Sektion jälkeinen toipilasaika. :(

ja spinningissä olin jo vajaa 2kk sektiosta ja vaunulenkillä parin päivän päästä. ;) Jos kolmannen tekisin, ottaisin rennommin ;D

Voi kostautua haavan paranemisessa (siis sisäpuolelta) ja vaarantaa seuraavia raskauksia vaikka päälisin puolin äiti voisikin hyvin.

Vierailija:

Ne ovat kuulemani mukaan aika inhottavia ja tuskallisia kokemuksia valtaosalle. Kukin tavallaan. Minä sentään kuitenkin ymmärrän että joku haluaa synnyttää alateitse.

Itse olen kokenut helpon alatiesynnytyksen (=vain pari hassua tikkiä emättimeen, väliliha ei revennyt) ja tuskaisen sektion. Sektiohaavan paranemiseen meni kolmisen viikkoa ja täysin kivuton olin muutaman kuukauden kuluttua leikkauksesta. Ensimmäinen viikko sektion jälkeen oli yhtä helvettiä ja minä kun kuvittelin, että mulla on korkea kipukynnys.

Voi kurja! Minä sain kyllä kipulääkkeitä erittäin hyvin, ei tarvinnut edes pyytää, kun oli jo lykätty kanyyliin lisää kamaa. Ja myös tabletteja syötettiin varmaan 20 päivässä.

En tuntenut minkäänlaista kipua, eikä kipu missään vaiheessa ollut viiltävää. Sain ekaa isoa asiaa varten peräpuikon, mutta ihan turhaan pelkäsin. Tavallinen ummetuskakka sattuu paljon enemmän.

Kurjaa että sulla on ollut noin paljon kipuja. Minulle tehtiin muutamia kuukausi sektion jälkeen hammarlääkärissä puudutus etuhampaaseen, ja tämä kyllä sattui 1500 kertaa enemmän. Kyyneleet vain valuivat pitkin poskia, niin paljon sattui. Mutta sektion jälkeen kipua ei ollut.

Joku tuossa vertasi, että on sama kuin hammaslääkärillä käynti, niin en ole sama mieltä. Kyllä hampaan puudutus sattuu paljon enemmän!

Kukaan ei ikinä nouse sektiopöydältä vauvan synnyttyä saman tien jalkeille hotiamaan vauvaa, ja siitä tulee aina iso leikkaushaava ja liuta tikkejä, alateisynnytyksessä kun ei välttämättä tuel minkäänlaisia haavoja eikä yhtään tikkiä.



Mulla on kaksi helppoa synnytystä takana, ja tokan jälkeen mm. olin seuraavana päivänä sukuillallisilla, ja appiukko siinä ääneen ihmetteli, että kukaan ulkopuolinen ei voisi sanoa, kuka pöydässä istujista oli edellisenä päivänä synnyttänyt.



Ei ollut mitään kieltoja mihinkään suuntaan, 2-v esikoista pystyi hoitamaan normaalisti, ja imuroimaan (no siihen olisi mielellään kiellon ottanutkin), eikä jäänyt mitään riskejä tuleviin raskauksiin.



Tämä vain niille, jotka hehkuttavat, kuinka kamalaa alatiesynnytys on, ja kuinka helppo vaihtoehto sektio on.

Mullakin oli aika helppo sektiosta toipuminen. Rajoitusten tottelu oli helppoa, ei olis pystyny nostelemaan mitään painavampaa, haava piti siitä huolen.

Itselläni sektio tuli kesken alatiesynnytyksen. Kipulääkkeitä kannattaa pyytää rohkeasti, ne pitävät kivun aisoissa. Itse en kokenut sektion jälkeisiä kipuja pahana, toista oli supistukset. Ne olivat ihan eri maailmasta. Joten oman kokemukseni mukaan sektion kivut ovat helpommat kestää. Mutta minun synnytykseni ei varmaankaan ollut helpoimmasta päästä.

Vierailija:

Kukaan ei ikinä nouse sektiopöydältä vauvan synnyttyä saman tien jalkeille hotiamaan vauvaa

No ei mun tietääkseni kyllä alatiesynnyttäjätkään itse sinne osastolle synnäriltä kävele, kyllä ne sinne sängyissä työnnetään...

Itse olen kokenut, että synnytykseenkin pystyy aika paljon itse vaikuttamaan ( ei tietty mihinkään rakenteelliseen tms.) mutta jos synnytys etenee normaalisti ja asiat on ns. kunnossa, niin siihen kipuun pystyy itse paljon vaikuttamaan. Nykyään vaan synnytsvalmennus ei todellakaan ole mitään valmennusta synnytykseen, vaan lähinnä eri puudutteiden ja epparisaksien esittelyä, kun ihmisiä voisi ihan oikeastikin opettaa löytämään itsestään voimavaroja siihen synnytykseen.

Ei mullakaan mitkään kivuttomat synnytykset ole olleet, en tosin ole ottanut puudutuksia. Mutta synnytyksen jälkeen olo on ollut heti mahtava, johtuen siitä hillittömästä endorfiinimyrskystä mikä ihmiselle tulee noin suuresta ponnistelusta, ja sen jälkeen ei ole mikään vaivannut, eli kivut ovat loppuneet vauvan syntymään, ja sen jälkeen on voinut keskittyä olennaiseen, eli vauvaan.

Vierailija:

Itselläni sektio tuli kesken alatiesynnytyksen. Kipulääkkeitä kannattaa pyytää rohkeasti, ne pitävät kivun aisoissa. Itse en kokenut sektion jälkeisiä kipuja pahana, toista oli supistukset. Ne olivat ihan eri maailmasta. Joten oman kokemukseni mukaan sektion kivut ovat helpommat kestää. Mutta minun synnytykseni ei varmaankaan ollut helpoimmasta päästä.

Kyllä mä ainakin olen ihan omilla jaloillani kävellyt ja vauvan siinä sängyssä sinne työnnellyt.



Kuultaako sun jutuissa joku katkeruus? Miten ihmeessä se, että nousee heti jaloilleen synnytyksen jälkeen tarkoittaisi sitä, että heti alkaa " hosua ympoäriinsä" ? Mä ainakin olen siinä sitten ensin vauvaa pitänyt sylissä ja imetellyt ja vähän syönyt, käynty rauhassa vessassa jne. En tiedä muista, mutta itse ainakin tykkään enemmän olla toimintakykyinen ja kunnossa kuin turtana punkan pohjalla.





T: 31

Vaikka olin käynyt synnytyslaulukurssin ja opiskelin rentoutusta, ne kivut vain olivat jotain sellaista, ettei muusta väliä. Lisäksi supistukset tulivat tauotta, joten hetkeäkään ei voinut levätä kun seuraava jo pukkasi. Mikään kävely tms. ei tullut kyseeseen, sillä kivut veivät järjen ja kyvyn toimia.



Terv. se, joka koki sektiokivut huomattavasti helpommiksi kestää.

toisilla se on kovempaaja toisilla helpompaa. JOtkut eivät tunne kipua oikeastaan ollenkaan.



Itse olen saanut synnytyksissä tosi paljon apua joogasta ja rentoutumisesta. Tiedän sen, koska aina jos herpaannuin omista " rituaaleistani" , eli hengitysrytmistä ja rentoutumiseen keskittymisestä, niin kivut moninkertaistuivat.



Ja sehän myös vaikuttaa, jos vauva on esim. virhetarjonnassa, kipuja lisäävästi.

että tässä keskusteltiin nimenomaan sektion jälkeisestä toipumisajasta, eikä vertailtu synnytystapojen helppoutta tai vaikeutta keskenään. Itselläni ei ainakaan ollut tarkoituksena hehkuttaa kuinka ihana ja helppo on sektio, vaan kertoa kysymykseen rehellinen vastaus, ettei kaikilla ole myöskään sektion jälkeen vaikeaa ja että on myös hyvin menneitä sektioita. Moni pelkää sektiota enemmän kuin alatiesynnytystä, näin myös itse aikanaan.

Ei siinä paljon kerinnyt toipilasaikaa miettiä, kun sektiolla syntyneiden kaksosten kanssa kotiin pääsi. Isommat lapset piti ruokkia ja pyykit pestä, kaupassa käydä ja vauvat hoitaa. Yksin, olin raskauden alusta asti yksinhuoltaja. Eikä olleet lapset koskaan isällään viikonloppuisinkaan.



Ei kyllä ollut kipujakaan, ainakaan ehtinyt huomata.

Vierailija:

Ei siinä paljon kerinnyt toipilasaikaa miettiä, kun sektiolla syntyneiden kaksosten kanssa kotiin pääsi. Isommat lapset piti ruokkia ja pyykit pestä, kaupassa käydä ja vauvat hoitaa. Yksin, olin raskauden alusta asti yksinhuoltaja. Eikä olleet lapset koskaan isällään viikonloppuisinkaan.

Ei kyllä ollut kipujakaan, ainakaan ehtinyt huomata.

Tosin toista synnytystä kyllä käynnistettiin, mutta tiesin, että sektioon päädytään.



Mulla on pystyviilto, ja paranin tosi nopeasti! Kotiin päästiin vauvan kanssa, kun vauva oli 3pv ikäinen ja jo laitoksella jätin kipulääkkeet pois.