10 kk lapsi & äidin masennus

Lähinnä kuitenkin masennus liittyy parisuhteen vaikeuksiin, ei lapsen saamiseen...tai näin olen ajatellut. Meillä on kohta 10 kk täyttävä tyttö, tosi aurinkoinen ja energinen lapsi, ollut ns. helppo vauva. Elikkä ei oo ollut ongelmia nukkumisen tai muunkaan kanssa, ei juurikaan itkuisuutta ja lapsi on myös ollut kokoajan terve. Kaikilta saan kuulla " oletpa päässyt helpolla, noin kiltti lapsi" . Onhan se sinänsä totta, mutta... Meillä on parisuhde aika huonolla mallilla, mieheni kyllä tykkää puuhastella lapsen kanssa mutta minusta tai jaksamisestani ei ole juuri kiinnostunut. Olen alusta asti saanut yksin hoitaa suurimman osan vauvanhoidosta, kotihommat ja kaupassakäynnin jne. Mies ei osta juuri mitään ruokaa, ei edes vauvalle ja varsinkin nyt kun olen pelkän kotihoidontuen varassa niin on tosi tiukkaa. Ahdistaa ja itkettää, kun mietin miten pärjään. En haluaisi laittaa pientä vielä hoitoonkaan, mutta kait on pian pakko. Mieheni ei voi olla näkemättä sitä, että oon onneton. Ennen olin tosi puhelias ja reipas, sellainen iloinen luonne, nyt hädintuskin jaksan huomenta sanoa.

Ihan selkeästi olen masentunut, tunnistan sen koska mulla on yksi vaikea masennusjako takana n. 5 v. sitten. En ole tästä kertonut miehelleni, olemme olleet yhdessäkin vasta pari vuotta.

Tälläinen tilanne mulla. Ei ehkä perinteisin tarina äidin masennuksesta, mutta pikkuhiljaa siis kehittynyt vaikeassa elämäntilanteessa.

Tiedän vähän liian hyvin tuon täydellisyydentavoittelun tunteen ja sen ahdistuksen, kun vauva vaatii läsnäoloa ja muutakin pitäisi tehdä... Toivottavasti terapia auttaa, tässä minun neuvoni:



Hellitä perfektionismia vaikka tuntuisi kuinka vaikealta, sitä ehtii harrastaa vielä piiiiiitkät ajat lapsen kasvettua! Tee se lapsesi hyväksi. Kunpa saisit näyn, jossa huomaisit, miten lyhyt aika se vauva-aika on. Itselleni ainakin pahimmat voimattomuuden tunteet aiheutti se, että tuntui koko loppuiän jatkuvan se vaikea elämä, kun itsestään saa antaa kaiken, mutta pieni ei oikein osaa antaa takaisin vielä muuta kuin oman suloisen olemuksensa.



Kohta tulee kesä ja lapsesi lähtee liikkeelle, antaa märkiä pusuja sinulle ja ennen kuin huomaatkaan, vauva-ajan murheet ovat takana päin. Pidä pientä paljon lähellä, höpsöttele ja hellittele. Anna villakoirien kasvaa vaikka vuoren kokoiseksi. Läheisyys juuri nyt antaa teille lapsesi kanssa paljon paremmat lähtökohdat tulevaisuuteen kuin puhtaat nurkat kotona.



Pärjäilkäähän!

Itselleni neljän seinän sisällä oleminen pahensi tilannetta. Lähteminen ulos ja ihmisten ilmoille oli vaikeaa, mutta pakotin itseni siihen. Tietenkin kannattaa mennä lääkäriinkin, ei terapia/lääkitys ole maailmanloppu ja luultavasti on kuuriluonteista.