Millaistahan olisi elämä ateistina vailla ymmärrystä Jeesuksesta?.

Eikö helvetin mahdollisuus ahdista enemmän?

kuitenkaan voi olla 100% varmoja, että ovatko nyt varmasti tarpeeksi uskossa...Olin juuri mummuni hautajaisissa ja siellähän se pappi uikutti sitä asiaa,että päästäänköhän sitä varmaan taivaaseen... mummusta ei puhuttu sanaakaan. Kyllä tuntui pahalta.

eli sori vaan jeesustelijat, mutta te palvotte väärää jäbää. mikä on itseasiassa syntiä. mistä on rangaistuksena helvetti.

Toki minua pelottaa itse kuoleman tapahtuma, niin kuin varmasti pelottaa uskoviakin. Sattuuko se? Pelottaako? Mutta sitten kun on kuollut, ei ole enää mitään. Siis ei yhtään mitään. Usein ihmisillä tuntuu olevan se ajatusharha että kuoleman jälkeen ateisti sitten leijuu jossain olemattomuudessa ja harmittelee sitä voi surkeaa kun nyt ei ollutkaan jumalaa eikä mitään. Kun todellisuudessa siis ihan kaikki katoaa _kuin ei olisi koskaan ollutkaan_. Jäljelle ei jää mitään joka harmittelisi yhtikäs mitään.



Niin kuin yhdessä kirjassa hyvin sanottiin, miksi pelätä kuolemaa. Sen jälkeen ei ole mitään, ja sitä ennen on elämä.



Ja toinen kaunis ajatus kuolemasta tuli yhdestä kirjasta, jossa puhuttiin kuolemisen pelottavuudesta lasten kanssa. Idea oli se, että pientä lasta voi pelottaa ajatus kouluun menemisestä ja sen voi tuntua ihan mahdottomalta, että miten siellä oikein pärjää. Sitten kun tulee kouluikään, juttu ei olekaan enää niin mahdoton ja pelottava. Sama asia kuolemankin kanssa (jos siis ei äkillinen tms.). Että samalla lailla siihen kypsyy kuin moniin muihinkin asioihin elämässä.