Mitä työnantajanne sanoi kertoessanne raskaudesta?
Muitan kyllä elämäni mun työnantajan kommentin ja lämmöllä siis!
Kerroin olevani raskaana (olin 21v) ja pomoni (mies) totesi:
- Johan oli aikakin! Minulla oli sinun iässäsi jo kaksi lasta!
Onnellisia olivat meidän puolesta, tulivat katsomaan vauvaa ja saimme matkasängyn firmalta lahjaksi!
Nyt muutamaa vuotta myöhemmin lähdetään mieheni kanssa pomoni 50 v. juhliin, mukavaa kun on kiva työympäristö.
Miten muilla?
Kommentit (14)
Edellinen työnantaja taas sanoi, että takaisin ei ole tulemista äippäloman jälkeen, hän irtisanoo, jos yritän palata. Eipä tarvinnut, tuollaiselle mulkkufirmalle en tekisi töitä mistään palkasta, vaihdoin itse suosiolla mukavaan paikkaan. Että sellaista...
Tj myös oli olevinaan hyvillä mieli, vaikka puri varmaan hammasta (tiedän miten häntä ärsyttää nuoret naiset ja perhevapaat mutta ei voi sitä henkilökohtaisesti sanoa :))
Ja syynä oli tuotannolliset vaikeudet? Uskoo ken tahtoo. Jäi kaksi ja puoli kuukautta vajaaksi.
olevalle. En jaksanut alkaa ammattiliiton lakimiesten kanssa omasta puolestani tappelemaan, koska inhosin työtä (päiväkodissa) muutenkin. Olin vaan helpottunut kun ei tarvinnut enää paskahommiin palata ja lepäilin loppuraskauden ansiosidonnaiselle työttömyyspäivärahalla enkä edes yrittänyt hakea töitä.
Jos olisin ollut kiinnostunut kyseisestä työstä, olisin taatusti riitauttanut asian ja hakenut taustatukea ammattiliiton lakimiehiltä.
että "Pitäisit ne housut joskus jalassa".
ja sitten loppupäivän hoki "ei prkl, ei stna", kun yritti miettiä kenet palkata sijaiseksi.... ;-)
Tulin raskaaksi muutaman kuukauden töissä oltuani. Kostoksi esimies jätti minut vaille (suullisesti) sovittua palkankorotusta. Niinpä ei kamalasti huvittanut mennä äitiyslomalta takaisin, ja kun sitten menin, niin aika pian olin uudestaan äitiyslomalla, jonka jälkeen lähdin toiseen firmaan.
halasi ja onnitteli ja totesi että töitä ehtii tehdä myöhemminkin :)
uutinen ei ollut mieluinen.Hänen huolensa oli että miten hän nyt pärjää.
sanoin että voi ihanaa! mutta mielessäni mietin että minkähän takia tuokin muija ei osaa pitää pöksyjään jalassa. Oli nimitttäin kuukautta aiemmin työhaastattelussa väittänyt kirkkain silmin, että ei halua lapsia lähiaikoina ja on valmis sitoutumaan hänelle tarjottuun työhön täysipainoisesti vuoden ajaksi. Työ oli siis projektiluontoinen, jossa jo paikkailmoituksessa vaadittiin sitoutumista vähintään tälle ajalle.
Irtisanoimme sitten melko pian. Toki koeajan puitteissa.
1. lapsi (olin 21v): Onneks olkoon... Tottakai jatketaan sinun työsopimus vielä äitiysloman alkuun saakka. Ja jos jatkossa tarvitset töitä niin otat vaan yhteyttä.
2. lapsi (olin 25v): Paljon onnea! Ihanaa! (olin pari kk tätä ennen saanut tietää että työni loppuu kokonaan noin kuukausi ennen äitiysloman alkua).
"No eihän tämä mikään yllätys ole, onneksi olkoon!" Olin saanut vakiviran muutama kk takaperin. Yksi lapsi oli jo ennestään (ennen tätä työpaikkaa, opiskeluaikana saatu) ja työyhteisössä oli tiedossa se, että meillä toiveena ainakin yksi lapsi lisää.
Itsellään on kolme lasta ja minä olin työyhteisön vanhin nainen ja ns. vanhapiika......
Tiesi että minulla on pitkä lapsettomuustausta.
Noi kyyneleet johtuivat kyllä varmaan omasta hormonihuurusta kun esimies kertoi itse 1kk kuluttua olevansa myös raskaana. Meillä oli la:t 1,5 kuukauden välein... ;)