Minusta mielialalaakkeiden syominen on saalittavaa. Kylla nyt oman paansa pitaa jokaisen ilman pillereita pystya selvittamaan.

Ymmärrän toki ne, joilla oikeasti on ongelmia, mutta nuo lääkkeet ovat jo jonkinlainen muoti-ilmiö. Ainahan normaalilla ihmisellä on kausia, jolloin ei jaksaisi oikein mitään eikä mikään huvita, mutta niistä kausistahan mennään yli ja on aina menty.

Ota asioista selvää ennenkuin kirjoitat.

Siinä kohtaa sä ymmärtäisit miksi niitä lääkkeitä syödään.



Mistä aivoille saadaan ne välittäjäaineet kuntoon jos ei lääkkeillä?

Kyllä nyt jokaisen pitäisi nyt omat tautinsa itsekseen selvittää.

Miksei saisi mielialalääkkeitä syödä sairautensa hoitoon?

Kieltämättä suomessa on sellaiset masennuslääkkeiden käyttäjämäärät, että kaikki heistä eivät yksinkertaisesti voi olla oikeasti masentuneita. Lääkärit antaa pillerit kun vähän valittaa ja sanoo, että väsyttää. Luulisin, että osalle käyttäjistä jokin keskustelu luottamushenkilön kanssa sopisi paremmin ja niiden ongelmien ratkaiseminen muulla tavalla mitkä stressaa/masentaa.

osuit arkaan paikkaa. Luultavasti 90% palstalaisista on lääkkeiden käyttäjiä, joten paskaa tulee niskaan :)

Itse lopetin masennuslääkkeiden syönnin kolme kuukauden jälkeen, koska minusta minä olin sellainen ihminen, joka niitä popsi vähän turhaan. Sain mielialalääkkeet ja kuukauden sairausloman työterveyslääkäriltä, koska oli stressaantunut ja ihan kypsä töissä - enkä yhtään ihmettele miksi. Lääkkeet auttoivat kyllä nukkumiseen, mikä oli hyvä juttu, eikä vituttanut joka asia ihan niin paljon. Vaihdoin sitten työpaikkaa vähemmän stressaavaan mutta silti paremmin palkattuun ja lopetin lääkkeiden syömisen ja ihan hyvin on mennyt.

että sulla menee nyt paljon paremmin johtuu siitä työpaikanvaihdoksesta, eikä niistä lääkkeistä. Kohta olisit taas yhtä stressaantunut ja lääkkeissä jos olisit edelleen vanhassa paikassa.

Monella lievästi masentuneella, jotka popsivat lääkkeitä, pelkkä ruokavaliomuutos auttaisi jo huomattavasti. Aivot eivät toimi jollei saa tarvitsemiaan rakennusaineita. Masennus on joissakin tapauksissa itseaiheutettua.



Olen itse ollut vaikeasti masentunut, mutta jättänyt lääkkeet niiden turruttavan vaikutuksen takia. Terapialla ja " itsehoidolla" parannuin. " Itsehoitona" ruokavalion korjaaminen (paljon e-epaa, b-vitamiinia, vihanneksia ja hedelmiä, täysjyväviljatuotteita, ruista vehnän tilalle jne., säännölliset ateriat, kasviöljyjä). Psyykkaan itseäni pois alakulosta tietoisesti nopeatempoisemmalla musiikilla jos tarvis. Puhun itseni ulos vaikeista tilanteista. Yritän liikkua (heikko kohtani, työn alla) ja ulkoilla tarpeeksi. Pidän yhteyttä ystäviin ja hakeudun ihmisten ilmoille, vaikkakin olisin vain omissa oloissani.



Vaikeasti masentuneista useimmat tarvitsevat kyllä lääkkeet terapian rinnalle, enkä suosittele omaa tapaani, joka auttoi mutta vei vuosia. Mutta väitän, että lievästi masentuneista moni syö lääkkeitä liian pitkään tai peräti turhaan.

Itse sinnittelin ensin vuosia, sitten sain sairauslomaa, pidin jatkoksi kesälomaa ja omaa lomaa ja sen jälkeen alle kuukaudessa olin jo ihan loppu ja uudelleen sairauslomalla. Kävin työterveyspsykologilla pari kertaa, kävin työkkärissä ammatinvalinnan ohjauksen pyskologilla ja etsin uutta kiinnostusta opiskeltavaksi, sain työkkäristä " koitehtäviä" , joita en jaksanut tehdä paljon muuta kuin asia per viikko vauhdilla ja ohjaaja sanoi, että juuri niin pitää tehdä: sen minkä jaksaa ja yritti varmistella, että saanhan pidennettyä sairauslomaani. Sillä erää sitä oli 2kk. Olosuhteiden pakosta jouduin viikoksi töihin enkä päässyt aiemman lääkärin vastaanotolle enää. Vastaanotolla vain itkin. Toisella lääkärillä oli ihan uudet lääkkeet eli ei määrännyt sairauslomaa vaan lääkityksen - ensin " paniikkilääkityksen" , jos tulee tarve ja parin viikon päästä nukahtamislääkkeet ja mielialalääkkeet. Uskokaa tai älkää, mutta lääkityksellä oli minun kohdalla nopea vaikutus parempaan - omalla kohdalla sanoisin, ettei sairauslomista ollut minulle mitään apua. Aloitettuani mielialalääkityksen en ole ollut päivääkään poissa töistä ja ihmetteeln usein itse, että miten se lääke sai minun ajatukset ja mielipiteetkin muuttumaan lennossa. Ne kaikki vaikeat jne asiat on nyt vain asioita muiden joukossa.



Mutta kuten aloitin, en usko, että ainakaan minun kohdalla työpaikan vaihdosta olisi ollut apua - enkä olisi varmaan koskaan saanut sitä edes aikaiseksi. Nyt vanhakin työpaikka on ok - ja jatkan edelleen lääkitystä.

jos niitä joutuu joka toinen käyttämään. Ongelma on jossakin muualla kuin ihmisten serotoniini-tasapainossa.

Että jokaisen pitäisi pystyä muuten ongelmansa selvittämään. Toivotaan et itse koskaan tarvitse niitä sitten...

Minä en olisi luultavasti elävien kirjoissa ilman mielialalääkkeitä. Nyt olen ne toistaiseksi lopettanut. On vaan asioita, joista ei aina parhaalla tahdonvoimallakaan selviä. Minulle se oli vakava sairastuminen ja pahimpina hetkinä suunnittelin käveleväni junan alle.

Et sinä tietämättömyydellesi mitään voi, mutta minua tuollainen loukkaa ja syvältä. Vaikka ei täällä av:lla kai saisi myöntää että osuu arkaan paikkaan.

pitää jumalauta tajuta mitä se merkitsee yhteiskunnalle!

Ilmeisesti ei ole psykologi, mielenterveyspotilas tai ei tunnista omia ongelmiaan. Kuinka voi edes heittää noin hervottomasti asiatonta kommenttia lääkkeistä?

Ne auttavat todella paljon ihmisiä.

Se annetaanko niitä liian herkästi, voi olla että ehkä.