MARRASMURUT!

Kirjoittelenpa vaihteeksi..



Meillä tyttö syntyi 35+0



2110g 47.7cm 29 pipo

Kaikki meni hyvin 2 vkoa sairaalassa(5pvää turhaan infektioepäilyn!takia,mitään ei ollut mutta pidettiin kuurin loppuun kun kerettiin aloittaa).



Rintamaidolla menty.



1kk 8pvää 3190g 51.5 pipo 34.5

2kk 4120g 53 pipo 36



Muistanko oikein että oli joku toinenkin ennen aikainen?ZEL???

Miten muilla mennyt?



Nukkuu 6-8 h yöunet. päivisin n.3-4 tunnin unia , hereilläkin viihtyy hyvin leikkimatolla tai sitterisä. Olkkarin tummanvihreitä unikko verhoja saattaa tuijotella yli tunninkin putkeeen:D



Joku kyseli ilma vaivojen hoidosta.Meillä niitä myös välillä jos en ole kerennyt/jostain muusta syystä röyhtäyttänyt kunnolla. Joskus maha mennyt todella kovaksi ja lapsi vaan rääkyy...Ei saa millään ilmaa ulos..Silloin olen syöttänyt lasta niin kauan että on aivan ähky,sitten lasken sen mahalleen jalkojeni päälle ja annan "oksentaa".Mutta onneksi vaiva hävinnyt kun aina vaan muista kunnolla röyhtäyttää vaikka syönnin välilläkin:)



Hyvät Joulut kakille!

....3 yötä jouluun on....



Tsemppiä niille joilla lapsi sairaalassa!!!

-Oli todella sydäntä särkevää,vaikka meillä kaikki oli koko ajan erinomaisesti.Todella vaikeaa kuitenkin muistella sitä.Olen todella kiitollinen ja onnellinen että kaikki hyvin.Ei enempää voisi toivoa.Onnea Kaikille!!





tyttö kastettiin ja sai nimekseen Inka Ilona.

Onnea kaikille vielä tännekin:)



meillä syntyi pieni poika 5.11. klo. 16.27 synnytys kesti 7h ja jotaki minuutteja:)aivan kamalaa oli, ei ikinä enää.. se sattu ihan hirveästi:)yllätys yllätys.. poika oli 3370g ja 47,5cm.. tumma tukka ja niin lappalaisen näkönen että ei voi erehtyä:D

helppo lapsi on, odotin pahinta, esikko vaikea koliikkivauva ekat 3kk, niin kyllä oli helpotus ku tämä ei huutanu yhtään:)vieläki on helppo, neuvolan kotikäynnillä poika 2vk 3700g ja sitte 1kk neuvolassa 3820g ja liian vähän noussu paino, swelvis sitte että annetaan liian vähän ruokaa ja määrää lisättiin ja viikon päästä uus punnitus ja niin se paino sitte hurahti viikossa 4140g,pieni poika on vieläki, mun silmissä se ei kasva ollenkaan:)pikkunen ja sulonen aina..



isoveli oliki sitte vähän vaikeampi, hirveän mustis, nukkuminen on ihan mahotonta, huutaa ku syötävä nukkumaan mennessä,mutta pikkuhiljaa alkaa tottumaan tähän että ei saa yksin kaikkea huomiota..



Joulu on lähellä ja tänään on leivottu pipareita ja huomenna vielä lisää ja torttuja ja sitte koristellaan kuusikin vielä:)



mutta nyt täytyy mennä antaan vauvalle maitoa..

korvikkeella mennään, maito nousi ja sitte se lopahti, väheni ja väheni pikkuhiljaa ja sitte sitä ei enää tullukaan..



simppu ja pieni poika-vauva

Eli meidän poika pääsi viime viikolla kotiin, kolmen viikon sairaalajakson jälkeen. vielä on lisähappi nukkuessa, mutta muuten mennään jo ilman.



Poika syntyi 21.11, synnytys oli ihan normaalin kamala, synnytyksen jälkeen huomattiin ettei happisaturaatiot olleet hyvät, poikaa lähdettiin imemään ja sitten ei enää hengittänytkään itse. Happikaapilla vietiin teholle ja siellä meni tosi huonoon kuntoon, oli kaiken maailman piuhoissa ja sanottiin että mitään ei enempää voida enää tehdä jos menee huonommaksi. Mutta poika taisteli ja pääsi jo tokana päivänä pois hengityskoneesta. Pitkä sairaalareissu johtui huonoista happisaturaatioista, hengitti hyvin, mutta happi ei mennyt keuhkoista eteenpäin. Happiviiksillä hengitteli. Mutta nyt siis ilman. tutkimukset jatkuu, että mikä mahtaa olla vialla, mutta onneksi saatiin poitsu kotiin.



Mitat oli syntyessä 54cm ja 3400g, sairaalasta päästessä 3vk vanhana oli 3800g ja pituus sama. Voipi olla että teholla mittasivat vähän yläkanttiin. Rintamaidolla mennään, vaikka pääsin ekan kerran imettämään 4. päivänä ja sairaalassa imetin vain 1-2krt päivä. Mutta niin kova poika on imemään, että korvikkeet on jäänyt kaappiin.



Meillä myös tuo isompi muru on aivan älyttömän mustis, saa hirmuisia uhmakohtauksia. Mutta toisaalta tykkää veljestä ja haluis jo leikkiä sen kanssa.



Kai tässä pitäis mennä itsekin nukkumaan kun muu perhe jo nukkuu... mut yö on tätä ainoota "omaa aikaa"



murunmamma ja poitsu 1kk

Onhan tännekkin ilmestynyt meidän pinoa. Hienoa!



Meidän tyttö syntyi 6.11 klo 16.47 käynnistämällä. Synnytksen kesto oli 4h 55min. Tyttö oli 53cm pitkä ja painoi 3860g. Kotiin päästiin isänpäivänä 9.11, jolloin painoa oli 3635g. Neuvolassa valittivat että kun käyrien mukaan mennään.... niin tyttö painaa 9% liian vähän. Kysy monta kertaa että annatko imeä rintaa niin kauan kuin hän haluaa. TOTTAKAI!! Meillä tyttö siis pärjää rintamaidolla. Viimeksi neuvolassa tytöllä oli ikää 1kk ja 6 päivää jolloin painoa oli 4,405kg ja pituutta 56,5cm. Huomenna olisi seuraava aika.

Mun kaveri kertoi että hänen poikansa painoi 2kk ikäisenä 7kg.



Joku puhui kestovaipoista.... Kun raskauden aikana suunnittelin että kestoja käytetään, niin kyllä se lupaus on myös pitänyt. Mutta on myös kerttiksiäkin käytetty. Ja niitä on aina varalta, jos sattuu kone hajoomaan tai sähköt hävii.



Yöunia tyttö nukkuu miten milloinkin. Ennätys on sairaalassa nukuttu yö. Hänen elämänsä toinen yö ja unta riitti 7 tunniksi, jonka jälkeen yökkö tuli herättämään että olisi hänen ruoka-aika. Kotona nukkuu n. 3-5 tuntia kunnes herää taas syömään. Ulkona ja autossa tykkää nukkua myös. Vaunuissa on nukuttu jopa 4,5 tuntia. Alukksi käytiin tuossa lähikaupassa, jolloin nukahti jo puolessa välissä matkaa. Ja kun kotiin tultiin, vein hänet parvekkeelle jossa jatkoi uniaan. Meillä on tuo itkuhälytin, mikä on erittäin käteväksi huomattu.



Nyt kun on hirveästi tuosta painosta puhuttu niin mites teidän omat painot?

Mulle tuli raskauden aikana yhteensä 10kg ja laitokselle jäi reilu 5kg. Kuukausi synnytyksen jälkeen painoin 5 kg vähemmän kun ENNEN raskautta.



Nyt täytyykin mennä tankkaamaan, ettei vaan pääse laihtumaan =) Ja kun tyttökin nukkuu vielä.



crabu-87 ja tyttö 1kk ja 16pvää

Aamulla kirjoittelin kuulumisia jotka katosivat joten uusi yritys :)



Eli meillä mennään pullon voimalla kun eipä tuolla typsyllä olekaan tuo imu tarpeeksi tehokas. Lussuttaa vähän samaan tyyliin kuin tuttia. Paino kontrolli oli ennen joulua (3220g ja 53cm) jolloin oli tullut kahdessa päivässä 110g lisää painoa. Tuon jälkeen olen sitten edelleenkin antanut ensin rintaa ja sitten loput vastiketta. Nyt on sitten joitain syöttöjä mennyt niin ettei rinta kelpaa ollenkaan kun sen kanssahan joutuu tekemään vähän töitä että maitoa tulisi ja sehän ei typsylle käy. Yöllä unisena suostuu rinnalle. Hieman haikealla mielellä olen kun ei imetys tällä kertaa onnistunutkaan mutta tärkeintä on typsyn vointi ja kasvu. Muutenkin ollaan taas jo painokäyrällä miinuksen puolella.

Oma paino on pudonnut -10kg ja siinä muistaakseni pysytellä jonkun aikaa.

Vuorokausirytmi meillä on pysynyt suht samana eli yhdet pidemmät päikkärit ja muuten sitten ollaan hereillä ja syödään.



Nimikirjoja kävin tänään hakemassa kirjastosta josko vaikka sellaistakin alkaisi hieman miettimään. Ristiäisiin on kuitenkin enää kuukausi aikaa ja meillä tuo nimi on aina aiheuttanut vaikeuksia. Yöllä tulee erilaisia vaihtoehtoja mieleen mutta sitten päivällä ne taas eivät kuulostakaan hyviltä. Isommilla sisaruksilla on perinteiset vanhat suomalaiset nimet joten samoilla linjoilla mennään typsynkin kanssa.



Hyvää loppu vuotta 2008 kaikille sekä alkavaa uutta vuotta!



Moschino ja typsy 6vkoa

Meidänkin muru sitten kotiutui jo ennen viikkoa ennen joulua. Edelleenkään ei tarkkaan tiedetä että mikä pienellä on, tutkimukset jatkuu. Lisähappea tarvii edelleen ja saatiin laitteet kotiin mukaan. Muuten on ihan tavallinen vauva, hymyilee kovasti ja "juttelee". Painoa oli viime neuvolassa 4400g ja pituutta 56cm, lisää oli tullut viikossa 400g ja 1,5cm. Hyvin kasvaa siis vaikka usein hengitysvaikeuksisilla lapsilla on kasvun kanssa vaikeuksia.



Itellä on paino pudonnut reilut 10kg synnytystä edeltävästä painosta ja sellaiset 3kg siitä mitä painoin ennen raskautta. Ja noita tuplia työntäessä varmaan tulee vielä paino tippumaan.



Mitähän muuta piti kirjoitella? Miten teillä joilla on isompia sisaruksia on otettu kuopus vastaan? Meidän esikko on edelleen aika vaikea, varmaan kun ei oikein mennyt niin kuin oltiin puhuttu, vauva ei tullutkaan kotiin äidin kanssa vaan paljon myöhemmin. Pitkään ei tuntunut edes tajuavan että mikä se veli on jota äiti käy sairaalassa hoitamassa. Välillä on hermo tosi kireellä kun molemmat huutavat yhtä aikaa. Mutta eiköhän tää tästä helpotu vähitellen Ja ihanaa on että poitsu on kotona ja paranee kovaa vauhtia.



Uuden vuoden juhlimista jatkavat

murunmamma ja mussumuru 1kk 10pv

Yritän nyt kirjoitwella meidän kuulumisia. Neiti on isin sylissä, jos viihtyis vielä hetkisen siellä. Tyttö ei viihdy hereillä ollessaan missään muualla kuin sylissä. kantoliinaa oon nyt opetellut käyttämään ja siinä aika hyvin viihtyy, tai nukahtanut on aina siihen. Pitä vaan oppia vielä erilaisia sitomisia.



Neidin kanssa ollaan kaksi kertaa käyty vyöhyketerapeutin luona mahavaivojen takia, sen ja mun uuden ruokavalion avulla ollaa paremmalla tolalla.



öisin meillä herätään 1.5-2 tunnin välein. Mulle aikarankka juttu. Mutta nykyään harvemmin tarttee yöllä tuntikausia kanniskella ja lohdutella, toissa yönä tosin 2.5 tuntia. Ennätys on 4 tuntia. Kahtena yönä neiti on nukkunut 4 tunnin unia, ja niitä odotan innokkaana lisää. ;)



Muuten tytön kanssa menee hyvin. Jännä on huomata miten erilaisia vauva ovat syntymästään lähtien, kun vertaa tätä muihin lapsiimme.



Muuten. odotuspuolella keskusteltiin joskus kesällä kestovaipoista. Onko niitä käytössä? Zel ainakin niitä suunitteli. Meillä ne on osin käytössä, nyt on koneellinen pyörimässä... Öisin oon laittanut kerttiksen ja mies laittaa kertiksen jos ei oo täytettynä ja puhtaana taskuvaippaa. Hän ei tykkää kaksiosaisista vaipoista yhtään, ja onhan noi taskuvaipat tosi käteviä. Pitäis yökäyttöön keksiä jokin toimiva ratkaisu, tuntuu että tältä tulee jo nyt paljon tavaraa vaippaan.



Mutta nyt pitää mennä syöttöhommiin. Meillä ollaan täysin rintaruokinnalla. Ilokseni onnistui vaikka teholla oli ensimmäiset päivät pulloruokinnalla.



Onnea vauvan saanneille!!

poika syö, nukkuu, on tissillä,kakkaa ja nukkuu.... välillä noin 2 tuntia hereillä ja nukkuu taas.... :) jopa vaaipanvaihtoon ei aina herää tosi rauhallinen tapaus.



Olen sanonutkin että kolmannesta lapsesta sitä vasta todella oppii nauttimaan. Ensimmäisen kanssa kaikki on opettelua, toisen kanssa ihmettelee kun mikään ei mene niin kuin ekan kanssa ja kolmannen kanssa kaikki osaa ottaa rauhallisemmin. En tiedä onko asia näin, mutta tähän päätökseen olen itse tullut.



Yöllä meillä syödään noin 4h välein. Aamulla heräillään 8-9 aikaan ,nukkuu 10/11-13/14. herää ja nukkuu noin 15-17 ja illalla vielä yhdet pikku unet ennen yöunia jotka alkaa noin klo 23. Iltatankkaus alkaa klo 9 aikaan ja tissillä ollaan aikalailla koko ajan tuonne 23:een asti.



Kylvystä nauttii kovasti ja turhia ei ole vielä itkeskellyt *koputtaa puuta





Näin meillä on päästy pienen elämän alkuun.



Aamupetteri ja poika 9pvää

Papu-poika syntyi 24.11. ja joutui pariksi päiväksi sokeritiputukseen ja letkuruokintaan. Onneksi maito lähti kuitenkin nousemaan ja ollaan selvitty kotona ihan sillä. Nyt siis neljäs päivä kotona ja eka päivä, kun ei ole päänsärkyä. Usko oli sunnuntai-maanantai yönä loppua, kun pää oli hajota ja heikotti ja väsytti armottomasti. Onneksi Papu on ymmärtänyt päivän ja yön eron, joten öisin ei ole ollut raivo tms. kohtauksia. Syötöt kylläkin jopa tunnin välein...



Tänään Papu on jo jaksanut seurustella ja tarkkailla ympäristöä ja muutenkin on ollut hyvä päivä. Imetysten tiheys ja vaippojen kulutus on yllättänyt, mutta se kai selittyy sillä, että poika oli jo syntyessään isokokoinen eli 54cm ja lähes 4,8kg, laitokselta lähtiessä paino oli noussut, johtuen pakkoletkuruokinnasta (annokset 45ml/kerta kolmen tunnin välein). Fiksu poika oppi jo tutin, pullon, hörpytyksen ja nyt rintaruokintakin sujuu ongelmitta. Meidän kohdalla tuo sekakäyttö ei siis johtanut ongelmiin.



Ystävä vinkkasi kapalosta, joka rauhoitti tehokkaasti tämän pienen raivopään ja nyt elämä on auvoisaa.



Huomenna tulee neuvola"täti" käymään, odotan innolla lisävinkkejä, kun tämä on meidän ensimmäinen, eikä meillä ole kokemusta pienistä vauvoista.



Localoba ja Papu 8 päivää

ja pikaisesti omia kuulumisia...



Localoban ja Papun alkutaival kuulosti NIIIIIIIN tutulta, oli kuin meidän ekat päivät... Meillähän Veikka oli kanssa ekat kaksi päivää sokeritipassa (mun raskausdiabeteksen takia) ja ei kyllä tuntunut yhtään mukavalta kun kaikilla muilla oli vauvat vieressä, mutta ite sitten vaan luin kirjaa ja söin, kun en saanut vauvaa hoitaa heti... Joten tiedän aika tarkalleen miltä susta tuntui!!! Ja oli kyllä teidän pojalla kokoakin, huh! Niin ja täällä kanssa tuttipulloruokinnan aluksi saanut saa nyt pelkkää tissiä ja hienosti menee!



Mutta siis, meillä alkanut arki maanantaina miehen töihin mennessä, ja hyvin näyttää sujuvan (tai ainakin tähän mennessä on mennyt) tää arki kahen pienen kanssa. Tosin pihalle en oo vielä yrittänyt, mutta jos ens viikolla sais sen verran, että päästäis sinnekin, alkaa esikko hyppimään seinillä... Onneksi mies on yleensä kotona jo klo 16jälkeen, joten pääsee sitten pihalle, sekä minä että esikko! Yöt menee suhtmukavasti, Veikka herää yleensä 3-4kertaa yössä syömään, paitti toissa yö meni ihanasti, kun Veikka päätti hemmotella äitiä ja nukku klo 22.30-5, inahti klo 3 aikaan, mutta pierun jälkeen nukku taas. Tollon klo viiden jälkeen, käytiin vaipanvaihdossa ja syönnin jälkeen nukkui klo 9.30 saakka tosin mä ite heräsin 7.30 esikon kanssa, mutta ei haitannut yhtään! Eilen jopa päästiin ajoissa neuvolaankin, mikä oli jo klo 14.30. Tosin esikko ei nukkunu kuin vartin päikkärit, mut kuitenkin... Veikan uudet mitat oli 55,5cm ja 4260g sekä pipo 37,1cm. Kaks senttii viikossa on siis pituutta tullut, joten toivottavasti hidastaa tota pituuskasvuaan jossain kohti, en tiedä kumman sukuun on tulossa, kun ei noin pitkiä meillä oo kummankaan suvussa... No, samapa tuo, kunhan kasvaa!!!



Esikko on ollut tosi ihana vauvan suhteen, käy silittelemässä ja pusimassa veikkaa vähän väliä, ja aamulla kysyy ekana missä vauva on, jos vauva vielä nukkuu, ja käy kattomassa, suloinen!



Mitenkäs koskahan ekoilla marrasmuruilla alkaa olemaan ristiäisiä/nimiäisiä? Meillä ne on vasta kuukauden päästä, ei haluta häiritä muiden jouluvalmisteluita... Nimi on meillä jo päätetty (n kolme kk sitten!), mutta kummiasia on edelleen vähän avoin, yksi kummi ollaan jo saatu päätettyä, mutta kun kolme olis haussa...



Mitenkäs muuten Koralli? Joko on nyytti kainalossa?



Onnittelut vielä kaikille nyyttinsä lunastaneille!!!



napero ja Veikka huomenna 3vkoa

Millä ajalla teillä on kilot lähteneet? Huolettaa, että pitäisikö tässä aloittaa itsensä lihotuskuuri, kun raskauden aikana tuli 18 kiloa ja nyt vaaka näyttää, että n. kilo olisi enää jäljellä ja vauva ei vielä ole edes kahta viikkoa?! Olo tosin on suht ok, joten ei sinänsä paniikkia ja kyllä tässä olisi varaa 5 kiloa pudottaa. Epäilen vaan ettei nyt kuitenkaan olisi painonpudotukselle paras ajankohta.



Papulla paino nousee. Eilen punnitus näytti 4930 (tosin eri vaaka kuin laitoksella, joten...). Syntymäpainoon siis tullut tuon mukaan jo yli kilo lisää. Hassua, kun poika kuitenkin näyttää sopusuhtaiselta eikä yhtään pullukalta. Ystäväni sai pojan maaliskuussa ja tämä oli sentin lyhyempi ja lähes puoli kiloa kevyempi, mutta näytti "tukevammalta". Mistä ne Papun kilot tuleekaan? Ainakin minulla maitoa riittää. Onneksi kaverilta tuli pumppu, muuten menisi yöt valvoessa, kun nyt poika jo nukkuu kolmen-neljän tunnin jaksoja, kun ensin tilasi lähes tunnin välein lisää maitoa.





Napero:

kiitos, mitä enemmän tästä puhuu, sitä useamman kuulee kokeneen saman. Meillä iso yllätys oli se, ettei odotusaikana ollut mitään viitteitä moiseen. Kaiken huippuna ensimmäisenä yönä vuorossa ollut hoitaja haukkui minut "näkee, että olet syönyt liikaa sokeria, kun vauva on tuollainen", "miksei sinulle ole tehty sokerirasituskoetta, olethan riskiryhmässä, minkäs ikäinen sinä olet" jne... Miten se vauvasta näkyi? missä riskiryhmässä? olin silloin ihan pihalla ja tunsin syvää syyllisyyttä.



Onneksi miehelläni oli puhelin päällä ja soitin hänelle sokissa yöllä (puoli vuorokautta synnytyksestä) kello 01 jälkeen itkien, että minun syyni, kun vauva on joutunut hoitoon... Onneksi mieheni osasi rauhoittaa, eikä hyväksynyt tuota syyllistämistä/syyllistymistä ollenkaan. Tuosta syyttelystä jäi trauma, onneksi kaikki muut hoitajat olivat asiallisia, eikä kukaan millään tavoin vihjaissutkaan, että minä olen tilanteeseen syypää. Myös neuvolan hoitajan kanssa käytiin asia läpi ja hän oli kauhuissaan ko. henkilön käytöksestä ja totesi, että neuvolan seurannoissa ei ole ollut mitään viitteitä minun sokeriongelmasta.



Nimiäiset on meillä alustavasti suunniteltu tammikuun alkuun. Silloin lähdettiin siitä, että Papu syntyisi marraskuun alkupuolella eli voipi olla, että siirretään tammikuun loppupuolelle. Nimi ja "kummit" on jo valittuna, tosin kaikki asianosaiset eivät tehtävästään vielä tiedä. Tammikuu tuntuu minusta kaikkineen hyvältä ajalta, sillä joulu ja uusi vuosi ovat hyvin ohi ja on mukavaa aloittaa vuosi tällaisella juhlalla. Kauheasti ei tee mieli venyttää tilaisuuden pitämistä, jotta jaksan pitää Papua sylissä, jos hän tuota vauhtia lisää painoaan?!?!



Localoba ja Papu

siis olipahan taas laskupäätä :-), laitetaan höperyyden piikkiin.



Localoba

Oonkin viettänyt hiljaiseloa kun loppuraskaus oli yhtä tuskaa ja turhautumista, kaikki pääsi synnyttämään ja minä en, niin yritin ajatella jotain muuta. Meillä ei mennyt kaikki ihan putkeen, tai no synnytys meni, mutta vauvalla oli hengitysvaikeuksia ja lähti suoraan teholle. Siellä meni muutama päivä tosi huonossa kunnossa mutta alkoi sitten parantua. Poitsu on edelleen sairaalassa ja meidän vauva-arki on nyt hieman erilaista kun ajattelin. Nyt vaan odotellaan että pieni vahvistus ja paranisi ja pääsisi kotiin.



murunmamma ja poitsu 17pv

se on kyllä kieltämättä aika erilaista kuin mihin oli varautunut, nimimerkillä kokemusta on.. Onko teillä sairaala siedettävän matkan päässä?



On niin outo tunne olla kotona iltaisin ja öisin, kun se lapsi, joka juuri kulki mukana kaikkialle mahan sisäpuolella, onkin yhtäkkiä ihan muualla ja muiden ihmisten hoidossa..



Lähetän täältä vahvistumisviboja poitsulle, että pääsis kotiin! Ja vanhemmille tsemppiä haastavaan tilanteeseen.



-zel & puoltoista kuukautta sitten kotiutunut Viuhti, joka on jo ylittänyt 3 kg maagisen rajan.

Kuukausi on vierähtänyt, enkä ole ehtinyt yhtään viestiä tänne näppäillä. Eli: pikkuinen tyttö syntyi 3.11 sektiolla, koska ilmeni ns. yllätysperätila. Synnytys käynnistyi supistuksilla, sairaalassa sit tehtiin ratkaisu sektiosta, koska asento oli huono... eli siinä synnytyskertomus lyhykäisyydessään. Oma toipuminen kestikin sitten yllättävän kauan, mutta parin viikon jälkeen pientä haavakipua lukuunottamatta olotila alkoi olla ihan normaali ja aloin käydä vaavin kanssa vaunulenkeillä.



Tässä sitä ollaan, tyttö mötköttää vaunuissa ulkona, syö tujakasti ja kakkii ihan hirvittäviä määriä. Tissimaitoa tulee reippaasti, tosin maidontulo paljon tasaisempaa kuin esikoisen aikana, joten hyvin tuntuu lapsonen saanen imemisrytmin päälle. Tämän kakkosen kohdalla alkuviikkojen mahakitinöistä selvittyä arki sujuu todella mukavasti, ei mitään stressiä mistään. Tavallaan vähän hämmästyttää miten helppoa tähän asti on ollut. Aika rauhallinen pakkaus tuntuu muksu olevan. Painokin ylittyi jo 5 kg:n vaikka oli juuri ja juuri 3,5 kg syntyessään eli kasvutahti suorastaan silmin havaittava, ainakin kolmoisleuan suhteen :-) .



Oikeastaan aika haikeaa kun pakkasin jo pienimmät vaatteet äitiyspakkauslaatikkoon, josta samalla luovuttiin nukkumapaikkana. Ja mikä uskomattominta, minä, joka en koskaan ole ollut ns. kotiäiti-ihmisiä luonteeltani olen ollut aivan haltioissani kotona olemisesta. Taisinpa puhua miehelle jo kolmannesta lapsestakin...



Tsemppiä täältäkin murunmammalle!



Sirilii + 1 kk tytteli

Alkuraskaudessa kirjoittelin odotuspuolella mut sit se vaan jotenkin jäi. Silloin tällöin kävin kuitenkin kurkkaamassa teidän raskauskuulumisia ja sit marraskuussa vauvakuulumisia.



Mulla raskaus meni oikein hyvin kaikin puolin ja poika syntyi 20.11. 15 päivää lasketunajan jälkeen. Paino 3810 g ja 53 cm. Lopulta siis jouduttiin käynnistämään kun ei tuo pikkumies halunnut ollenkaan pois masusta. No synnytys käynnistyi hyvin ja loppujen lopuksi poika syntyi imukuppi avustuksella sydänäänten laskujen vuoksi.



Kaikki on mennyt hyvin. Maito nousi rintoihin jo sairaalassa ja hyvin on poika kasvanut pelkällä rintamaidolla. 18 päivän ikäisenä neuvolassa painoa jo 4590 g.

3-4 h välein syö yöllä ja viime yönä nukkui koko yön omassa sängyssään. Muina öinä olen odottanut että vauva nukahtaa viereeni ja sen jälkeen nostanut pinnasänkyyn ja aina nostaessa hän on herännyt ja ei kun takaisin äidin viereen :) No viime yönä tein niin että heti kun vauva oli syönyt, nostin hänet samantien omaan sänkyynsä vaikka ei ollut vielä nukahtanut -> muutama silitys päästä ja vauva nukahti omassa sängyssään :).



Nyt pitää lähtee syöttöpuuhiin :) Mut tsemppiä ja jaksamisia kaikille vauva-arkeen ja Murumammalle ja hänen pienokaiselle voimia!



Niiskuneitinen ja poika 3 viikkoa

Eli kun likka söi ja nukkui pitkiä unia eikä ollut mitään pahempia kitinöitä niin kuvittelin että kakki on ok mutta ei. Ekalla neuvola käynnillä marraskuun lopulla paino oli noussut 10g sairaalasta lähdön jälkeen. Viikon päästä seuranta käynnillä paino oli pudonnut 120g eli oltiin tuossa vaiheessa 3110g. Tuon käynnin jälkeen ollaan sitten oltu ensin rinnalla ja sit loppu vastiketta. Parissa päivässä tuolla systeemillä oli saanut 100g elopainoa lisää.

Hiukka kyllä pelästyin että on jotain pielessä kun kuitenkin kolmonen kasvoi hyvin pelkällä rintamaidolla. Seuraava seuranta-aika on 22.12. Katotaan mitä vaaka tuolloin näyttää.



Ristiäiset on varattu helmikuun ekalle päivälle. Nimestä eikä kummeista ole tietoakaan mutta juhlapaikka, pappi ja pitopalvelu on varattu.



Hyviä joulun odotuksia kaikille ja voimia murunmammalle ja vaaville.



Moschino ja typsy melkein 1kk

Kaikenlaista touhua tässä on ollut; vauva on hoitunut siinä muun vilskeen ohella. Isompien takia joulua on jo kovasti laitettu (verhot, koristeet ym.), kortit askarreltu ja mietitty lahjatoiveita. Tonttuverhoista on ollut iloa myös perheen pienimmälle... =) Etukäteen hieman hirvitti, miten kaiken jaksaa/ehtii laittaa mutta hyvin on selvitty.



Kun kotiuduimme reilun vrk:n kuluttua synnytyksestä, niin päätin että kotiin hommataan elektroninen vauvavaaka (maksoi 25e) painon seurantaa varten. Paino nousikin ensimmäisen kahden viikon aikana liian "vähän"; nousi koko ajan mutta ei riittävästi th:n mukaan. Hän oli ollut koulutuksessa ja siellä joku lastenlääkäri oli todennut, että vauvan painon pitää nousta vähintään 40g/vrk... Imuotetta yritin saada paremmaksi, jos se vaikka olisi syy huonoon painonnousuun. Maitoa nimittäin oli ja on enemmän kuin tarpeeksi eli kysymykseen tuli lähinnä se, ettei maitoa mennyt masuun riittävästi. Nykyään paino nouseekin keskimäärin suosituksen verran mutta tuntui silloin alussa mahdottomalta. Ne suositukset... Ihan rintamaidolla poika on hyvin kasvanut ja ensimmäisiä pieneksi jääneitä vaatteita laitoin jo kiertoon/säilytykseen.



Poika on hymyillyt kolmiviikkoisesta asti ja seurailee todella tarkasti mitä ympärillä tapahtuu. Lelulle "juttelee" vaunuissa ja viihtyy ympärilleen katsellen välillä pitkiäkin aikoja. Vatsavaivoja on hieman ollut mutta ei mitään koliikkia kuitenkaan. Neuvolassa on käyty kerran ja neuvolalääkäri on huomenna. Onneksi tosiaan on tuo vaaka kotona, muuten olisimme joutuneet käymään painokontrolleissa neuvolassa.



Eilen käytiin hakemassa meidän juniorin passi ja parin päivän päästä hän pääsee elämänsä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle. Matkakohde on mummola, joten ei sentään mistään rantalomasta ole kysymys. Mummolassa juhlitaan joulun lisäksi myös ristiäisiä. Nimi on päätetty jo ennen vauvan syntymää, joten maistraatin papereiden kanssa ei tarvinnut kauaa miettiä. Sitä suurempi haaste oli passikuvan ottaminen 3vkon ikäisestä vauvasta...



Tunnelmallista ensimmäistä joulua marrasmuruille!



t. Nonna2 ja "Hippu" 5vkoa (4500g, 55cm)

Olen yrittänyt pongailla Koralli73:n kuulumisia. Tämä taitaa olla oikea pino kysellä niitä. Kuumeilimme pitkään vauvakuume-puolella ja olisi kiva tietää miten pitkä odotuksen odotus ja odotus sitten päättyi.



Onnea kaikille marraskuisille!



AnniHelena rv 29+4

Me saatiin ristiäiset kunnialla vedettyä viime viikonloppuna. Tyttö oli onneks unessa koko seremonian ajan...sit ku se oli ohi,ni antoi kunnon laulunäytteen!:) Nimeks tyttö sai Aada Linnea.



Nyt odotellaan joulua. Kaikki lahjat viel ostamatta. Täytyy kai huomen lähteä jotain katselee,jos sais Aadan vaan ensin kunnol tainnutettua,ettei herää,ku päästään kauppaan.;)



Meil ollaan kärsitty enemmän ja vähemmän vatsavaivoista. Aada huutaa välil ku hyeena,ku vatsaa oikeen kunnolla kiertää. Painoa on tullu varmaan jo reilu 2kg syntymäpainoon lisää,mitä terkkari piti yhtenä syynä vatsavaivoihin. Mut hyvä että kasvaa.:) Disflatylistä on onneks vähän ollu apua ja yöt onneks myös nukutaan pääasiassa. Muiden vauvoilla ollut vatsavaivoja? Mistä ollut apua?



Hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle!