Te jotka piditte oman sukunimenne avioiduttuanne niin

Kiltti, joustava, iloinen, mukavuudenhaluinen, toisaalta erakkoluonne. Työskentelen kokkina kiireisessä lounasravintolassa.

luen paljon kaunokirjallisuutta, sisustuslehtiä ja sanomalehtiä ja Me Naisia ;)



Lemppariohjelma Grey, sisustusohjelmat ja Pikku Kakkonen



Harrastan ulkoilua, juoksua, kalastusta ja ratsastusta.



Poliittisesti keskellä tai himpun keskustaa oikeammalla, enemmän kuin tapakristitty



Asutaan 5 tyylikkäästi remontoidussa kerrostaloasunnossa ylimmässä kerroksessa, laitetaan ruokaa isolla ystäväporukalle viikonloppuisin.



Ei matkustella paljon, mutta vietetään vapaa-aikaa mökillä ja veneellä



Pitkä avioliitto, yhteiselämääkin 16 vuotta



No, täsmäsikö sun stereotypiaan, ap??

2 lapsen äiti ja yrittäjä. Oon vaan niin laiska tekemään mitään paperibyrokratiaa etten viitsnyt vaihtaa sinänsä ihan toimivaa nimeä.

Luonne? Laiska, ahkera, seurallinen, syrjäänvetäytyvä, kärttyisä, myönteinen. :-)



Humanisti, virkamies.



Eikö muuten ainakin 20 % naisista nykyään pidä oman nimensä?

Lapsilla myös minun nimeni.

Luonteeltani erittäin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, opiskeluissa ja työelämässä hyvin menestynyt. Kolmen lapsen äiti ja naimisissa 11 vuotta.

Mulla kanssa nimi säilyy samana kun joskus astelen papin pakeille.

sosiaalityöntekijä. Olisin periaatteessa toki voinut ottaa miehenkin nimen, jos se ei vain olisi ollut niin kamala. Se oli niin iso juttu aikoinaan, että meinasin lempata koko miehen. Onneksi sain suuni auki vielä kun yhdessä oltiin ja hän haaveili avioliitosta. Minä sitten sanoin suoraan, että sukunimi on kyllä ongelma. Ilmeisesti oli ollut ongelma ennenkin, kun mies itse sanoi, että ilmanmuuta pidät oman ja lapsetkin kastetaan sun nimelle. Häntä oli nimestä kiusattu aikanaan koulussa ja jopa armeissakin vielä naljailtu. Onneksi asia selvitettiin olisi mennyt uskomaton mies sivu suun.

Pidin oman nimeni.

Millainen ihmisenä vai? Itsepäinen, rakastava vaimo ja luotettava muutenkin. Laiskakin olen ja usein yritänkin päästä siitä mistä aita on matalin ;)

tarkka, huolellinen, joskus vähän nipokin, pidän kiinni sovitusta ja lupauksista, se on kunnia-asiani. Olen käsityöläinen.



Lupaukseni pidän ja olen luotettava vapaa-ajallakin, mutta muuten olen aika suurpiirteinen, mitä omiin asioihini tulee. Sellainen Taivaanrannanmaalari ja hupakko, " ei ole niin pilkun päälle" .

Yritän noudattaa ajatusta " elä ja anna toisten elää" . Sellainen peruslaiska ja mukavuuden haluinen kun ole, en voi vaatia huimia toisiltakaan.

Elämän pitää olla kivaa!:)

Mä olen ollut Yrittäjä 13 vuotta. Olen itsetietoinen, oikukas, fiksu, hyvännäkönen, itsestäni huolehtiva, varakas, varmaan jonku mielestä vittumainenkin jne jne jne 34 vuotias nainen. Naimisiin mennessäni olin 27 vuotias.

Mieheni tavannut vuonna 86, naimisissa vuodesta 93. Lapsilla isän sukunimi. Tein päätöksen oman nimeni pitämisestä jo tuolloin 80-luvulla lukiossa ollessani, kun lakimuutos tuli.



Koulutukseni olen hankkinut yliopistosta, olen valtion virkamies. Ystävällinen, kiltti, tunnollinen nainen, joka nyt neljänkympin lähestyessä alkaa oppia olemaan itselleen armollisempi.

kaksi akat. tutk.



itsenäinen



lapset tärkeintä



ikää oli 25