NP-ultrassa todettu km!?

mun täytyy kertoa, että ainakin mulla keskeytynyt keskenmeno np-ultrassa (ja lähete kaavintaan) tuli AIVAN puun takaa. Eli mitään keskenmenoon viittaavaa ei ollut. Alkio sydämensykkeinnen oli todennettu ultrassa n. rv 7, koko vastasi sitten jotain rv 7 eli oli pian ultran jälkeen kehitys loppunut. Oli joo SHOKKI. (Tuon ekan raskauteni jälkeen ennen lapsen saamista koin vielä 2 keskenmenoa, joista 2. km oli alkuraskauden spontaani ja hoitui " itsestään" ja 3. km vähän ekan tapainen, mutta alkoi oirehtimaan pienellä vuotelulla jo rv 7 ja hoidettiin lääkkein.)



Mutta, oireiden väheneminen ei todellakaan tarkoita, ettei kaikki olisi hyvin. Koeta olla vähemmän draamallinen, sillä jos raskaus on keskeytynyt, et sille mitään voi etkä sitä mitenkään ole aiheuttanut. Paha kyllä munkaan sanoa, kun muistan kuinka kamalaa (vaikka siis tietty aivan ihanaa)lapsemme odotus alussa oli, kun olin kokemuksistani johtuen joka toinen päivä varma vauvan kuolleen :(



Ehkä voisit käydä jossakin ultrassa tai pianhan sydänäänet kuuluvat neuvolassa dopplerilla, siellä ainakin voi käydä " ylimääräisestikin" niitä kuuntelemassa, jos huoli vauvasta haittaa elämää. Itse kävin raskauden alkupuolella 2 kertaa pelkästään kuunteluttamassa ääniä ja olin viikon sairaslomallakin kun olin niin " ahdistunut" .

Asiallisesta tsemppaamisesta!! Tänään onkin jo vähän helpompi päivä, joten varsin tuttua toi joka toinen päivä vaihteleva huoli, vaikka ei ole vielä kauhukokemuksiakaan kummittelemassa!

Vauva on vaan niin kovasti toivottu ja kauan yritetty (1v., käytiin jo lapsettomuustutkimuksissa ekalla käynnillä, mutta pian sen visiitin jälkeen teinkin positiivisen testin, tehokasta lapsettomuushoitoa suomessa :O)!!) että pelottaa vaan niin hirmuisesti, että jos tämä menisi kesken, kauanko taas odoteltaisiin uutta raskautta ja kyllä sitä on totta tosiaan jo kovasti kiintynyt siihen pieneen kirsikkaan tuolla masussa :O)!!!



Rentouttavaa viikonloppua!

Sinuna kävisin vaikka yksityisellä ultrassa. Mulla näkyi syke viikolla 6 ja sitten np-ultrassa todettiin, että kehitys oli keskeytynyt pian sen jälkeen. Mulla oli silloin vähän verenvuotoa, mutta kun se on niin yleistä, niin en tajunnut, että jotain oli pahasti pielessä. Pari viikkoa, eli jotain viikolla 10, ennen np-ultraa raskausoireet katos ja mulla oli sellanen olo, etten olis enää raskaana - kuinka oikeassa olinkaan. Oli se silti järkytys ultrassa nähdä, ettei siellä ketään enää ollutkaan elossa, pelkkä istukka vain...



Toivon sulle parempaa onnea raskauden kanssa! Ei se oireiden katoaminen välttämättä merkitse keskenmenoa, vaikka mulla niin olikin. Sinuna kävisin kuitenkin ultrassa ahdistuksen poistamiseksi.



Tsemppiä!

Mulla tuli rv9 alussa sellainen olo, että nyt kaikki ei ole hyvin. Kuvotus katosi, eikä kohtua enää aristanut yhtään. Parin viikon ajan siinä sitten elin hyvin varmana siitä, että joku on vialla, kunnes kp11+1 pääsin ultraan ihan vähäisen verenvuodon vuoksi. Siinä vaiheessa olin jo lähes varma siitä, että sikiö on menehtynyt, ja niinhän se olikin. Oli kuollut noin rv7+6/rv8+1, eli vajaan viikon päästä siitä oli alkanut itselläkin olla sellainen olo, ettei kaikki ole hyvin.



Olin kyllä melko hysteerinen ensimmäisessäkin (hyvin menneessä) raskaudessa, mutta tällä toisella kerralla jotenkin vaan tiesin, ettei huono fiilis ole pelkkää hysteerisyyttä. Harmittaa vaan, etten mennyt ultraan jo rilloin rv9+, kun aloin olla jo aika varma siitä, että jokin on vialla.



Jos vaan viitsit maksaa yksityisestä ultrasta, mene ihmeessä!

Mulla aivan vastaavassa vaiheessa katosivat kaikki oireet. Jo alkanut rintojen aristus katosi, samoin kuvotus. Pikkuhousuissa näkyi hienokseltaan jotain ruskeaa. Oman mielenterveyteni takia menin gynekologilleni ultraan, ja ihan normaalisti kehittynyt elävä sikiö sieltä löytyi. Syytä oireiden vähenemiselle ei löytynyt, liekö oma pää tehnyt tepposia.



Muutama kymppi oli minusta siinä vaiheessa halpa hinta sietämättömän jännityksen hoidosta.

Mulla oli rv12:sta, kun rinnat eivät ollut enää kipeet ja np ultra oli vasta parin vkon päästä siitä.En jaksanut odottaa ja sitten alkoi tulla ruskeaa vuotoa hiukan ,muuten olo hyvä ja aloin epäillä et onkohan kaikki kunnossa?Tilasin yksityisen ultran heti ,että tietäisin edes onko siellä elämää kun sydän ääniä ei saatu kuulumaan neuvolassa vkolla 9.Eihän ne aina kuulu näillä viikoilla, sanoi hoitaja silloin.

Ja keskenhän se oli mennyt vkolla 6 -7 jo ja kaksoset!

Alku shokin jälkeen lääkäri ilmoitti et jos ulos ei tule kunnon vuodolla vkon sisällä niin kaavintaan.No tulihan sieltä sitten kamalilla supistuksilla vkon verran paljon ja sen jälkeen tullut normaalien menkkojen tapaan.Eli 3 vkoa jo tiputtanut.Onkohan normaalia?Menen nyt tiistaina lääkäriin ja saavat jälkitarkastaa.

Minulle oli vielä suurempi shokki keskenmenon rajuus ja kivut.En osannut aavistaakkaan et klöntit tulevat kunnon synnytyssupistuksilla ulos ja ne pahimmat kesti 2 päivää.Ja kunnon vatsakramppeja lisäksi.Kukaan ei varoittanut noista ja töissä kun alkoi ,eihän siitä mitään tullut.Kamalaa oli!

Halusin vaan kertoa kokemukseni keskenmenosta kun olen kuulut vaan tutuiltani pienestä parin päivän vuodosta.

Minulla keskenmeno huomattiin normaalissa ultrassa vk 12+6 (vuonna 2006). Sikiö oli kuollut ja vastasi kooltaan ikää 9+6. Shokki oli valtava, en ollut sitä aavistanut, olin vain ollut tyytyväinen kun paha olo oli hellittänyt. Mutta vatsani oli pyöristynyt koko ajan, en tiedä lisääntyikö siellä lapsiveden määrä, kasvoiko istukka, mutta vatsa kasvoi kauniisti (olen alle 60 kiloinen normaalipainoinen nainen).

Lääkäri sanoi, että on tehtävä kaavinta, koska sikiö on jo niin iso. Kaavinta ei ollut lainkaan paha kokemus noin toimenpiteenä, jälkeenpäin ei ollut kipuja, vain vuotoa. Henkisesti koin asian raskaasti ja masennuin, mutta masennuksesta paranin lyhyen ajan kuluessa. Uusi raskaus onnistui parin kierron jälkeen ja siitä syntynyt tyttö opettelee juuri kävelemään.

Mutta siis näin jälkeenpäin ajateltuna, oireenani oli tuo loppunut pahoinvointi. Sikiölle muuten tehtiin patologinen tutkimus, eikä mitään vikaa tai syytä keskenmenolle löytynyt. Mutta seuraava raskaus siis onnistui pian ja terve vauva syntyi!

Kävin tosissaan vime maanantaina sitten ultrassa, missä todettiin mun pelko ja " hysteerisyys" aiheelliseksi, alkio oli menehtynyt n. 6+5 viikolla, ultrauspäivänä piti olla 9+1. Jännittävää sikäli et just edellisenä päivä rv 6+4, heräsin yöllä valtavaan paniikkiin siitä et nyt on jotain tapahtunut ja " vauva on kuollut" , no siitä se mun ura hysteerikkona alkoi ja mentiin ensitöiksemme KOS:lle jossa tehtiin ultra ja todettiin vielä sykekin, mutta se syke siis pian sen jälkeen loppunut. Hysteria jatkui vaihtelevana aina tohon kurjaan maanantaihin asti. Lääkkeillä tehtiin tyhjennys ja nyt niitä sitten vuodellaan, odotellaan vielä yhdet kuukautiset ja sitten uutta raskautta toivomaan. Nyt vuorostaan jänskättää että milloin mahtaa seuraavan kerran moinen onni sattua kohdalle kun tätä päätynyttäkin raskautta oltiin yritetty 1 vuosi... Hittolainen kun tunteet vaihtelee epätoivosta hurjaan luottoon tulevaisuudesta!



Mutta näin meillä, luottakaa siskot omaan vaistoonne (hysterisyyttä vältellen)!!!

Tiedän kyllä surun, pettymyksen ja epätoivon tunteet. Nyt on mullekin alkanut löytyä hiukan toivoa. Ehkä tässä vielä vauva saadaan. Omasta keskenmenosta vasta kuukausi aikaa ja ekoja menkkoja kovasti odotellaan. Välillä tuntuu, että aika mataaaaa...



Toivottavasti tuo lääkkeellinen tyhjennys toimii sulle hyvin, ettei tarvi lisäksi vielä kaapia. Onhan se lääkkeellinen kohtuystävällisempi, vaikka kaavinta onkin naisystävällisempi (huomattavasti vähemmän vuotoa!).



Monet sanoo, että keskenmenon jälkeen raskautuu helpommin, joten toivotaan, että sulle käy niin. Itse odottelen vielä kuukauden verran tutkimuksiin pääsyä.



Voimia ja haleja!

Johan se tästäkin pinosta kävi ilmi, että on monelle turhankin tuttu tarina. Itsekin aion jatkossa suhtautua melko vakavasti oireiden katoamiseen - silläkin uhalla, että lähipiiri pitää minua hysteerikkona.



Toivottavasti ap pääset menetyksestä yli itsellesi sopivassa tahdissa, ja löydät jostain intoa ja iloa uuteen yritykseen sitten aikanaan. Itselläni ainakin tätä uutta yritystä leimaa koko ajan juoksu aikaa vastaan, kun toisaalta muistelee niitä km-raskauden viikkoja (" nyt olisi jo rvXX" ), ja toisaalta taas yrittää nauttia tästä yritysajastakin.

Keskenmenosi kuulostaa paljon mun kolmannelta keskenmenolta, hoidettiin lääkkein kun alkio oli niin pieni eli alussa jo loppunut kehitys.

Toivottavasti olet saanut asiantuntevaa hoitoa ja voit rauhassa toipua ja saat tukea puolisolta ja läheisiltä. Tarvittaessa voi käydä juttelemassa esim. neuvolapsykologin kanssa, minä/me kävin/kävimme muutaman kerran hänen luonaan kolmannen km:n jälkeen ja oli tärkeää meille kummallekin.



Yksi ajatus, JOS siis oma olo antaa myöden edes ajatukselle: raskaus on todennäköisempi heti keskenmenon jälkeen. Minä tulin raskaaksi heti kolmannen keskenmenon jälkeen, ei siis mitään seuraavien kuukautisten odottelua tms. Olin tosi yllättynyt, sillä muuten mulla on mennyt kuukausia positiiviseen testiin. Lääkäri vahvistikin sitten käydessäni alkuraskaudessa polilla ultrassa, että tosiaan on suuri todennäköisyys tulla raskaaksi heti km:n jälkeen. Oli vielä suunnilleen yksi yhdyntä siinä kierrossa ja raskaus oli " suunnittelematon" , en siis osannut odottaa sitä ja olinkin sitten jo rv 6+ kun ihmettelin, miksei ne menkat keskenmenon jälkeen ala. No, ei alkaneet vaan 8 kuukauden kuluttua syntyi tyttö. Näinkin VOI käydä, jopa juuri silloin kun on kaikkein kamalinta, kun luulee ettei äitiys omalla kohdalla koskaan toteudu!