Onko joku aloittanut seurustelun miehen kanssa joka ei tehnyt suurta vaikutusta sängyssä?

Olemme olleet yhdessä pian neljä vuotta, josta kolme naimisissa ja meillä on yksi lapsi.

Eka kerta yhdessähän saattaa olla niin jännä hetki molemmille, että sen takia toheloi...

Varsinkaan aluksi.

Kun on nuorena nainu ympäriinsä tarpeeksi, ossa jo arvostaa 1krt/vko tahtia.

Mitähän tohonkin nyt taas sanois... Eiköhän seksi yleensä vaan parane ajan myötä, meillä ainakin! Enkä todellakaan miettinyt kyvykkyyttä tuolla alueella, kun mieheeni päätäpahkaa teininä rakastuin. Oltiin onneksi niin nuoria, ettei edes tullut mieleen merkata ylös plussia ja miinuksia, sitä kuunteli vaan tasantarkkaan sydäntään :)

ja lähinnä mietityttää se taito ja liian pieni koko.

ja positiivisella tavalla läheinen. Se itse seksi vaan ei ole ollut kovin päätähuimaavaa ja tosiaan se pieni koko ja kestävyys (voihan toki olla alkujännitystä kun ei olla niin kauan tunnettukaan). Vastakkaisia kokemuksia taas löytyy, mahtavaa seksiä mutta muuten " puupää" ja läheisyyttä ei saa kuin sängyssä... Että mihin sitä sitten olisi tyytyväinen.

Mitä tekemistä taidolla on seksin kanssa, siis noin niinkun ongelmien puolella? Kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja! Isompi ongelma olis kalun koko, mutta luovuudella varmaan sellasestakin pääsis yli. Ja toi aidan yli hyppimisriski on kyllä sun korvienvälisi ongelma, löysitpä sitten millasen miehen tahansa...

Sori vaan, mutta ihan nainen olen. Ja oman mieheni varustus on av:n arvion mukaan yllättäen vissiin sitten iso (vrt. Urpola), vaikka itse en ole asiaan kiinnittänyt mittailumielessä huomiota. Mulle on riittänyt, että aitoja tunteita, läheisyyttä ja seksiäkin on tarpeeksi, että rakastan ja saan vastarakkautta ja että olemme molemmat onnellisia yhdessä. Olen siitäkin vielä tosi kumma tyyppi, että menin kihloihin asti seksiä testaamatta... Yhdessä oppii, kun toisen tuntee läpikotaisin!

Itse nimenomaan sanoin, että kalun koko voisi olla isompi ongelma kuin sekstitaito, jota voi petrata yhdessä. Ja arvelin (en tiedä, kun ei ole kokemusta...), että ehkä silti siitäkin vois päästä yli luovuudella. Pakko kysyä 11:ltä ja muiltakin samanhenkisiltä, että mitä ihmettä meinaatte tehdä, jos joskus rakas elämänkumppaninne sairastuukin eikä kalu enää toimi?? Tai jos itsellenne käy hullusti, niin onko teistä oletettavaa, että jäätte loppuelämäksenne yksin?? Auts.



9 (=12)

Mutta, mutta.



Muutamia kertoja olen koittanut seurustella miehen kanssa, jonka kanssa on vaan jotenkin intuitiivinen seksuaalisen yhteensopimattomuden tunne olut alusta saakka, juuri sillä asenteella että " kyllä kai se siitä paranee" , ja joskus rehellisesti sanottuna myös ajatellen että " eihän se saa siitä koosta olla kiinni" .



Toisaalta useampikin poikaystäväni sekä nykyinen mieheni olivat hyvin kokemattomia alkuun. Se taas ei haitannut, kun jollakin toisella tasolla vaan... klikkasi.



Seksi on niin paljon muutakin kuin tekniikkaa.