2/3 omaishoitajista on kliinisesti masentuneita

24/7 raskasta työtä fyysisesti sekä henkisesti, paska korvaus ja ei minkäänlaista vapaa-aikaa/omaa aikaa.

Kuvitellaan leskirouva, joka vanhemmiten kaipaa jo hoitajaa, mutta haluaa mieluiten asua kuitenkin kotona. Rouvalla on neljä lasta. Kuka lapsista ottaa / joutuu ottamaan vastuun äidistä huolehtimisesta. No tietenkin se, joka osaa huonoiten sanoa ei ja vetää rajoja. Sisarukset tietävät, kuka myöntyy helpoiten ja painostavat hänet hoitovastuuseen. Vähemmästäkin uupuu ja masentuu, kun omat läheiset käyttävät hyväksi.

Mitä muuten on kliinisesti masentunut?



Olen töissä, mutta työaikani on järjestetty siten, että voin hoitaa mieheni asioita aika vapaasti. Työsuhde on määräaikainen, koska tätä haluttiin kokeilla, että toimiiko tämä järjestely. Työnantajani on mielestäni hyvin luova ja älykäs ihminen, että edes lähti näihin järjestelyihin mukaan.



Meillä omaishoitajuus tarkoittaa sitä, että minä siivoan, käyn kaupassa, pidän huolen, että lattialla ei ole pientäkään esinettä, koska muuten mieheni ei pysty sitä kohtaa ylittämään. Hän pystyy ottamaan muutaman askeleen tasaisella maastolla siten, että ei nosta jalkojaan kovin paljon. Siksi lattialla ei saa olla pientäkään esinettä. Avustan miestäni lääkärikäynneillä ja joissain arkipäivän puuhissa.

Joten varmasti huoli hoidettavan voinnista ja tulevaisuudesta on suuri. Kyllähän siinä taakan alla masentuu.

pääsee hetkeksi tuulettumaan.



Paljonkohan maksaisi kaikkien heidän hoito sairaaloissa tai hoitokodeissa, joita nyt omaiset hoitavat kotona?



Sitä sietäisi miettiä ja helpottaa hoitajien taakkaa (jos sallitte ilmaisun)



Vapaa-aikaa, virkistystä ja vertaistukea