Eiiii... Mä en halua imettää.

Kuitenkin hirveän huono omatunto, ei edes vauvan vuoksi, vaan ympäristön paineiden. Ihan kuin jonkun muun vuoksi pitäisi imettää... Vauvan tiedän pärjäävän hyvin korvikkeella, ja rakkautta, hellyyttä ja läheisyyttä tulee saamaan ihan yhtä paljon kuin imetettynä.

Jos ajattelet lapsesi parasta niin edes yrität. Äitinä joudut tekemään paljon asioita, joita et vaan halua, mutta lapsesi edun takia on tehtävä.

imettää voi missä vaan milloin vaan.



pullosta jos antaa niin maito pitää ensin kaataa sinne pulloon, lämmittää...





vauvan kanssa on helmpompi liikkuakkin kun imettää... varsinkin kesällä helteellä.

kaksosiani. synnytys (alatie)vaan meni niin pieleen kun mennä voi, että hyvä kun selvisin hengissä. olisin halunnnut imettää, se ei vaan onnistunut vaikka sain lääkkeetkin sairaalassa, pumppailut jne. maito ei vaan noussut. monet itkut sen takia itkin, kun en päässyt kokemaan sitä läheisyyttä pienten vauvojeni kanssa. tunsin itseni ihan rikkinäiseksi naiseksi.

ja alkanu tosissaan tökkiä ei viittis millään jaksaa yöllä nousta imettää kun siinä menee se 1.5hr yleensä aina ennenkuin on vaipat vaihdettu ja röyhtäytetty ja vauva takaisin unten mailla. Esikoinen 3v ja risat imee mehut päivällä ja sitten yöllä vielä 2krt herätys ei hitto että alkaa olla eukko finaalissa. en jaksais millään ei nappaa yhtään enää. Vauveli ollut alusta asti ihme haaveilija ei yhtään keskity syömiseen haaveilee vaan tissillä. On saanut korvikettakin alusta asti.. jotenkin huomaa että joka päivä antaa enemmän ja enemmän kun ei vaan nappaa..



sitten hirveet oman tunnon tuskat ei kehtaa sanoa kellekkään että AHDISTAA kun pitäs niin imettää koko ajan ja nauttia siitä.. mutta ei vaan jaksa.



Tiedän äidin joka imettää vielä 2.5v tyttöä. musta tosi perverssin näköistä.. omaa esikoista ei vois vähempää kiinnostaa tissitouhut, kun kysyn haluaako maistaa se kattoo mua ku hullua ja nauraa että yöks en..



yritän kuitenkin. otan viikon aina kerrallaan..