Mies jatkvuasti stressaantunut ja kiukkuinen, ollut jo monta kuukautta
Olen yrittänyt puhua, mutta ei itsekään tiedä mikä auttais oloon. Tulen vaan niin surulliseksi.
Kommentit (13)
nyt lähes hermoheikko. Ja ottaa stressiä joka asiasta. ap
Sanoo, että kyllä se tästä, on vaan työstressiä tms. Mutta se vaan jatkuu ja jatkuu. ap
ikkia perheen osapuolia, parisuhdetta ja ennen kaikkea pieniä lapsia. Lisäksi, jos ennen pitkäpinnainen ja hyväluonteinen ihminen muuttuu stressaantuneeksi ja heikkohermoiseksi, on jokin tosiaan vialla. Stressi vaikuttaa pidemmän päälle ihan fyysesti. Jaktkuva stressihormoneiden jyllääminen kehossa tekee yllättävän paljon hallaa elimistölle. Kukaan ei tuollaisessa tilanteessa voi hyvin. Ei parisuhde, ei lapset ei itse mies.
On vähän eri asia olla joskus väsnyt ja stressaantunut (silloinkaan sitä muuten ei saa perheellinen ihminen purkaa ihan miten lystää!), kuin muuttua täydeksi hermokimpuksi ja olla sitä kuukausi tolkulla.
Mutta jos puhe ei auta, eikä mies suostu hakaeutumaan lääkäriin tai edes itse osaa määritellä, mikä on vialla ja mitä voisi tehdä, on minulla ainakin neuvot vähissä.
Ehkä miehelle olisi hyvä puhua hänen stressitasonsa vaikutuksista lapsiin, partneriin ja hänen omaan terveyteensä (niin fyysiseen kuin mielenterveydelliseen)?
omaan aikaan, harrastuksiin, omiin kavereihin? Niitä tarvitsee sekä äidit että isät.
Ota asia puheeksi hyvällä ja rauhallisella hetkellä. Sano nätisti. Käytä sitä paljonpaasattua minä-kieltä - " minusta vaikuttaa siltä, että/minua huolestuttaa se, että/ jne" . Kysele mikä mättää, kuuntele rauhalliesti ja avoimin mielin, ja päätä etukäteen että et provosoidu, vaikka mieheltä tulisi mitä ajatuksia esiin. Ahdistuneena ja stressaantuneena sitä kun miettii vaikka mitä. Sopikaa etukäteen, että jos keskustelusta rupeaa tulemaan liian ahdistava, lopetatte sen ja jatkatte toisella kerralla.
Ja jollet voi miestäsi autaa, pidä huoli omasta jaksamisestasi ja elämänilosta. Toisen synkistely voi käydä tosi raskaaksi - jollei sitä mitenkään saa muutettua, sen kanssa on opittava elämään niin ettei oma ja perheen elämänlaatu kärsi. Pieni henkinen askel taaksepäin, ajattele " rakastan häntä, mutta en anna hänen mielialojensa pilata minun elämääni" .
Tsemppiä.
mutta siitä tulee morkkis ja vielä enemmän stressiä. Aivan kauhea tilanne, mies ärjyy ja kiukuttelee ja on välillä täysin puhumaton. On kotoisin aivan toiselta puolelta Suomea kuin missä nyt asutaan, ja inhoaa tän seudun ihmisten mentaliteettia, inhoaa tätä taloa joka me ostettiin, mutta pitää itseään kunnon miehenä joka ei eroa ja jätä perhettään, vaikka joskus melkein toivon sitä. Tiedän että on töissä tosi kiirettä ja lisäksi irtisanomisuhka päällä (eräs iso firma joka yhdistyi ulkom. firman kanssa, potkuja tulossa monille) ja yritän vaan jaksaa ja olla lapsille niin lempeä ja kiva kuin jaksan.
Miehellä on omaa aikaa pari kertaa viikossa. Lisäksi voi mennä tapaamaan kavereita aina silloin, jos sellainen tilanne tulee. Että en ole mikään pirttihirmu.
Puhuimme myös, että se vois mennä yksin/kaverin kanssa lomamatkalle aurinkoon, mutta rahatilanne on nyt vähän huono. Toisen paha olo vaan on niin ikävää katsottavaa. ap
tai vaihtoehtoisesti sellainen, jossa täytyy omat tunteensa unohtaa ja keskittyä suoritukseen. Joku itämainen taistelulaji, jossa mieli ja keho yhdistyy.
Hermoratahieronta auttaa stressiin ja samalla jumittuneisiin lihaksiin. Saisiko vaikka lahjakortti hierontaan miehen tuntemaan itsensä vähän hemmotelluksi ja arvostetuksi.
Muistathan silloin tällöin sanoa kuinka paljon miehesi sinulle ja lapsillesi merkitsee ja kuinka tärkeä hän on kaikkine hyvine puolineen ja huonoista puolista huolimatta.
Näillä keinoilla mieheni sai minut tipahtamasta alkavaan masennukseen. Olin pitkään ollut hermostunut ja kiukkuinen sekä miehille että lapsille. Mies passitti minut joogaan, osti joululahjaksi lahjakortin hierojalle, joka sattui olemaan koulutukseltaan myös hermoratahieroja, ja tiputti aina jonkun kannustavan sanan silloin tällöin.
Mieheni on tavallinen jäyhä suomalainen, joka ei paljon tunteista puhu, joten ihmettelen vieläkin miten osasi vetää oikeista naruista.
Meillä on samanlainen tilanne. Perhetilanteemme ei ole kovin helppo, viisilapsinen uusperhe kysymyksessä. Mies on kovin stressaantunut. Rakensimme talon vuosi sitten ja ajattelin että stressi helpottaa kunhan pääsemme muuttamaan ahtaasta väliaikaisasunnosta ja talo on valmis. Seuraava stressin aiheuttaja oli uusi työpaikka ja seuraava ja seuraava... Miehen mielestä lapset ovat epänormaaleita, eivät tottele aina heti, menevät nukkumaan liian myöhään... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mies ottaa kovin vähän vastuuta kotitöistä tai lasten (omiensakaan) hoitamisesta. Ymmärrän tiettyyn pisteeseen asti mutta huutamista, kiukuttelua on välillä vaikea jaksaa. Hyvinä hetkinään mies on mukava ja leppoisa. Ennen niin leppoisa mies on muuttunut sressippalloksi. Annan miehelle mielelläni tarvitsemaansa omaa aikaa, tilanne on jo siinä pisteessä että oikein odotan että lähtisikin johonkin ja kotona olisi ainakin rauhallista. Olemme käyneet perheneuvojalla muutamaan otteeseen, mies kyllä ymmärtää ongelman mutta seuraavan stressaavan tilanteen tultua ei taas kykene hillitsemään itseään. Surullista koska tiedän että jossain pinnan alla on se entinen mukava mies.
Ja itse ole kans..
Mutta kun meillä mies ei huomaa omaa tilaansa ollenkaan, yritän sanoa ja vastaus kuulu vain että on sellainen koska _minä_ olen olen tällainen..eli syyttää minua!!
En ymmärrä, ei päästä yhtään ymmärrykseen asioista nykyään enää. Mies on niin kireä ettei paljon kärsi mitään sanoa, mitään ei kärsi kysyä kun kuulemma kysyn väärällä äänen sävyllä?? Kysynköhän minä sitten vaikken tarkoita? Kyllä varmastikkin..
Aivan liian vähän on meillä omaa aikaa, mies ei koskaan enää lähde kavereiden kanssa mihinkään, ei baariin, ei harrastuksiin, ärsyttävää. Odotan että lähtisi, saisin olla minäkin rauhassa. Meillä on pienet lapset ja toisen on oltava kotona joten toinen voisi aivan hyvin olla jossain omissa menoissa 1-2krt/vko.. No, odotappas jos minä lähden ja olen tunnin ollut niin johan alkaa kiire olla takaisin tai alkaa tulla puhelua tai tekstiviestiä että millon on mitäkin, minkä takia pitää tulla mahdollisimman nopeasti takaisin..meneepä ilo lähteä edes mihinkään.. Joten..menisi siis itse edes vaan ei!
Muuten on kyllä hyvä mies, lapsilleen isä mitä parhain ja jaksaa touhuta ja leikkiä, tekee ja hommaa kaikenlaista mutta tosiaan tuo hermot yhtäkkiä niin kireällä eikä vastalausetta sovi sanoa kun herne on nenässä syvällä siellä..outoa minusta!
en todellakaan tiedä mikä auttaisi. Olen niin väsynyt etten jaksa enää edes itkeä.
lääkäriä ja mielialalääkitystä. Se on vaan niin ihanaa, kun saa avun - ja itsekin se huomaa. Aina ei auta keskustelu ja asioiden vatvominen vaan lääkkeillä on oma funktionsa. Minä olin aikanaan 2 erilaisen lääkärin hoidossa: eka suosi sairauslomaa ja ulkoilua - toinen antoi heti kuurin eikä kirjoittanut sarauslomaa. Omalla kohdalla lomasta ei ollut mitään apua, mutta lääkitys auttoi lähes välittömästi - toki töissä myös se, että olin enempi kuin tervetullut takaisin kuvioihin.
miehille kalaöljyä, omega-3sta jurikin möllerin mainos pyörii tossa ylhäällä :)
Oletko niitä ihmisiä, jotka ei siedä negatiivisia tunteita ollenkaan?