Entä jos epäilee, että lapsen sairastamista käytetään tekosyynä?

Ja huom, työnantajalla, ei kollegalla.

Mummo voi olla itse töissä. Mummola voi olla kaukana ja äiti ei halua jättää sairasta lasta sinne. Äiti ei halua matkustaa takaisin kotiin, kun lapsi on sairaana.

Siskoni oli perheensä kanssa kyläilemässä mummolassa, joka on monen sadan km päässä. Lapsia on kolme ja seille tuli siellä rotavirus. Ensiksi ensimmäiselle ja sitten toiselle, joka joutui nestehukan vuoksi sairaalaan ja sitten kolmannelle ja siinä samassa vielä vanhemmille ja isovanhemmillekin.



Ymmärtää hyvin, ettei heillä ollut mahdollista päästä sieltä pois. Julkisilla sinne ei helposti pääse. Lisäksi keskimmäinen joutui olemaan sairaalassa muutaman yön ja kun itsekin tulivat vielä sairaaksi, niin reissusta tuli melkein viikon suunniteltua pidempi.



Eli ei ole aina niin mustavalkoista. Kun sen itse kerran kokee, niin sitten ehkä osaa toisenkin kohdalla hiukan sympatiaa tuntea.

Voi olla, että selviää syy, miksi lapsi sairastaa niin paljon kuin sairastaa. Paljon sairastavan lapsen kanssa voi olla tosi raskasta, jos ei ole kummoisia turvaverkkoja.

eikä käytä hoitovapaata?



ap

Kaikilla ei ole varaa virua ikuisuuksia hoitovapaalla. Ja terveysongelmat voivat lapsella ilmetä vasta töihinpaluun jälkeenkin.

tai sen takia ettei saa juomistaa hillittyä on mielestäni huomattavasti parempi kiinnostuksen kohde.



jos olet itse koskaan ollut krapulan takia pois töistä voit tässä tapauksessa olla ihan hiljaa ja hävetä käytöstäsi jos osaat.

Paljon sairastavan lapsen kanssa voi olla tosi raskasta, jos ei ole kummoisia turvaverkkoja.

Mä olen viime vuoden paljon pois. Lapsi ei ollut vain lähes viikottain sairas, vaan viikottain.

On raskasta olla sairaan lapsen kanssa, monestakin syystä. Jos terveenä lapsi vaatii paljon huomiota hän vaatii sairaana kaiken huomion. Sairasta kipeää lasta et voi myöskään samalla tavalla "kasvattaa" kuin tervettä, on todella mentävä lapsentahtisesti, 24/7, kirjaimellisesti yötä päivää. Raskasta oli koko ajan kaventuva sosiaalinen ympäristö. Olin kotiäitivuosina usein väsynyt yksinäisyyteen, sairaan lapsen kanssa kotona se vielä konkretisoitui entisestään. Ei voinut käydä niissä vähissäkään menoissa, puistoissa, muskareissa yms. Ja kyllä, raskasta oli myös jatkuvat epäilykset ja selittely.

Ja ap:n tapaukseen vielä. Jos, siis JOS, joskus olisimme olleet esim. äitini luona lapsen sairastuttua olisin hyvinkin voinut jäädä vielä hetkeksi. Äitini kuitenkin käy töissä päivät. Olen muutenkin sitä mieltä, että pientä lasta ei voi jättää monen sadan kilometrin päähän mummolaan yksin kipeänä.

Jos todella epäilet asiaa niin kysy niin kuin joku jo ehdottikin. Tosin suosittelen, että olet inhimillinen ja valitset sanasi tarkkaan. Itse olisin helposti pahoittanut mieleni.

Mulla on tuttavapiirissä yksi yh-äiti, jonka oli pakko palata töihin, vaikka tiedossa oli, että lapsi tulee sairastelaamaan tod.näk. paljon. Heillä on onneksi mummi, joka voi aika usein hoitaa lasta, joten tuskin hän sentään on kollegasi. Ei muuten ole kiva tilanne: huono omatunto lapsen puolesta ja pelko työpaikan menetyksestä, kun joutuu olemaan paljon poissa.

Ja ihan oikeesti olisin mieluumin töissä! Meidän tapauksessa lapsi ei ollut lainkaan sairaana ennen kun nyt syksyllä siirtyi perhepäivähoidosta päiväkotiin. Sen jälkeen on ollut kipeänä n. kerran kuukaudessa.



Just tänä aamuna mietin, että miksi Suomessa ei panosteta enempää perhepäivähoitoon (pienet ryhmät ja tautien leviäminen vähäisempää). Varmasti kun joku tekisi asiasta tutkimuksen, niin äkkiä alkaisi työnantajasektori maksamaan avustusta, jotta saataisiin enemmän perhepäivähoitajia...

Esimerkiksi meidän lapsi, nyt 4v., on ollut hoidossa noin 3 vuotta ja sairaana 3-4 krt/vuosi ja silloinkin pois hoidosta on 1-2 päivää kerrallaan, kun taudit on niin lieviä. Hoitokaverinsakaan ei paljon enempää ole, vaikka pienenä ovat kaikki aloittaneet. Samoin ystävälläni on tästä myös kokemusta, että pph:lla pysyi terveenä paremmin. Bakteerikanta on tosiaan suppeampi ja toisaalta niitä bakteereja sitten lähempänä kouluikää kestääkin paremmin, eikä ihan niin paljoa enää sairasta joka juttua. Lisäksi pph:t pukee lapset paremmin ulos. Ainakin meidän varahoidossa, pk:lla, laittavat lapset itse vastaamaan vaatteistaan ja siellä ollaan pakkasessa ilman hanskoja, vetoketjut haalareista auki, jalassa kumisaappaat ilman villasukkia, kerran tytöllä oli vapun tienoilla pk:lla laitettu pelkät tuulihousut paljaisiin jalkoihin. Haloo, siellähän on sukkista ja sisätrikoota, ja ei ihme, että oli sairaana seuraavana päivänä, kun on jääkylmissään pelkissä liukkaissa tuulihousuissa...

Meidänkin tyttö oli vauvana tosi terve. Lähdin töihin kun tyttö oli 9 kk ikäinen, jäi isänsä kanssa kotiin. Meillä alkoi aivan kamala sairastamiskierre heti kun menin töihin. Tyttö sai flunssan ja minä parin päivän sisällä siitä myös. Viikko meni sairastaessa ja viikko terveenä. Olin aivan poikki, koska ne pari päivää jotka ennätin olla töissä mutta lapsi kipeä, lapsi herätti öisin parin tunnin välein (joo, käytin korvatulppia, ei paljoa auttanut), sitten sairastuin aina vielä itse. Olin enemmän sairaslomalla kuin töissä 2.5 kk aikana....niitä sairaslomia (eli erillisiä flunssia) oli 5 kpl perättäin. Että kyllä, todellakin voi sairastella ihan joka viikko. Tai no, oikeastaanhan me oltiin vaan joka toinen viikko sairaana..... Minulle meinasi kyllä tulla jo itku silmään, että normaali arki voi olla niin rankkaa.....

Onko siellä enemmänkin kateutta ja toisten asioihin puuttumista? Vai eikö johtaminen toimi ja työntekijät alkavat hääräämään keskenään toistensa esimiehinä?



Kaatuuko kollegasi työt sinulle vai miksi sinua kiinnostaa tämä asia niin paljon?