Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä vittumaisille siskoille?
05.03.2008 |
Ovat sellaisia, jotka arvostelevat joka asiassa myös lastani, vaikka omat ovat tuhat kertaa pahempia. Kiroilevat ja haukkuvat ja ovat aina valmiita tönimään omaani. Sitten jos omani joka on paljon nuorempi läpäyttää heidän lapsiaan niin siitä nousee kauhea show. Tai jos lapseni vaikka nousee ruokapäydästä kesken ruokailun saan siitä kauhean saarnan miten pitäisi opettaa.. Niin ja heidän omat eivät kyllä ole sen parempia ja kun eivät sitä huomaa, ihmettelen.
Sitten melkein joka sanaani arvostellaan ja jopa helposti ruvetaan huutamaan jos eivät hyväksy mielipidettäni jostakin asiasta ja yleensä näin on aina. Saan myös kuunnella erilaisia tosi vittumaisia kommentteja aika usein ja jos mainitsen tästä tai puolustan itseäni niin heti kuvittelen kaiken. Oon miettinyt ja läpikäynyt paljon itsessäni ja miettinyt, että missä on vika. Enään en usko heitä!!
Onneksi olen voinut puhua avomieheni lisäksi muutamalle ystävälle tästä. Pitäisikö katkaista välit vai mitä?
Kommentit (4)
Sekin vielä, että olen tavallaan alkanut pelkäämään muita äitejä heidän takiaan. Mietin vain että mistähän tuo mua kohta arvostelee. On ollut kuitenkin mahtavaa huomata, että ei toiset olekaan samanlaisia. Mahtavaa kokea myös ihmisten ystävällisyyttä. Alkuun en paljon tavannut muita äitejä kuin näitä siskojani, mutta tosiaan haluan irrottautua tuollaisista pirulaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis todella vittumaisista! Eivain vähän. KIrjoitin nyt aika lievästi siskoistani, mutta voin sanoa, että ovat ainakin 70% pahempia kuin mitä yllä oleva kirjoitus antoi ymmärtää. Tunnen olevani aivan " syöty" sen jälkeen kun ollaan kyläilty.
Sain omat ensimmäiset lapseni vuosia ennen häntä. Ymmärrystä ei paljon herunut, vain tuskailuja ja moitteita lapsille (ei suoraan minulle kuitenkaan), jotka olivat aika vilkkaita ja uteliaita. Joskus uskalsin jopa näpäyttää takaisin kun yritti komentaa lastani jostakin melko mitättömästä asiasta. Komentelu loppui pitkäksi aikaa.
Nyt ihan vasta sattui taas että olimme yhtäaikaa samassa paikassa kylässä. Meidän lapset ovat heidän lapsia vilkkaampia. Olipa meidän lapsi ilmeisesti tönäissyt (mitä en tietenkään hyväksy jos oli tahallaan tehnyt) heidän lastaan niin oli vihaisena tokaissut jotain tyyliin " kyllä minä vielä sulle näytän" ja irvistänyt. Tosi erikoista käytöstä aikuiselta... En ikikuuna päivänä itse sanoisi kellekään lapselle noin tai olisi vihainen suoraan.
Lapset (siis serkukset) ovat ihan hyviä kavereita keskenään, mutta harmittaa tosi paljon kun meidän lapset ovat kukin vuorollaan sanoneet et tätinsä on ilkeä kun aina huutaa ja komentaa. Pidämme yhteyttä, kun muuten tulemme toimeen ja haluamme säilyttää välimme. On aika raskasta kuitenkin sietää ja kestää tuollaista käytöstä. Saa nähdä miten kauan tätä jaksaa. Ainakin vierailuväli on pidettävä suht pitkänä...
Olette aikuisia ja jokaisella on oma elämänsä, vaikka teitä yhdistää sisaruussuhde ei se oikeuta kuitenkaan haukkumiseen tai toisen vähättelyyn. Sinun ei tarvitse ottaa vastaan moista ryöpytystä.
Katkaise se " napanuora" myös siskoihisi. Et tarvitse hailtä hyväksyntää etkä varsinkaan mollausta. Tiedosta ensin se että sinä pärjäät ja sinä teet mielestäsi oikein. Ei siskojen marmatus sitä horjuta. Älä katkaise välejä, mutta ei teidän ole tavattava usein jos et sitä jaksa.
Lapsille suku on tärkeää serkkuineen ja täteineen, mutta riittää että tapaatte silloin tällöin. Ole sinä nyt se aikuinen ja naureskele vaikka hiljaa mielessäsi jos siskot valittavat mitättömistä asioista. Älä kuitenkaan sulje korviasi hyviltä neuvoilta.
Onko sinulla 3-kympin kriisi? Oletko kenties pikkusisko jota isommat kokevat tarpeelliseksi kokoajan ohjeistaa? Älä kompastu nyt tulevaan itsenäistymiseesi siskoista, tarkoitan tällä sitä että älä ala toisen ääripään edustajaksi.