä kaikki lapset ihan sun omias" .
Joidenkin mielipide on, että " maailmahan on täynnä lapsia, miksi ette edes adoptoi"
Adoptiota on harkittu, kuten myös sijaisperheeksi ryhtymistä. Mutta niissäkin on omat ongelmansa, kun ei tiedä esim adotiolapsen taustoista ja mä olen ainakin sellainen ihminen luonteeltaan, että surisin ja miettisin koko ajan mitä pahaa se lapsi on joutunut kokemaan. Biologiset lapset kuitenkin tulevat minusta ja miehestäni ja on ihanaa seurata miten meidän geeneistä tulee mitäkin ja miten lapset poikkeavat toisistaan..
Mutta kyllä mä ymmärrän kun välillä katsoo tänkin pihan monilapsiste perheiden menoa mikä siinä joitakin viehättää. Silti se ei tunnu oikalta ratkaisulta minulle.
Älä kuitenkaan vertaa yksilapsisia lapsettomiin. Ei ole todellakaan sama asia. Eikä edes verrattavissa oleva.
Tokaksi, tekisin toisen jos voisin. Neljää en halua, naapurin nelikko kulkee rytkyissä ja valittaa koko ajan köyhyyttään. Ketään ei tunnu lapset kauheasti kiinnostavan kun 4-vuotias rymyää pusikoissa illat pitkät ja kaverit käy välillä kuristamassa.
Olen yhden lapsen äiti, joka ei missään nimessä halua enempää lapsia, ja sitä se kuule vasta ihmisten onkin vaikea ymmärtää.