Lue keskustelun säännöt.
kuka kusipää vertaa lapsen kuolemaa 0- esim. 20 v kuolemaa
29.02.2008 |
Ne eivät ole verrattavissa.
Mitä enempi päiviä tai vuosia on lapsi ollut vanhempien läsnä, sitä raskaampaa se on.
Syntymättömän( myöhäisraskaus), tai vauvana kuolleen lapsen vanhempien suru on luja ja ei uskoa todeksi tapahtunutta, shokkitilassa.
Mutta ajan kanssa se helpottaa, surusta tulee osa elämää.
Mutta jos lapsi ollut jo vuosi- vuosia.. suru vielä raskaampaa ja pahempaa.
Olen itse menettänyt vauvani 3 kk iässä. Suren sitä edelleen. Mutta nyt jos
8 vuotiaani kuolisi, surulla ei oisi enää rajaa. Mitä vanhempi lapsi sitä enemmän muistoja.
En varmasti selviäisi enää järjissäni jos nyt sattuisi lapselleni jotain.
Päivittäin kannan muistoa vauvastani, joka tänä vuonna täyttäisi 10 v.
silti pahempaa oisi menettää nyt lapseni ketä täyttää syksyllä 9 v.
Kommentit (6)
Olipa se lapsi sitten 2kk tai 56v ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10-vuotiaan kuolema vaikuttaa siihen arkeen paljon enemmän kuin vaikka vastasyntyneen. 10-vuotiaasta on muistot, tietää ja tuntee lapsensa ja tämän harrastukset, lempiasiat jne.
Toki se vastasyntyneenkin kuolema on ihan hirveää, mutta varmasti jossain määrin helpompaa kun lasta ei kuitenkaan vielä tuntenut.
Vastaavasti sitten jo aikuisen, omillaan olevan lapsen kuolema on kanssa siinä määrin helpompaa, että se lapsen kuolema ei " näy" joka päivä. Lapsi ei asu enää kotona, ei syö aamupalaa siellä, ei laiteta häntä kouluun jne. Toki aikuisenkin lapsen kuolema on kamalaa, mutta tosiaan ei vaikuta ihan jokapäiväiseen elämään.
minulla ei ole edes niitä muistoja vauvastani mitä muistella...
Vauvansa menettänyt voi mennä täysin sekaisin ja päätyä itsemurhaan, kun toinen säästyy vähemillä kolhuilla.
Esim. Aikuisen kuolema satuttaa, mutta on muistettava, että lapsi on itsenäistynyt ja perustanut oman elämän. On luovuttu jo itsenäistymisvaiheessa molemminpuolin. Emme omista lapsiamme heistä on päästettävä irti.
Vaikka vanhempia ei kohtuvauvan kuolema suretakkaan (ja usein ei sureta kun se kuolema itse aiheutetaan) on se ihminen jo olemassa. Itse surisin kyllä ihan yhtä paljon vastasyntynyttä kuin kaksikymmentävuotiasta. Mutta ihmisillä on erilaisia ajatuksia ja toiset ovat toisia kovempia.
Antaa kaikkien lapsensa menettäneiden surra ihan omalla tavallaan.