Mikä avuksi kun vauvalle kelpaa vain äiti hoitajaksi?

Mulla oli kuopus kantorepussa. Hän takertui kovasti äitiin.

Ensin vaikka 30 min, sit 60 min ja niin edelleen.

mutta sitä suositellaan vasta 2 vuotiaan eroahdistukseen

2. ei se ole aina siitä kiinni. On meilläkin isä hoitanut alusta asti vaan meni siinä aikansa ennekuin alkoi viihtyä isän kanssa eikä vaan äidin.

Ap, uskon että teilläkin helpottaa kun vaan jatkatte

vuorohoitoa.

Vierailija:

mutta sitä suositellaan vasta 2 vuotiaan eroahdistukseen

Viisivuotiaana saatat jo itkeä, kun äiti ei kelpaa ollenkaan, vaan koko ajan ovat isän perään.



Siivoojan voi palkata hoitamaan sen homman. Äitiyttä ei voi tehdä kukaan muu kuin sinä.

Ap, täällä ihan sama tilanne. Vauvalle, 3kk, ei tunnu kelpaavan kuin äiti ( ja myös joskus mummu ;) , isä ei ollenkaan. Alkaa huutaa lähes samantien kun isä lapsen syliinsä ottaa.

Esikoinen oli aivan toisenlainen, hänelle oli ihan sama kumpi hoiti, ja isä on toiminut alussa ihan samalla tavalla tän tokan kanssa kuin ensimmäisenkin. Ainut ero hoitotavoissa on se että ekan kanssa en saanut imetystä onnistumaan, joten sai myös pullosta. Tän tokan kanssa imetys on onnistunut.

Vierailija:

hankaloittaa vaan esim. siivousta, kun vauva ei nuku pitkiä päikkäreitä, ja on sen verran seurallinen, että koko ajan pitäisi olla juttelemassa.

ap

Noin pieni vauva ja nähtävästi äiti hoitaa kotona, joten tottakai on symbioosissa äidin kanssa. Lyhyt aika se loppujen lopuksi on, vauvat ovat sellaisia!

Kyllä niille vauvoille ja lapsille kelpaa isät ja muutkin läheiset aikuiset kun siihen aletaan vain totuttelemaan. Käy nimittän helposti niin kuin yhdellä tuttavaperheelläni että ei voi jättää 1v9kk kuopusta isänsä kanssa kotiin että pääsisi isoman lapsen kanssa kaksin käymään tunnin verran muualla. Ja tää on tosi!!

Vierailija:

No pienehän tuo on vielä, mutta älä lähde tuolle linjalle!

Kyllä niille vauvoille ja lapsille kelpaa isät ja muutkin läheiset aikuiset kun siihen aletaan vain totuttelemaan. Käy nimittän helposti niin kuin yhdellä tuttavaperheelläni että ei voi jättää 1v9kk kuopusta isänsä kanssa kotiin että pääsisi isoman lapsen kanssa kaksin käymään tunnin verran muualla. Ja tää on tosi!!

Kun lapsi kerran selvästi ilmaisee, että tarvitsee äitiään, niin miksi sille pitäisi sanoa, ettet sä mitään äitiä tartte, koita nyt kuule vaan pärjätä. Eikö nyt olisi luonnollisempaa kuunnella lasta ja huomioida lapsen tarpeet. Lapset kun ovat yksilöitä, oikeita ihmisiä, eivätkä mitään robotteja, jotka toimivat kaikki samalla tavalla, kun oikeista napeista painaa.

Eikö isä voi olla lapselle yhtä läheinen kuin äiti?? Onhan joo 1v 9kk pieni, mutta jos sen ikäinen ei voi jäädä oman isän kanssa, niin joku mätäät perheessä pahasti. Ihme tyranniäitejä täällä. On se vaan niiiin kivaa että joku on itsestä riippuvainen.

ihmeen henkilökohtaisesti otat asian...

Reilun vuoden ikään oli niin äidin lapsi, ettei mitään järkeä. Jos oli isänsä kanssa vaikka vartin, niin ressu oli huutanut koko ajan.. Kun tulin kotiin(siis kävin pikaisesti kaupassa) niin silmät olivat ihan punaiset ja lattiat lainehti kyynelistä;( Tuli aina niin paha mieli, että otin aina lapsen mukaan. Lopetin imettämisen, kun lapsi oli 1v.3kk. sen jälkeen hieman " itsenäistyi" .. Nyt lapsi on kaksi vuotta ja hänelle kelpaa monikin muu ihminen.. Pappa on yksi ehdoton suosikki, joka siivuuttaa äidin hetkessä... Ehkä lapsi on nyt hieman luottavaisempi muidenkin ihmisten lähellä:) Kyllä se siitä.. Anna lapselle oma aikansa.. ja jos haluat siivota, niin jos on hyvä ilma, laita lapsi ulos vaunuihin leikkimään.. Ja kaikista parasta on se, että LAITA MIES SIIVOAMAAN;D Teillä on yhteinen KOTI ja yhteinen LAPSI.

kumpi vanhempi vain, mutta kuopus piti ihan tolkuttoman konsertin aina kun olin poissa paikalta. Aloin käydä Pilateksessa kun vauva oli 2 vkoa vanha, ja aina tuon ajan vauva huusi kuin syötävä, vaikka osasi kyllä esim. syödä myös pullosta.



Vauva ei vaan hyväksynyt isää hoitajaksi, ja joskus käytimme tilannetta " julmasti" hyväksi, kun vauva illalla huusi äidin sylissä/vieressä, niin ei tarvinnut kuin vähäksi aikaa antaa isänsä syliin ja sitten takaisin äidille, niin johan huuto loppui...

En vaan itse oikein tajua sitä, miten jotkut äidit ovat niin kiinni vauvassaan että hyvä kun antavat isän edes joskus vaihtaa vaipan. Ja kenenkään muun syliin ei vauvaa päästetä ennen kun on vuoden vanha... Sitten kuitenkin itketään että " voivoi kun en pääse ees kampaajalle kun se meidän Onnimanni on tissillä kokoajan" . Vaikka tilanne on siis täysin äidin omaa syytä.

Meidän tyttö on alusta asti ollut isänsä hoidossa paljon, kolmen kuukauden ikäisenä meni myös ekaa kertaa kuntosalin lapsiparkkiin ja siitä asti on tykännyt siellä olla aina kun oon vienyt. Ikää on nyt 9 kk ja ei vierasta juurikaan, kun sensisijaan tuttujeni saman ikäiset vauvat ( äidissä kiinni olleet) parkuvat hysteerisinä kun näkevät vaikka kaupan kassan.

Meilla on talla hetkella sama juttu,vaavi ei kartakaikkiaan huoli isaa hoitajakseen!

missaan ei pysty olemaan hetken rauhassa kun vaavi jo alkaa huutamaan!

Kyllahan on se totta etta lasta pitaisi kuunnella ja olla lahella kun tarvitsee aitia!

Onhan nuo muutkin lapsoseni seuranneet minua vessaankin asti ja jos en paastanyt niin sitten paukutetaan vessan ovea!



Mutta eiko kuitenkin tarkein ole aidin terveys ja jaksaminen?

Mina heraan parhaimillani tunnin valein oisin vaavin kanssa enka pysty nukkumaan paikkareita koska vaavi ei nuku pitkia paikkareita laisinkaan!

ja jos jatan vaavin isalleen hoitoon etta saisin levata niin ei siitakaan mitaan tule!

Mutta jotakin pitaisi keksia!

paivat pitkat vaan istun vaavin kanssa ja pidan halle seuraa!

kun saan vahan vapaata niin sitten siivoan ja teen ruan!



loppuunpalaminen ei ole pitkalla jos tata menoa jatketaan!

ja saanut esikoisensa. Hän on tosi tarkka siitä miten vauvaa hoidetaan, hänen mielestään vauvan isä ei osaa eikä kelpaa hoitamaan (vaikka on hoitoalalla töissä). Heidän lapsensa on ollut jo kolme kertaa unikoulussa ja jonkin aikaa vuoropäiväkodissa nukkumassa yöt, kun muuten äiti olisi uupunut täysin kun vauva on niin vaativa. Tää äiti mm. imetti lastaan tunnin välein puolivuotiaaksi asti, öisinkin, ei ihme että vauvalla oli vatsavaivaa ja itkeskeli... Asiantuntijat saivat hänet lopettamaan imetyksen ja kappas, vauva alkoi nukkumaan täysiä öitä saadessaan mahan täyteen puuroa ja maitopullon illalla.

Mun mielestä nää äidit, jotka kuvittelee että osaa vaan itse tehdä kaiken, mitä vauva tarvitsee, on jollain lailla psyykkisesti epävakaita! Vaikka onhan se varmasti mukavaa kun oma pikku piltti on " niin äidin oma kulta" .

Asia ei lainkaan ole tuolla tavoin!

Itse olisin kiitollinen siita etta saisin levata edes paikkarit tai saada rauhassa kayda suihkussa!

Tiedan oisin etta vaavi ei heraa nalkaan vaan johonkin muuhun mutta silti tarvitsee tilkan maitoa etta nukahtaa takaisin!



kun vaavi syntyi niin kilesin kylla miestani ottamasta vaavia syliin turhaan,mutta siksi ettei tottuisin vain syliin!

Ja tassa sita nyt mennaan,sylissa tuo on jatkuvasti ja viihdyttaa pitaa!

Tajutkaa myös sekin, että kaikki vauvojen luonteenpiirteet ja temperamenttierot ei oo vanhempien toiminnan seurausta. Kyllä jossain lapsessa osaa olla jo syntymästä asti sellaista käyttäytymistä mitä toisella ei ole.



Mistä te tiedätte onko lapsen parku tiheän yösyötön tulos vai onko tiheä yösyöttö seuraus lapsen jatkuvasta parkumisesta? Mistä sen kukaan voi tietää, varsinkaan joku ulkopuolinen arvostelija!!