Mua niin ketuttaa, kun aina epäillään uusioperheen toimivuutta!

että pitäisi olla kateellinen uusperhemallista?!? Että se olisi jotenkin parempi lähtökohtaisesti. No ei todellakaan sanonut!



Kyse on siitä, että MYÖS uusioperhe voi toimia, olla rakastava ja hyväkoti lapsille ja siinä voi toteutua tyydyttävä liitto aikuisille. Toisaalta myös ydinperhe voi olla toimimaton. Molemmissa perhemuodoissa on haasteensa ja rikkautensa. Uusperheen hyviin ominaisuuksiin voisi esim. ajatella kuuluvan PARHAIMMILLAAN seuraavien asioiden:

-vanhemmilla on perheessä yhteistä aikaa hoitaa parisuhdettaan, kun lapset ovat etäkodeissaan

-mikäli kaikki aikuiset lapsen ympärillä ovat täyspäisiä ja vastuullisia, on tuskin kenenkään lapsen kannalta epäedullista, että kasvatusvastuu jaetaan useamman ihmisen kesken ja lapsella on monta rakastavaa ja huolehtivaa aikuista ympärillään (vrt. entisaikaan, kun isovanhemmat ja sukulaiset osallistuivat aktiivisemmin lapsen kasvatukseen)

-Myös vanhemmille on voimavara, mitä enemmän mummeja ynnä muita ihmisiä on kasvatuksen tukena

-ensimmäisen liiton virheistä ja eroon johtaneista toimintamalleista ollaan toivon mukaan opittu jotain

-ei tule parsikunnalle sitä perheellistymiseen liittyvää kriisiä, kun lapsiperhearki on tosiasia suhteen alusta asti. Heti alussa punnitaan, kuinka hyvin liitto toimii ja kestää perheellisen arjessa (ei kahden vapaan sinkun romanttisessa tapailussa)



Kukaan ei sanonut, että uusioperhe on jokin tavoiteltava tai paras perhemalli. On kuitenkin täysin mustavalkoista leimata uusperheeseen liittyvät seikat vain negatiivisiksi. Haasteita löytyy toisaalta myös ydinperheissä. Ja jos jotain kadehdittavaa haluaa ap:n tekstissä nähdä (mitä hän ei tosiaan implikoinut!) se on varmaan se toimiva liitto ja onni perheessä, ei perhemuoto.



Olsikohan nämä, jotka älähtivät (nelonen!) kateellisia nimenomaan siitä; toimivasta liitosta ja onnellisesta perhe-elämästä? Eikö sitä perheonnea löydy omasta (ydin)perheestä preferoidusta perhemuodosta kynsin hampain kiinni pitämälläkään? Vai oletteko tosiaan niin ennakkoluuloisia, että luulette ap:n ja muutaman muun vastanneen valehtelevan? Että uusioperhe ei vaan VOI olla toimiva ja onnellinen?



Minulle on ihan sama, mikä perheen perhemuoto on, jos siinä olevat voivat hyvin. Hyvin - ja huonosti! - voidaan voida yhtä hyvin uusperheissä kuin bioperheissäkin. Tämäkin on tutkimuksissa todistettu, mutta sanoohan sen terve järki ja elämänkokemuskin. Vai oletteko huomanneet, että liitoissaan kärvistelevät, miehistään ja perhearjestaan valittavat, petetyksi tulleet jne. esim. tällä palstalla olisivat JUURI ja VAIN uusperheellisiä?

Uusperheellisyys on ylipäätään joku juttu vain ensimmäiset 8-10 vuotta. Sen jälkeen kaikki ovat jo kyllästyneet vatvomiseen ja alkavat elää ihan tavallisesti, kuten muissakin perheissä. Mitä nyt muutoksia tulee perhekuvioihin edelleen vähän tavallista useammin, kun mukana on niin paljon ihmisiä (ex-puolisoiden perheiden muuttuvat kuviot vaikuttavat myös eri perheissä asuviin tai vieraileviin lapsiin jne). Mutta siihen mennessä muutoksiinkin on jo totuttu ja siihen, etteivät ne maata eivätkä perhettä kaada.

Enemmän sekasortoa ja niitä ongelmia oli ydinperheessä. Nyt on hyvin rauhallista ja lapsillekkin selkeämpää tämä elämä.



Siellä on onni ja turva missä on rakkauttakin.

- siihen, että tutkimusten mukaan seuraavat suhteet hajoavat merkittävästi helpommin kuin 1. avioliitto

- jokainen varmaan tunteeympäristössään kipuilevia uusperheitä

- uusperheissä on kyllä aikamoinen ongelmakenttä, joka kokonaan puuttu ns perusperheistä vai miksi näitä nimittäisi

- lasten kanssa työskentelevänä näen päivittäin, että kaikissa perheissä saattaa olla haasteita, mutta uusperheissä on useammin yhtä ja toista joka puuttu ns perusperheistä

Ja siis en tosiaan ole kateellinen siitä, että avioliitto epäonnistuu, tulee avioero, muutetaan erilleen, lapset kärsivät, etsittään uutta, eletään monessa paikassa jne. Kerrotko ap, mistä pitäisi olla kateellinen. Taidat kuule luulla vaan?

aina vaikeampaa mitä enemmän ihmisiä on asioista päättämässä. On sun lapset ja mun lapset ja meidän lapset ja exiä kenties useitakin. Muista perheistä puuttuu tuo säätö kokonaan, onhan se iso juttu. Ei kylläkään ikuista onnea takaa :)

aikaa...



Minä esim. olen tennareihin ja farkkuihin pukeutuva, hiuksiani vaaleaksi värjäävä ja päivittäin meikkaava, ilmeisesti parikymppisen pissiksen näköinen blondiini ja silti - yllätys yllätys - kolmekymppinen äiti-ihminen , korkeakulttuuria harrastava filosofian maisteri ja kirjallisuustieteen jatko-opiskelija. Aika monta " Ihanko totta" huomautusta olen ottanut vastaan itsestäni ja elämäntilanteestani vähän vieraammille kertoessani. Katsos, kun meikkaavat vaaleaveriköt eivät tietenkään voi olla humanisteja; niillähän on kulahtanut maripaita ja punaiset sukkahousut, hiirenhäntätukka ja Sillanpään romaani kainalossa. Ja jos on kiinnostunut ehostuksesta, ei vaan voi olla kiinnostunut -tai ainakaan ymmärtää mitään - korkeakulttuurista. Ihan samoin, kun alle 80 kiloiset tai oikeasti korkeakoulutetut äidit eivät vaan voi vierailla täällä vauvapalstalla.



Meillä (Minä, 8-vuotias lapseni ja uusi avomieheni) on mitä ihanin ja toimivin liitto ja perhe-elämä. Kaikki voivat hyvin ja rakastavat toisiaan. Ja aika helvetin moni, joka on tarpeeksi lähellä asian nähdäkseen, tätä arvostaa ja jopa avoimesti kadehtii. Parempi parisuhde ja toimivampi perhe-elämä meillä on kuin monella ydinperheellä lähipiirissämme (paras ystävänikin on sanonut, että olemme rakastunein ja onnellisin pari, jonka hän tuntee). Ei se perheen ja parisuhteen onni ole kiinni perhemuodosta, vaan yksilöistä, heidän toiminnastaan ja ratkaisuistaan sen perheen sisällä. Ja tietty näiden yksilöiden tunteista, luonteista ja moraalista.



Mitä sinä jaksat epäilijöistä välittää, jos olet itse onnellinen. Ja muuten, jos olet oikeasti onnellinen parisuhteessasi, et voisi edes olla tällä palstalla. Etkö tiennyt, että se on paradoksaalista.

Vierailija:

Uusperheellisyys on ylipäätään joku juttu vain ensimmäiset 8-10 vuotta. Sen jälkeen kaikki ovat jo kyllästyneet vatvomiseen ja alkavat elää ihan tavallisesti, kuten muissakin perheissä. Mitä nyt muutoksia tulee perhekuvioihin edelleen vähän tavallista useammin, kun mukana on niin paljon ihmisiä (ex-puolisoiden perheiden muuttuvat kuviot vaikuttavat myös eri perheissä asuviin tai vieraileviin lapsiin jne). Mutta siihen mennessä muutoksiinkin on jo totuttu ja siihen, etteivät ne maata eivätkä perhettä kaada.

Mutta kiva kuulla että joillakin homma ihan oikeasti rullaa.

Itse voin omasta kokemuksesta ja läheltä seurattujen kokemuksesta sanoa että ihan hanurista koko uusperhe meiniki...

Ja minä muuten tunnen lähipiirissäni paljon enemmän kipuilevia ydinperheitä kuin uusperheitä...Tiedä sitten, mistä johtuu. Oman kokemukseni mukaan " toisella kierroksella" olevat ovat jo oppineet yhtä ja toista siitä, mitä liittoon ja perhe-elämään tarvitaan, jotta se ei hajoa. Eikä kukaan, jolta on jo yksi perhe alta hajonnut, halua lähteä riskaamaan seuraavan hajoamista. Tietysti niinkin voi taas käydä, ja tottakai uusperheessä on haastetta, mutta toisaalta uusperheellisyyteen lähdettäessä näihin haasteisiin osataan varautua eri tavalla, kuin usein ensimmäistä liittoa solmittaessa ja perhettä perustettaessa. Usein ollaan myös vähän vanhempia, kypsempiä ja parisuhteiden saralla kokeneempia.



Haluaisin muuten tietää (lähde?), minkä tutkimusten mukaan uusperheet hajoavat herkemmin kuin ydinperheet? En epäile väitettä, mutta en sitä myöskään usko, ennen kuin näen tilastoja. Onko tosiaan totta, että toinen avioliitto hajoaa herkemmin kuin ensimmäinen? Käsittääkseni lähes puolet (ainakin kaupungeissa) suomalaisista avioliitoista päätyy eroon. Tietäisiköhän joku oikeasti, kuinka suuri osa näistä on ensimmäisiä, kuinka suuri toisia liittoja?



Vai onko esim. nelosen maitisemat tutkimukset mutu-tilastoja? Tai lasketaanko niissä uusperheiksi kaikki ne perheet, joissa äidin tai isän uusi partneri asuu jonkin aikaa seurustelun aikana saman katon alla? Silloinhan voisi laskea, että ensimmäisen perheensä perustavallakin on jo aika monta hajonnutta liittoa takanaan. Sillä suomessa on aika tavallista, että seurusteluaikana asutaan yhdessä...

esim näistä syistä.



- ex puoliso ei noudata sovittuja tapaamisaikoja vaan tuo/hakee lapsen miloin huvittaa

- Etävanhemman luota on löydyttävä joku soppi lapselle/lapsille kun on tapaamisvuoro. Se on pienessä asunnossa hankalaa

- lapsilla on erilaiset säännöt eri kodeissa ja lapset kokeilevat isän/äidin uuden kestävyyttä ja rajoja

- Omia lapsia kohdellaan eriarvoisesti kuin toisen.

- Ex puolisot saattavat olla riitaisia ja hankaloittaa asioita.

- Lapset vetoavat " et ole mun isi/äiti" korttiin.

- Lapset kokevat vieraaksi uuden puolison.

- Lapset eivät tule toimeen uuden puolison kanssa ja tulee valintatilanteita.

Eikö uusioperhe tarkoita sitä, että on mies ja nainen, jotka heittävät kimpsunsa ja kampsunsa yhteen ja että vähintään toisella on edellisestä suhteesta lapsi/lapsia?



Mikäli homma menee noin, niin meidän perhe on uusioperhe.



Meistä kummallakaan ei ole takana avioeroa, eikä kummankaan ex:iä ole kuvioissa näkynyt kertaakaan suhteemme aikana, joka on kestänyt kuitenkin jo 1,5 vuotta.



Lapsi tietää, että hänellä on biologinen vanhempi muualla, mutta koska hän ei kuivioissa ole, ei hän niitä pysty mitenkään sekoittamaankaan, eikä lapsi osaa häntä kaivata. Hänellä on isi ja äiti omassa kodissaan hänen kanssansa ja se riittää.



Kun häitä on tanssittu, tulee perheestämme adoptioperhe, sillä aiome käydä läpi perheen sisäisen adoption.



Olen toki kuullut juttuja uusioperhedraamoista, mutta oma elämämme uusioperheenä (mitä elämämme siis ymmärtääkseni on) on kaikkea muuta. Lapsi on mielestäni vain ja ainoastaan saanut, sillä onhan hänelle tullut sukulaisiakin yhden suvun verran kun hänen elämäänsä tuli uusi vanhempi.

ettei hyvä tosi. nyt ei ole mitään ja ollaan onnellisia. mulla ennestään yksi lapsi ja nyt 2 yhteistä. en ymmärrä miksei jollain toimi. ehkä se riippuu ihmisistä. meillä ei eksä päätä asioista,tyttö on mun vastuulla ja hyvä niin. tapaa se bioisäänsä joskus,kiitos siitä minulle joka jaksoi nähdä vaivaa asian eteen. joskus se on niin että " uusio" perhe on parempi kun bioperhe. mun vanhemmilla on hyvä liitto ja meillä nyt aivan yhtä hyvä.

oioi

Ja pitävät asioita itsestään selvyyksinä. Maailma on monelle niin mustavalkoista, vaikka harmaan sävyjäkin on paljon :)

Niin, jo 1,5 vuotta ovat ex:ät pysyneet poissa elämästämme, eli ihmettelen kovasti milloin uusioperheen dramatiikkaa alkaa syntyä, kun sitä tuskin on odotettavissa ex:ien taholta, kun eivät ole tähänkään päivään kuvioon yrittäneet tunkea.



Että oioi vaan.