Tervehtisitkö naapuria tässä tilanteessa- OV
Kyseessä 1. kerroksen naapuri, ei muuten tuttu, mutta rappukäytävässä tervehditään, ja joskus harvoin vaihdetaan pari sanaa " Onpas siellä satanut lunta" tmv.
Jos hän on parvekkeellaan kun menen sisäpihalle missä leikkipaikka (kulkuväylä menee hänen parvekkeensa " vierestä" ) pitääkö tervehtiä?
Jos kyseessä olisi hyvä tuttu, toki tervehtisin, mutta pitäisikö olla niinkuin " ei huomaisikaan" ... Parvekehan on " yksityisaluetta" , ei " julkista tilaa" vert. rappukäytävä/piha tmv.
Kommentit (15)
Tarkoitan sitä, että jos näen esim. kyseisen naapurin istuvan keittiössään verhot ja tuuletusikkuna auki aamukahvilla, en tietenkään huutele tervehdyksiä koska hän omassa kodissaan =ei olisi sopivaa.
Mutta mites parveke? Sehän on tavallaan olohuoneen jatke, jossa esim. kesällä moni nauttii aamupalan jne. =haluaa ehkä olla rauhassa ja lukea lehteä, ei moikkailla puoli tuntemattomille naapureille...
Tälläkin palstalla on ollut juttuja, joissa rivarinaapuri ärsyttää, kun tulee " huutelemaan aidan yli" =juttelemaan, kun kulee naapurin olevan pihalla. Moni haluaisi ottaa esim. rauhassa aurinkoa, eikä halua että naapuri " kurkkii aidan yli" .
Missä tämä raja menee 1. kerroksen parveekken kohdalla?
mutta jos ollaan omalla pihalla ja naapuri on omallaan niin huikataan kyllä aidan yli tervehdykset. se ei ole minusta tunkeilevuutta vaan normaalia kohteliaisuutta, eihän sitä tarvitse jäädä siihen aidan viereen/parvekkeen nurkille tuntikausiksi rupattelemaan.
meidän talo on paikallisen " pääkadun" varrella ja keittiön ikkunasta näkee kaikki jotka kävelevät katua pitkin. monesti kun touhuan keittiössä niin tuttuja kulkee katua pitkin ja ohi mennessään vilkaisevat meidän ikkunaan. jos huomataan toisemme niin heilautetaan kättä ja tervehditään enkä koe ollenkaan että he tunkeilevat meille kotiin. päinvastoin minusta olisi omituista jos ei tervehdittäisi vaikka huomataan toisemme. samoin itse vilkaisen tuttujen taloihin kun ohi kuljetaan.
minulla sos. fobia joten en todellakaan halua, että minulle moikkaillaa. rapussa onpakko, kun en voi paeta paikalta. Saan pienen kuoleman aina kohdatessani ihmisen.
Vierailija:
Saan pienen kuoleman aina kohdatessani ihmisen.
Tää on niin kun niin tätä Suomi mentalitettia!
Joo, tervehdit! Tai sit oot peri juntti suomalais möllykkä, joka katselee taivaita ja menee vihellen ohi " tsuppadui, mä en näe ketään, vaikka siinä metrin päässä oletkin"
Vähemmän siihen kuluttaisit energiaa että moikkaisit ihan normaalisti ja ihan reilusti kuin että pähkäilet että kannattaako, viitsiikö.. Mietityttää näköjään hirveästi kun täällä kyselet neuvoja asiaan.
Vierailija:
Ai orgasmin :P?
Vierailija: Saan pienen kuoleman aina kohdatessani ihmisen.
Mites työ -tai opiskeluelämä? Entäs pystytkö kohtaamaan kassaneidin kaupassa asioidessa? Jos tekee pahaa jo vastaantulevan ihmisen kanssa, niin luulis elämän olevan aika vaikeata...
ja kyllä, se tekee elämästä tosi vaikeaa ja " piireistä" tosi pienet. Mutta sille ei voi mitään, se kun on sairaus. Yleensä muiden aiheuttama sairaus, mutta itse siitä silti kärsii eniten.
En miettisi asiaa sen kummemin. Jos huomaisin, ettei naapuri selkeästi halua tervehtiä, jättäisin sitten siihen.
Vierailija:
Mites työ -tai opiskeluelämä? Entäs pystytkö kohtaamaan kassaneidin kaupassa asioidessa? Jos tekee pahaa jo vastaantulevan ihmisen kanssa, niin luulis elämän olevan aika vaikeata...
Jos syntyy luonteva katsekontakti tai naapuri on puheäänen kantaman päässä, tervehdin. En hakemalla hae huomiota tai huutele tervehdyksiä, jos naapuri katselee muualle tai on syventynyt esim. lukemaan lehteä.
Helkatti, katso vain sitä naapuria silmiin ja sano, huomenta, terve , päivää, tai mitä tahansa tervehdykseksi. Oppiipa lapsesikin samalla vähän käytöstapoja. Damn!!!!!!