Kokemuksia neljännestä lapsesta,

meillä vasta ajatuksella leikkimistä. Silti päässä pyörii tuhat ja yksi asiaa. Jotka voi mennä mönkään tällä kertaa siis. Tähän asti raskaudet on toki olleet raskaampia kerta kerralta fyysisesti ja kieltämättä myös henkisesti,vaikka peruspositiivinen ihminen kyllä olen. Synnytykset sen sijaan helottuneet,viimesin meni suorastaan kuin tanssi. Mietinkin että kun mieskin sanoi että olen vissiin luotu siihen hommaan mitä jos huomaankin että nyt ei mene putkeen sitten yhtään. Toipunutkin olen aina ihan hyvin. Kolmannesta ei tullut edes pissan lirahteluja:)))) Ja tiedän pinnallista mut olkoon sitten,nyt kun katson itseäni mietin että aika vähin vaurioin olen kolme lasta saanut,ei ainuttakaan raskausarpea eikä mahanahka roiku senttiäkään. Aavistus jenkkakahvoista kyllä vielä lööytyy:) Vauva-aika on aina mennyt aika vähin huudoin.mitä jos nyt saan sen koliikkihuutajan,apua!!! Tällä hetkellä elämä soljuu kivasti,fyysisesti jaksan hyvin samoin henkisesti kolmannen aiheuttaman alun sekasorron ja kaaoksen jälkeen. Kun tuntui vaan ettei käsiä oo tarpeeks. Mies ky töissä mä oon äitiylomalla vielä ja jatkan hoitovapaalla. Mies on myös täysillä arjessa mukana,ja huh myös lämmennyt ajatukselle siitä pahnan pohjimmaisesta. Kertokaa ajatuksia. Tunteella,järjellä,miten vain.