9v haaveilee laulajan urasta. Pitääkö sanoa suoraan ettei ole kyllä yhtään lauluääntä

Vasta kun tahtoo jonnekin laulukisaan mukaan, voit ottaa asian puheeksi. Sitä ennen, mitä sitä turhaan itkettämään lasta?

laulaa kyllä melko nuotilleen mutta ei lainkaan laulu ääntä muuten ja kaiken lisäksi on r-vika... no mutta antaa lapsen laulaa mutta käy vaan sääliksi toista kun osallistuu koulun kaikkiin laulu kilpailuihin ja on niin pettynyt kun hän ei koskaan saa pisteitä...

ja kannusta asioihin joihin on lahjoja

Lasten haaveet vaihtuvat tämän tästä.

ja poistakaa siltä räähkältä äänihuulet. Ja pitää sanoa, että on omaksi ja toisten parhaaksi.

kehittää lauluääntään. Kerro etukäteen lapsen kuulematta lapsen haaveista ja omasta epäilyksestäsi niiden olevan epärealistisia. Pyydä opettajaa kertomaan asiasta lapselle hienotunteisesti, ettei hyväksi laulajaksi tulla harjoittelematta ja siitä kuinka monta vuotta hänkin on joutunut harjoittelemaan.



Ota siis tosissasi lapsen unelma ja kunnioita sitä, mutta jos se näyttää tässä vaiheessa mahdottomalle toteutua, keksikää toinen juttu, missä lapsi voisi harjaantua. Toki laulamisessakin voi harjaantua, vaikkei huippulaulajaksi, niin omaksi ilokseen -laulajaksi.

viekää leikkaukseen ja poistakaa siltä räähkältä äänihuulet. Ja pitää sanoa, että on omaksi ja toisten parhaaksi.

Isä siihen sitten lakoniseen tyyliinsä että se on kyllä raskas ammatti (varsinkin kun oli tyttö kyseessä).

Vei vehna että oli pettynyt. Hittoako se nyt semmoista sanomaan. Olisi vaikka, että raskas on duuni mutta siitä vaan jos rahkeet riittää.



Kannusta sinäkin vaan. Nuo ammatti haaveet vaihtuvat vielä' moneen kertaan. Eihän sitä valehdella tarvitse. Sano että laulaminen ja keikkailu on tosi kovaa hommaa, mutta jos harjoittelet kovasti niin susta voi tulla ihan hyvä laulaja.

Halusin mm. hävittäjälentäjäksi, eläinlääkäriksi ja mm-tason kouluratsastajaksi ;). Olisi voinut äiti edes vähän leikkiä mukana ja kannustaa, mutta piti nauraa päin naamaa joka ikinen kerta :(. Ei minusta sitten mitään ikinä tullutkaan; itsetunnon puuttuminen ja kiusaaminen veivät masennuskierteeseen ja koulut keskeytyivät. Nykyään on useampi diagnoosi ja jopa kaupassa käyminen on hankalaa, koska pelkään ihmisiä hirveästi.

Saadaanpahan hyvää viihdematskua sitten aikanaan Idols-esikarsintoihin!

Raisa Cacciatore on vastaavasta tilanteessa todennut, että kannusta vain. On hyvä, että on unelmia. Lapsen voiveet ehtivät vielä moneen kertaan muuttua. Älä turhaan murskaa lapsen itsetuntoa.

"äiti on aina sanonut mun olevan hyvä laulaja"..Tekeekö se julkinen nolaaminen ja julkiset haukut/naurut sitten hyvää jos nuori todella tippuu korkealta ja kovaa kun kukaan ei ole sanonut todellista laitaa. Ja jos ei nuorella itsellään ole mitään itsekritiikkiä..Tosin ap:n lapsi on vasta 9, mutta jos vielä muutaman vuoden päästä on karmea ääni niin kertoisin kyllä totuuden.

Raisa Cacciatore on vastaavasta tilanteessa todennut, että kannusta vain. On hyvä, että on unelmia. Lapsen voiveet ehtivät vielä moneen kertaan muuttua. Älä turhaan murskaa lapsen itsetuntoa.

Ei sun sitä idolshommaa tarvi pönkittää sen kummemmin. ei kaikista uimahallisa kävijöisstäkään tule kilpauimareita. Ehkä keskustelun paikka., miksi lapsesi haluaa laulajaksi - kiinnostaako musa vai "tähteys" ja miksi

Kerron hassun esimerkin: olen kuusi vuotta joka ikinen ilta jos vaan olen ollut kotona, laulanut lapsille aika monta iltalaulua. Olen kyllä aina tykännyt laulamisesta, mutta MINUN ÄÄNI ON TULLUT TOSI PALJON VAHVEMMAKSI tuona aikana. Tuleehan siitä muutama tuhat laulukertaa.

Eli kyllä äänihuulet on vähän kun vatsalihakset...



Samoin mieheni, on lauleskellut niille paljon. Sama homma, mutta kun aikaisemmin lauloi aika usein nuotin vierestä (mulla on abs.sävelkorva) niin nyt menee todella paljon paremmin

Tuon ikäisellä haaveet muuttuu ja muutaman vuoden päästä osaa jo suhtautua omiin kykyihinsä realistisemmin. Voi olla hyvä innostaa muihinkin harrastuksiin, joissa kokee sitten onnistumisen tunteita.

Mieheni on luonnostaan loistava laulaja, mutta oli n. vuoden verran laulamatta yhtään mitään ja kuinka kävi, kun alkoi laulamaan viimeinkin? MENI AIVAN PERSEELLEEN. Sävelkuuroksi häntä olisi luullut, jossei olisi tiennyt kuinka hyvin lauloi ennen...minä taas en osaa laulaa, tai siis tiedän kuinka pitäisi laulaa mutta en vaan saa sitä ääntä tulemaan oikeanlaisesti. Olen kovasti harjoitellut ja nyt saan jonkun pienen lorun laulettua lapselle "oikein" :).

Silti hän on menestynyt muusikko. Muitakin vastaavia esimerkkejä on. Jos lapsella on tarpeeksi suuri halu, hänestä voi tulla melkein mitä vain. Olympiavoittajauimari sanoi myös, että jos hän olisi uskonut niitä ihmisiä, jotka ovat sanoneet, ettei hänestä tule uimaria, hän ei olisi nyt tässä.



PS: Olen laulunopettaja ja olen opettanut todella monta "huonoa laulajaa" laulamaan nuotilleen.

laulaja ja tää sanoi että no ei todellakaan ja loukkaannuin! EI ihanniin suoraan ainakaan kannata sanoa, sano mielummin että sen näkee sitten myöhemmin tms..

Siitä oli juttua joskus 90-luvulla Suosikissa.

Olishan se hyvä jos joku ystävällisesti (HUOM!) kertoisi totuuden.