Pettäminen raskauden aikana!!!!!!!
Mies palasi Levin reissulta ja käytös oli kummallista, viestit ja puhelutkin olivat ristiriitaisia, joten hänen kotiuduttuaan alennuin katsomaan puhelimen lokitiedot läpi. Nokian communicatorissa on sellainen loki, että sieltä näkee myös tekstareiden lähetys ja vastaanottoajat vaikka itse viestit olisikin jo poistettu. No, sieltä sitten löytyi numero jonka sitten sain helposti selville. Se oli erään nokialta kotoisin olevan ilm. vajaa 50-vuotiaan maratonia harrastavan tunturih:n numero.
Mieheni valehteli, laittoi kaverinsa valehtelemaan puolestaan jne.. mutta totuus on kummallinen asia, se kun ei pala tulessakaan. Selvisi se sitten. " Saatilla" tuli käytyä. Nyt tämä nainen ei vastaa ovatko he olleet yhdynnässä, mies ei muka muista. Joten koska olen jo ollut mieheni kanssa tässä välissä ns. lakanoiden välissä, on oikea pelko olemassa siitä onko masuvauvan ja minun terveyteni vaarassa. Mies on varannut ajan testeihin ja psykologille ja koittaa saada meille apua myös kirkon perheneuvonnasta tai mistä lie.
Minä olen kuitenkin peloissani, katkera, loukattu ja vaarallisen vihainen. Raskauden ajan olen pystynyt olemaan polttamatta kokonaan, mutta nyt on stressin taso niin korkea, että sillä koitan itseäni rauhoittaa. 5kk menossa ja lapsi jota on yritetty ja toivottu pidempään on sisälläni, liikkeetkin jo tunnen. Silti voisin ajaa rekan alle, niin syvältä tämä elämä on. En tietenkään tee niin, on tuo minun esikoinen omaa oloa tärkeämpi. Hän on menettänyt jo oman isänsä taivaaseen joten tavallaan tässä ollaan jumissa. Elämässä ja suhteessa. Nuorempana ja ilman lapsia olisi ovi vain paukahtanut perässäni. Onko ideoita millä tästä selviää? Onko sikiölle vaarallista että olen stressantunut
Kommentit (6)
En parempaa neuvoa osaa antaa, kuin että puhu, puhu ja puhu. Anna myös kaikki vihan tunteesi tulla, ajan myötä se tuska varmasti helpottaa. Tuliko tämä asia nyt ihan vasta ilmi (siis pari pv sitten esim.)?
siltä että olet elmää aika paljon nähnyt jos esikoisen isäkin on kuollut! kyllä sä tästä selviät, en tiedä miten mutta jotenkin se elämä vie! turha mun on yrittää sanoa sulle että älä stressaa ja laita mies pihalle... teet niin kuin itsestä tuntuu ja jos joku päivä keksit edes pienenkin asian mikä saa sinut rentouttamaan tee se! huuda ja raivoa miehelle jos se helpottaa... kyllä se vauva siellä masussa pärjää ihan hyvin :)
voimia jatkoon
Mutta sain selville vasta raskauden jälkeen. Tästä on nyt pari vuotta aikaa ja jotenkin siitä selvittiin ja lapsikin selvisi hengissä. En voi muuta sanoa kuin että aika parantaa ja käy testeissä.
Ja sana tunturihuora sanottiin eilen salkkareissa.. Sieltä keksit. HUONO-HUONOMPI-HUONOIN.
mutta jos ei, niin varaa aika neuvolaan tai psykologille tms. Otan osaa. Miehesi on saastainen sika.