ihan itkettää ja on paha mieli..

tai tehdä itsellesi oikean määrän.

jälkiviisastelu (varsinkaan tuollainen) ei auta mitään/ketään.

ap

että mitä olisit voinut tehdä toisin. Eli mitä et nyt ymmärrä?



2

Jos kiireellä yrittää lähteä, niin saa varmasti lapset huutamaan. Hoputus vain pahentaa tilannetta.

Ei lumen heittäminen aikuismaista ole, mutta mieluummin se kuin lyöminen. Auttoiko muuten kylmä kyyti eli saitko lapsen istuimeen?

on mielestäni hyvä merkki ja rangaistus sinulle. Pyydä anteeksi lapseltasi ja selitä hänelle tunteesi ja reaktiosi. Kyllä hän ymmärtää ja antaa anteeksi, jos sitä pyydät. Seuraavalla kerralla olet fiksumpi. Minullekin olisi voinut käydä vastaavalla tavalla. Älä ole liian ankara.

Kaikki sen ylimenevä (rimaa hipoen) on vielä ok? Että jos ei suoraan ole rikollinen, on vielä hyvä äiti. Just.

johtuiko tuosta lumen heittämisestä.. Todella harvoin menetän hermoni noin totaalisesti.. Syynä näin jälkikäteen viisailtuna oli myös se, että mulla oli älytön NÄLKÄ!! Siis olin just imettänyt jne...

Lisäksi aika jotenkin hurahti, kun en tykkää kytätä kelloa ja isäntä soitti just kun oltiin menossa ovesta ulos että hän odottaa autoa.. ääh.

ap

mutta ihmisiä me vain olemme. Äideillä saa ja pitääkin mennä aina toisinaan hermot. Lapsien on hyvä nähdä elämää, myös äiti välillä suuttuneena. Kyllä vanhempien hermoja koetellaan uhmäikäisen kanssa ja mä uskon vahvasti, että evoluutio on tarkoittanut että vanhemmat välillä suuttuvat reippaastikin lapsille. Näin lapset saavat kokemuksia erilaisista tunteista ja tilanteista -- ja oppivat myös olemaan tilanteissa, joissa heille suututaan (joskus vähän aiheettakin). Elämä ei ole tasaista ja ihmissuhteet ovat ristiriitaisia toisinaan.



Sinua taitaa vaivata tuo asia aika tavalla, kun tännekin kirjoitit. Kun asia on jäänyt sinua vaivaamaan, kertoo se siitä, että olet välittävä ja hyvä äiti. Kun asia jäi sinua vaivaamaan pystyt analysoimaan toimintaasi ja mahdollisesti oppimaan seuraavalla kerralla.



Ilmeisesti olet luonteeltasi hieman temperamenttinen. Seuraavalla kerralla voit myös mennä hetkeksi tilanteesta pois ja odottaa, että et reagoisi lapsen tasolla lapselle takaisin. (Voi tuo on niin vaikeaa) Uhmakohtausten sattuessa usein itselleni toitotan mielessäni -- älä vaivu lapsen tasolle.



Lapselta voi aina pyytää myöhemmin anteeksi. Äitiä harmittaa, että äiti toimi tuossa tilanteessa noin tyhmästi. Ei äiti saa toimia niin...

Vierailija:

että mitä olisit voinut tehdä toisin. Eli mitä et nyt ymmärrä?

2

Ap tarkoitti toki että mitä tuossa tilanteessa olisi voinut tehdä toisin. Et näköjään ymmärrä mitään jos noin ymmärrät..

Ap, ymmärrän että turhautumista ja niitä ylilyöntejä tulee välillä. Toisaalta hyvä että tuntuukin pahalta (tuttu tunne), niistä kun aina oppii jotain. Ennakointi ja reilusti aikaa siirtymävaiheisiin auttaa paljon ja säästää hermoja.

Siinä kysytään, että mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Minä vastasin.



2

Sitä kun vaan pitää vääntää mukulaa maailmaan, vaikkei taitoja tai älyä ole.



2

Et tainnut ymmärtää pointtiani. En hyväksy lyömistä, en lumen heittämistä, mutta jos vaikka toinen vaihtoehto olisi ollut tukkapölly tai lyöminen, niin mieluummin sitten lunta. Mites itse olisit hoitanut tilanteen ilman väkivaltaa? Sekin on tietyssä mielessä väkivaltaa, että pitää lasta väkisin käsistä ja jaloista tiukasti (varmasti sattuu) ja punnertaa hänet väkipakolla istuimeen.



terv. 8, joka kerran " paini" 3-vuotiaan kanssa istuimeen laitettaessa vartin, väkipakolla meni, molemmat hiestä märkiä, vihaisia, päivä pilalla.

Itselläni myös uhmaikäinen x 2 ja imetettävä pikkuvauva. Nyt kun tarkemmin ajattelen, usein suuttumukseni sattuvat juuri silloin, kun on kova nälkä. Paras tapa ehkäistä voikin ollu juuri tuo, että huolehtii siitä että itsellä on tarpeeksi energiaa.



Mä olen myös heittänyt lunta lapsen naamalle, enkä pelkästää heittänyt vaan myös hieronut sen. Ja arvaa mikä morkkis tuli.. ja paljon pienemmästä syystä.

Vertauksesi on ihan naurettava. Ja perustelu ontuu. Mitä ylipäätään päästää sen tilanteen tuollaiseksi.



10

nyt on hyvä mennä nukkumaan.. siis pyysin kyllä anteeksi lapseltani sitten jälkikäteen (kun olin itse rauhoittunut) ja halailtiin ja tehtiin illalla vielä sämpylöitä yhdessä.. mutta ei se mun omaatuntoa helpottanut. Mutta uskon kyllä myös siihen että joskus on lasten hyvä nähdä tunteita, tunteenpurkauksia.. Eihän kenenkään elämä kovin tasaista ole.. Ei minun ainakaan - ja juu- olen temperamenttinen..

Hyvää yötä!

ap

Sanoin vain asiat niinkuin ne on. Mätkikää tuota ap:ta.



2

Ja loppu ilta olikin jo kauheaa karjumista minun ja tuon muuten vaan hankalan 7v välillä. Uhmiksille tuli karjuttua myös, kun riehuivat ja tuhosivat systemaattisesti paikkoja, kun yritin tehdä alku illasta huomisen ruokaa valmiiksi.



Noissa tilanteissa minä yleensä pidän lasta sen verran paikoillaan istuimessa, että saan laitettua vyön kiinni ja totean, että " nyt me lähdetään ja sinä istut istuimessa piste." sitten annan kiukutella minkä kiukuttelee.

Meillä uhmikset saattavat lähteä juoksemaan karkuun, joten en uskalla (varsinkaan toista) laskea auton ulkopuolelle odottamaan hetkeksikään. Yleensä toinen kiipeää autoon omaan istuimeensa, kun pidän toista sylissä ja sen jälkeen laitan toisenkin istuimeensa ja molemmilta vyöt kiinni.

oon joskus kyllä tönässy hankeen ku oon riittävästi hermostunu. Toi oli hyvä keksintö. Ei vaan jos tarkkaan muistelen niin lapsen isä on saattanu joskus pöllyttää lunta naamalle, en ole varma. Soitankin sille ja annan vinkin heti. Moikka.

Vierailija:

Sitä kun vaan pitää vääntää mukulaa maailmaan, vaikkei taitoja tai älyä ole.

2

Menkää riidanhaastajat muualle kun ette osaa kiinnittää huomionne kuin epäolennaisiin asioihin. Ps. Kertaa keskustelusäännöt!!

Itselläni on ollut myös vastaavanlaisia tilanteita kuin ap:lla. Olen nykyään pyrkinyt varaamaan lähtöihin riittävästi aikaa ettei ylilyöntejä tule. Niistä kun tulee kaikille paha mieli. Pieni lapsi kun ei ymmärrä aikatauluja ja sanaa kiire.