Oletteko muut muuttuneet epäsosiaalisiksi lasketun ajan lähestyessä?

Mua ei oikeastaan huvita yhtään mikään... istun koneella, telkkarin ääressä ja oon vaan. Koti on kyllä sen näköinen että jotain pitäis huvittaa tehdä. Tunne oli ihan toisenlainen ku ensimmäiset äitiyslomaviikot alkoi... oli ihanaa laittaa kotia valmiiksi, vauvan tavaroita, leipoa ym... Nyt ei enää huvita mikään, ihan valmista kauraa olisin synnyttään!

Vierailija:

Koti on kyllä sen näköinen että jotain pitäis huvittaa tehdä.

joka kerran. Minulla se on jatkunut varsin pitkään myös synnytyksen jälkeen. Mutta vähitellen taas olen palannut iohmisten ilmoille ja sitten sitä kuin syntyy uudelleen. Ulkomaailmakin alkaa kiinnostaa.



Tällä palstalla luodaan paineita siihen, että ei saisi elää luontevasti oman äitiysrytminsä mukaan. Jokaisella on omansa, mutta jotenkin epäilen, että jos nainen on kypsä tulemaan äidiksi, naisella on hyvä suhde mieheensä ja turvallinen ja onnellinen olo, hänelle mahdiollistuu ihana vauva/mamma/äitiysaika, joka on vähän sisäänpäin kääntynyt. Ei ole kiire mihinkään, ei edes kaipaa juuri minnekään ei varsinkaan ravintoloihin, omiin mittoihin, mihinkään. Uskaltaa antautua äitiydelle. Onko kukaan muu kokenut samaa?



Minulla alkaa tapahtua sitten, kun vauva on 1+. Kaipaa jotain omaa. Kuntoilua, kampaajalle, itseensä satsaamista, kilot karisevat, tyyli muuttu. Lähes vain äitiydelle omistautunut muuttuu taas enemmän naiseksi, omaksi itseksi.

Esikoisen aikoihin ei oikein osannut ja ymmärtänyt sanoa innokkaille sukulaisille, että ei nyt ihan kaikkien tarvitse ensimmäisellä viikolla vauvaa livenä tavata ;).

Toisen kohdalla vähän paremmin ja nyt tätä kolmatta odottaessa tuntuu, etten halua oman perheen lisäksi synnärille ketään ihmettelemään ja kotiinkin vain harkitusti ja säännöstellysti parina ekana viikkona.



Hieman on haikeakin fiilis, kaikkiaan yhteensä raskausviikkoja on kerääntynyt tähän asti 134+2 (huh!) ja tämä taitaa olla viimeinen kerta, kun raskaana olen :´)..



ap