¨^¨^¨^¨^¨^ 3. -Kuumeilijat ¨^¨^¨^¨^¨^ viikko 48

Moikka,

tää on nyt jotenkin hassua kirjoittaa, että kuumeilen, kun varsinaisesti aika vähän vielä. Tämä kolmas raskausajatus pelottaa eniten, vaikka sitä kumpikin miehemme kanssa halutaankin. 2 edellistä vauva-aikaa oli rankkoja ja mieheni työn puolesta olin koliikkiajat yksinhuoltaja.

Raskaudet ovat menneet hyvin, kun alun oksetuksista selviää. Yksi kmkin on koettu.

Ens kierrosta olemme päättäneet, että vauva saa tulla jos on tullakseen, Syntyis sitten syyskuun alussa, kun yli menis kuitenkin. Raskaudet ovat akaneet aiemmin nopeasti. (eka 4. kierrosta (km), sitten heti uudestaan raskaaksi (1 1/2 kk välissä) ja toka ekasta kierrosta.

Esikoisen raskausaikana seurailin tätä palstaa, mutta sen jälkeen en ole ehtinyt. Josko nyt pääsis sitten käymään taas täällä.

Jännittää kyllä tämä päätös...

tsemppiä pihlajankukalle! En voi olla kysymättä tuosta lauseesta "Piti kyllä silloin tytön kuoleman jälkeen mennä, mutta..." Mitä ikävää teille on taannoin sattunut?



tervetuloa Pikkupippuri!



pakkopullasta: Toivottavasti ei päästä niin pitkälle, nythän meillä siis eka yk. Wilukissan temput ei jotenkin meikäläistä innosta, ei voi mitään. Eewokin tavoin ei mullekaan 3 pv peräkkäin ole mitään ihanuutta. Muutenkaan en ole mikään seksipeto. Luulen että oviksen tienoilla pari kertaa riittää parin kolmen päivän välityksellä. Liika on liikaa ja siitä munasolut, siittiöt ja ties mitkä hermostuu, hidastuu ja lakkaa jopa toimimasta. ;)



Tilasin pikkupaketin ovistestejä eli 12 kpl ja 2 raskaustestiä. Josko ne vaikka riittäis ;) Toivossa on ainakin hyvä elää. Miehelle en ole kertonut, enkä kerro. Viimeksi tykkäsi ovistesteistä vähän huonoa.



Jeela yk 1 kp 8/24-32

Näköjään aktivoidun aina vasta myöhään illalla... Niin mitä pihlajankukka kirjoittikaan kuolemasta? Anteeksi, olen uusi enkä tiedä kaikkien taustoja...



Tervetuloa muutkin uudet kuten Pikkupippuri kuumeilemaan kolmatta!



Niin joo, olihan meilläkin alussa vielä kivaa ja jännää "tehdä vauvaa", mutta valitettavasti mitä useampi kierto on missattu niin sitä pullavampaa tämä on. 3 ekaa kiertoa mentiin ilman testejä, sitten testailin ja siitä kierrosta tulikin se hailakka plussa (silloin puuhastelimme ahkerasti), joka haihtui pian olemattomiin. Sen jälkeen olen testannut ovista ja löytänyt sen, mutta lopputulos on aina ollut se ei-toivottu. Nyt en ole ihan varma testaanko tässä kierrossa vai en... mikähän ois se oikea taktiikka, sen kun tietäs. Mitään rekvisiittaa meillä ei ole ikinä ollut hommissa mukana, en usko että ne nytkään sävähdyttäis... kiitos kumminkin vinkistä Wilukissa!



Olen jo mietiskellyt että ehkä meille ei ikinä tulekaan kolmatta lasta. 40 v on kyllä ehdoton takaraja meidän yrittämiselle (aikasemmin se oli jo 35 mutta pakko vähän joustaa kun kuume on niin kova)!



Hyvää yötä! eewokki yk:lla 8, kp 8/28-33

niin tosiaan tänne onkin tullut paljon uusia jotka eivät siis taustaani tiedä.



Meillä kakkonen syntyi 07/08 rv 35+6. Lapsivettä ei ollut juuri ollenkaan. Muutama tunti ennen synnytystä selvisi että jotain on vialla ja siirryin kättäriltä nkl:lle synnyttämään jotta lapsi saataisi ajoissa lasten klinikalle. Tyttö syntyi ja pääsi hoitoon, mutta hänellä todettiin vakava perinnöllinen sairaus. Lapsiveden vähyyden takia (johtui tuosta sairaudesta) keuhkot eivät olleet kunnolla kehittyneet ja mitään selviytymismahdollisuuksia ei ollut. Sanoimme siis hyvästit kasteen jälkeen noin 12 tuntia synnytyksestä.



Meillä on siis jokaisessa raskaudessa 25% mahdollisuus tuohon sairauteen, silti en luovuta. Meillä on ihana, vilkas ja terve reilu 1,5 v poika. Sairaus voidaan onneksi todeta istukkanäytteellä. Joten vaikka raskautuisinkin, ei sitä tiedä kuinka kauan joudun tuota kolmatta kuumeilemaan.



Pihlis yk3, kp10/24-31

Voi ei, olettepa saaneet kokea kovia. Oman lapsen menettäminen on varmaan kamalinta mitä voi tapahtua, alko ihan itkettää... kamalaa sekin että sen perinnöllisen sairauden riski on koko ajan olemassa.



Toivottavasti kaikki menee kuitenkin jatkossa hyvin ja saisitte terveen lapsen vielä.



Minusta tuntuu että täällä on aika vähän näin pitkään yrittäneitä kuin minä, apua, jäänköhän lopulta ilman nyyttiä ja lueskelen vaan kun muut plussailee! Tai enhän minä vielä kaikkia täällä käyviä ole oppinut muistamaankaan... Jos siellä on joku suunnilleen samoilla yk:lla niin ilmoittautukoon!



eewokki yk 8, kp 9/28-33

Osanottoni Pihlis!

Kaikki ei mene aina niin kuin pitäisi tai niin kuin soisi menevän. Kovia olette kokeneet ja valtava pelko varmasti sairauden mahdollinen lankeaminen uudelle vauvalle. Minkä niminen tuo sairaus on?



Nuo viikot 35+6 kun eivät muutenkaan ole vielä varmoja viikkoja keuhkojen kannalta. Meidän kuopus syntyi samoilla viikoilla ja hänellä oli RDS-keuhkosairaus. Saatiin hoidettua lastenkliniikan teholla. Nukutuksessa useampaan otteeseen sulfanttanttihoitoja ja sen sellaista. Ei ollut nekään ajat leppoisia, mutta kaikki nyt hyvin.



Tuolla teholla ollessa jotenkin heräsi - miten onnekas ja onnellinen saakaan olla jos saa terveen ja täysiaikaisen lapsen itselleen. Näki niin paljon pikkukeskosia kaapeissaan jne.





jeela yk1 kp 9 /28-32

Me tuossa iskän kanssa päätettiin vielä siirtää aloitusta tammikuulle ja sitten käytännössä siinä on muutama kierto, jolloin voi yrittää ja sitten jos ei onnistu, niin siirrämme vuodella eteenpäin. Mulla tulee tuota ikääkin, niin sen puolesta mahiksia ei ole ihan montaa vuotta. Ja varmaan yritettäisiinkin, jos kyse oli toisesta tai ekasta lapsesta.

En tiedä, mutta nyt kun subilta ja neloselta tulee näitä synnytyksiä sairaalaohjelmissa, niin tippa linssissä aina katson ja välillä joudun kääntämään kanavaa. Että se nyt ainakin todistaa, että vauvakuumetta on.



Voi pihlajankukka, otan osaa suruusi. Minulla on ystävä, joka menetti vauvansa pian syntymän jälkeen. Vaikea sairaus oli myös kyseessä, mutta tuli täysin yllätyksenä kaikille. Toivon todella, että seuraava vauvasi olisi terve.



Nyt täytyy kiirehtiä imuroimaan...

Mä olen joskus miettinyt noita asioita, kuinka siitä selviää, jos oman lapsen noin menettää. Ilmeisesti jollain tavalla elämä jatkuu, osoittaahan tuo Pihliksen tarina sen. Mutta kyllä tuollainen kokemus jättää syvät arvet, kunpa saisitte nyt roppakaupalla taas sieltä elämän paremmalta puolelta!



Omasta navasta ei mitään uutta ja ihmeellistä, vastahan tää kierto on alussaan. En tiiä, jotenkin tuntuu kovin tyhjältä. En osaa selittää, mitä tarkoitan... Olo on vaan niin pöhkö. Tuntuu, että on ne omat ruusunpunaiset haaveet ja sitten ei mitään... Kaikki normaalius mun elämässä on offilla tämän vauvakuumeen takia. Meillä sentään käynnistellään vasta yk2:sta, mitenhän mulle käy, jos tosiaan eewokin tavoin yritys pitkittyy??



Kai sitä pitäisi oikeasti ottaa itseensä niskasta kiinni ja olla onnellinen kahdesta ihanasta, terveestä lapsesta, jotka minulle on jo suotu. Jos sen kolmannen mussun vielä luoja suo, niin se on aina plussaa. Vaan eikös tämä elämä olisi hyvä näinkin.



Mun hyä ystäväni kärsii lapsetomuudesta, hoitoja takana jo useampi vuosi. Tätä omaa vauvaakuumetta varjostaa hieman myös pelko, kuinka meidän ystävyyden käy, jos taas raskaudun?



Olenpas mä tänään jotenkin ahdistunut ja negatiivinen... Josko se siitä, kunhan päästään ovispäiville, en kyllä yhtään tiedä milloin ne on. Tai siis vauvan laskurin mukaan tuossa ensi viikon vaihteessa. Luotetaan vielä ainakin siihen :)



Huomenna meidän firmassa on pikkujoulut ja luulen, että meno on sellaista, että ilta menee ilman vauvahaaveita :)



Jaksuja kaikille!



Omppu yk2 kp7/28

Siitä on ihan hurjan kauan kun viimeksi kirjoittelin. Silloin tällöin olen kuitenkin lueskellut palstaa. Osanottoni myös Pihlajakukalle. Tuollainen tarina pysäyttää aina miettimään kuinka hyvin elämä ainakin tähän asti on kohdellutt. Täälläkin kaksi tervettä pojanviikari ja kolmas nyytti olisi toiveissa.



Omppu0406 kirjoitus myös herätti ajatuksia. Kirjoittelit kaverin lapsettomuudesta. Meillä vähän samankaltainen juttu. Kaveriperheessä on yritetty pikkukakkosta nyt jo yli 2,5 vuotta. Siitä asti kun itse sain tietää odottavani pikkukakkosta (nyt 2v.). Tuntuu todella pahalta jos ja toivottavasti kun saa kertoa kolmosesta. Tässäkin kierrossa käy niin että testipäiväksi olen ajatellut 4.12. ja meidän pitäisi mennä heille itsenäisyyspäivän viikonloppua viettämään. Ihmetys herää heti jos kieltäydyn alkoholijuomista. Pitäisi siis kertoa heille saman tien ihan raskauden alussa (kuten kävi pikkukakkosestakin). Olen niin toivonut että he saisivat sen positiivisen raskausuutisen ennen meitä. Eihän se toki ole lainkaan varmaa että meillä mitään uutisia tästä kierrosta tulee olemaan. Toiveet vaan ovat niin korkealla.



Armi 22/25-29 yk 4

Eli vuodenvaihteessa pikkukolmosta on tehty 3vuotta, rankaa on ollut välillä vähemmän välillä enemmän.. Tämä kierto on ottanut tosi koville ehkäpä siksi kun neljäs km:n jälkeen.. Ovis löytyi vasta kp15 ja hyödynnettiin vasta kp 16 (eikös 12-36t oviksesta ole viel mahdollista..? toivotaan ainakin niin!)



On mukava lukea ja tietää, että ei ole ainut jota tämä vauvakuumeilu painaa! Samaa kaipuuta ei tietysti toivo kenellekään. Välillä on höttöä ja hattaraa pää täynnä.. välillä silmissä mustenee ja tuntuu mahdottoman epätoivoiselta.. Onhan noita 2 ihanaa isoa lasta (00&02) sitä kuitenkin kaipaa syliin pikkuista (yö heräämisiä, kitinöitä-märkiä pusuja ja haleja=) )



Onneksi on lunta (toistaiseksi ainakin) on kaunista ja valkoista!! Mieli virkistyy kun koiruuden kanssa tarpoo tuolla metsissä ja metsäautoteillä (Koirakin on parantunut nielutulehduksestaan!! pääsee jälleen lenkille!!)

Paljon kynttilöitä ulos ja sisälle!!

=) Mami kp18

Heippa! Olen ihan uusi täällä, vielä pikkuisen hukassa näistä ketjuista ja termeistä:)

Tässä kierrossa kävi huono mäihä, ovis ilmeisesti alkanut ke aamun jälkeen, kun eilen aamulla testi näytti plussaa (kai?) ja illalla viiva oli vielä vahvempi, tänä aamuna taas haaleampi. Mies koko päivän eilen poissa niin ei päässyt yrittelemään:( No, seuraava tärppiajankohta olis sitten joulun tienoilla, josko silloin ehtis..

Tää on kyllä ihan jännää, en ole aikasemmin näihin testeihin tutustunut, olen kuvitellut tunnistavani omat ovikset, mutta ainakin tässä kierrossa mahan juilimiset ym. oli jo 9. ja 10. pv mutta tikussa ei mitään eloa, vasta 12.pv alkoi tulla haaleaa viivaa ja 15pv illalla selkeä plussa.

Osanottoni Pihlajankukka pienen tyttönne menetyksen johdosta. :`(



Pahoitteluni myös teille jotka olette niin kovin pitkään joutuneet ódottamaan pikkuistanne. Oikein erityisen voimakkaita plussatuulia teille..Puuuuuuuuhhh...



Tervetuloa kaikille uusille tasapuolisesti. Mukavaa että joukkomme kasvaa.



).( Minä hätähousu testasin tänään negan. En voi siitä kauheasti nokkiini ottaa koska nyt meneillään vasta dpo 10. Tai ehkä vasta 8 *nolottaa hieman*. Siitä huolimatta on lievää mekkajomotusta mahassa, ja muita oireita tasan ei MITÄÄN.



Terkuin Piiuli03 yk1, kp38/42-45

Osanottoni myös minulta Pihlajankukka. Oman lapsen menetystä ei varmasti voi ymmärtää. Voimia ja jaksamista!



ON: En osaa sanoa saapuuko täti sunnuntaina vai ei... Toisaalta jomottaa menkkamaisesti alavatsaa, mutta mitään pahempia PMS-oireita ei ole ollut. Paitsi, että tekee mieli makeaa ja suolaista. Uusin "villitys" eilen oli imelletetty perunalaatikko ja nakit sinapilla. :D Ja voileipakinkun päällekin piti laittaa sinappia. Yleensä en sinapista pahemmin pidä. Ja kaakao on maitunut koko viikon. Hiukset tosin rasvoittunvat nopeasti niinkun yleensä ennen menkkoja. Että vaikea sanoa, että tuleeko plussa vai ei.



Hyvää viikonloppua! :)



Kp 26/26-30, yk 16



p.s. Jos nyt ei täppää, nini siirryn taka-alalle.

Näin suurin surujen rinnalla omanapaiset asiat tuntuu varsin pieniltä...

Koska nyt kuitenkin ajattelin pitää vähän nettailutaukoa, kirjoittelen kuulumiset tähän kuitenkin. Eli tosiaan ei sitten tullut toivottua tulosta tälläkään kerralla, joten yk6 alkoi. Ei taida tulla vauvaa meille. Ajattelinkin nyt yrittää keskittyä muihin asioihin ainakin hieman enemmän ja yrittää antaa mahdollisuuden "yllätysraskaudelle". Voi tosin olla, että tämä suunnitelma pitää vain viikon ja kohta taas aktiivisesti täällä kirjoittelen. Yritän nyt kuitenkin :)



Tunnelmallista joulunodotusta kaikille ja toivotaan, että uusi vuosi tuo meille kaikille pienen tuhisevan nyytin.



MammaMia kp 3 / 27-33, yk 6

Olet joutunut kokemaan kovia. Toivon sinulle paljon onnea uuteen yritykseen!



Miten teillä on kokemuksia tuosta ovis nippailusta ja testin näyttämästä oviksesta. Aurinkotuuli kirjoitit, että tuntemukset ennemmin kuin ilmeisesti varsinainen ovis. Mulla eilen sattu tosi kovaa oik. alas ja ajattelin et olisi ollut ovis kp:nä 10:n. Mut mitäs arvelette, oliko ovis vai vasta "esikivut". Itse en siis noita testejä ole koskaan tehnyt.



Miten on Pihlis, Jeela, Eewokki, Omppu (oliko muitakin?) teidän laita...meillähän on kierto suunnilleen samassa kohtaa menossa. Pian aletaan piinailemaan :_|



Wilukisu yk2 kp 11/24/26

Ensimmäiseksi haluan myös esittää osannottoni Pihlajankukalle. Jotenkin omat valitukset tuntuu aika typeriltä, kun ajattelee sinun taustaasi, mitä olet kokenut. Toivon sinulle oikein oikein paljon onnea uuteen yritykseen!



Tandylle myös pahoittelut keskenmenosta.



Sitten omaan napaan ja arkisempiin asioihin. Eewokki, tiistain tekstisi oli kuin omaani! Seksi on väliin niin pakkopullaa, varsinkin tärppipäivien aikaan tosi raskasta ja vaikeeta monesti. Ittee ei haluta, miehellä paineita suoritumisesta ja sit monesti meneekin ihan suohon koko touhu!



Oon huomannut ittestä väliin sen, et kuume on tosi kova ja sit yhtäkkiä, ku pitäs alkaa touhuun ja h-hetki lähenee, niin alankin epäileen, et onko järin viisasta yrittää kolmatta. Mietin omaa jaksamista ym. Sit toisaalta harmittaa ihan valtavasti, etten vieläkään ole raskautunut, vaikka mahdollisia kiertoja takana jo useampi. Siis menee fiilikset aika laidasta laitaan. Mieshän alunperin meillä ois ollut tyytyväinen näihin kahteen, mut suuremmitta suostutteluitta kuitenkin lähti tähän nro 3 projektiin mukaan. On tää niin hassua tää kuumeilu. Ja omalta osalta hassummaks menee lapsien myötä tai siis kuume on jokaisesta ollut jollain lailla ihan erilainen. Ekaa toivo ja ootti, toiselle annettiin mahdollisuus tulla omaan tahtiinsa (vaik menikin sit tekemiseksi) ja tätä kolmatta on nyt väännetty ja käännetty ja kaulittu tammikuusta alkaen eli kohta vuosi puhetasolla! Huoh!



Näihin mietteisiin hyvää lauantai-illan jatkoa toivottelee Sennyt kp 6/23-27

Eli moi tosiaan pitkästä aikaa, vielä ehdin tähänkin ketjuun jotain rustaamaan ennen seuraavaa viikkoa. On ollut niin paljon kissanristiäisiä ja muita juoksuja että olen ihan "unohtanut" olevani piinaviikolla ;) No, kovin suuria toiveita ei ole kun ei ole mitään oireita. Ei edes menkkaoireita, ei tissit kipeät eli ei mitään joka osoittaisi mun olevan nainen tässä vaiheessa kiertoa :S Alkaa epäilyttää, että hormoonitoiminnassa on jotain pahemmin vinossa :/



PIhlajankukalle halit, perheenne kantaa surullisenkaunista muistoa pikkuisesta enkeliprinsessasta :´(



En ole paljon ehtinyt palstaa edes lukea tällä viikolla * nolo * joten yhteisesti pahoittelut tädin yllättämille siskoille.

Lisäksi TSEMPPIÄ kaikille piinailijoille ja oikein paljon tervetuloa uusille :)



terkuin Manna, kp 28 / normaalisti n. 31, viime kierrot 35-39