Raskausviikkoja kasassa jo 20, mutta en vieläkään ole innostunut vauvasta.

Kyseessä siis jo toinen yllätysraskaus.

Esikoinen ja kakkonen olivat suunniteltuja ja silloin äidinrakkaus alkoi heti plussatestistä.

Kolmas sai alkunsa, kun kumi hajosi. Otettiin sitten tietoinen riski, kun ei haettu jälkiehkäisyä (kp oli silloin 24, joten oletin ettei raskaus ollut mahdollinen), mutta niin vain aloin odottaa vauvaa. Aluksi oli hieman sekavat fiilikset, mutta aika pian (parissa viikossa) muuttuivat odotuksen onneksi.



Tämä neljäs on sitten ns. pillerivauva ja olin jo jonottamassa sterilisaatioon. Päätimme kuitenkin pitää vauvan, ajattelin että iloksi se muuttuu. Mutta... enpä tiedä. Kauhistuttaa vaan ajatus aloittaa kaikki alusta taas ja muutenkin, meidän olisi ollut viidestään ihan hyvä.

Onko tässä vielä toivoa vai olenko tunteeton kauhistus, joka pilaa nuorimmaisensa elämän??



Ikää minulla jo 38 ja sekin kauhistuttaa. Lapset 17, 12 ja 4v