Kaipaan vaan niin valtavasti omaa vauvaa.
Voi voi, olen taas antautunut vauvanetteilylle vaikkei ehkä kannattaisi. Yritystä takana vuosi ja kaksi kuukautta, yksi keskenmeno ja ilmeisesti joku rakkulavaiva. Ainakin ehkä. En ole nyt lueskellut keskenmenon jälkeen näitä juttuja, koska tulin niin surulliseksi niistä. Nyt en enää tule, mutta huomaan taas niin selvästä miten paljon kaipaan jo sitä omaa, ensimmäistä lasta. Tulee niin valtava kaipuu ja haikeus.
Kommentit (3)
Halkeaminen kuvaa kyllä sitä hyvin. Tuntuu, että se on niin iso asia, ettei se mahdu minuun, niin repeän jos annan sen ottaa sen vallan jonka se tahtoisi ottaa.
Ja lisäksi olen ehkä maailman noloin, kun olen näkevinäni muka jonkun viivan (olemattoman) jossain tikussa tänään (kun tihrustan sitä neljä minuuttia niin että silmät menee killiin), ja kaivan sen vieläkin roskiksista monen tunnin päästä kurkkiakseni sitä. Ja höpöhöpö.
Voi..et ole ainut. Vaikka mulla 4v poika niin toisen vauvan kaipuu on jotain niin hirveetä. keskenmeno oli 2 vuotta sitten.. tuntuu että halkean kun ajattelen kuinka kaipaan tulla raskaaksi ja saada vauva. Se haikea olo on niin syvällä sielussa. <3