Te, joilla on takananne avioero! Onko jotain, jota olisitte nyt jalkeenpain ajatellen sopineet toisin, lasten huoltoa ym. ajatellen? ov

...ettei eron aikana jatku jatkuva riitely

Jos mies on hankala, niin miettisin vielä tuota lähi/etävanhemmuusasiaa. Jäät aika äkkiä alakynteen, vaikka sopimus olisikin paperilla, jos olet etävanhempi.

Eli kaikki tärkeimmät isän ja äidin oikeudet kirjattu ylös, lisäksi esim. jos lähi (siis isä) muuttaa, sopimuksen voimassaolo päättyy ja neuvotellaan uusi sopimus.



Toivon, että pystymme rakentamaan hyvän vanhemmuuden mahdollisimman hyvässä sovussa keskenämme.



En voisi käytännössä olla yksinhuoltajana itse, koska terveyteni on heikko, ja tarvitsen sitä toista vanhempaa. Eikä ole tosiaan taloudellisesti mahdollista minun jäädä nykyiseen kotiimme.



t. ap

kirjallisena, omaisuuden jaon ihan kippoa ja kuppia myöten mutta eipä sekään auttanut. Sopimuksessa lukee että isä pitää lapsia lomillaan 4 vkoa mutta ekan vuoden (peräti 1,5 vkoa yht lomaa) tuo kutistui pariin päivään ja 3-4 vuoden jälkeen ei ollenkaan pitänyt lomilla. Lisäksi mokasin elatusmaksusopimukset kun tehtiin hänen työttömysaikanaan ja sai sen minimisumman (n 100¿/lapsi). Nyt viimeinen erä 3. lapsesta tuli tässä kuussa- huimat 160¿ ja kehtaa vielä retostella kuinka on elättänyt lapsiaan hyvin. Idiootti mikä idiootti, minun nykyinen mieheni on elättänyt jo toistakymmentä vuotta näitä lapsia eikä todellakaan 160¿ riitä mihinkään!!



Mutta olen säästänyt itseäni ja kieltäytynyt riitelemästä asioista, olen välttänyt yhteydenpitoa viimeiseen asti ja huolehtinut lapset aikuisiksi itse nykyisen ihanan mieheni kanssa.



Isän toteamus kun viimeisin lapsista täytti 18v - Nyt ei enää tarvitse ostaa synttärilahjoja!! (kuitenkin itse lähettää hyvissä ajoin oman lahjalistansa lapsille hankittavaksi.......!)

Nyt sitä on enää vaikea saada. Mies on sitä hankalaa sorttia että ei etkisi mitään sopimuksia (ei olla tehtykään), säännölliset tapaamiset sitoo kuulema liikaa, elatukset tulee miten sattuu (vuosi meni ennen kun saatiin ne edes rullaamaan), puuttuu kyllä joka asiaan mutta mitään omia velvollisuuksiaan ei hoitaisi.



Ole tarkka sopimusten kanssa, vaadi kaikki paperille. Jos miehellä on vähänkään taipumusta olla hankala niin erotilanteessa nuo puolet korostuu entisestään.



Tsemmpiä!

kohotuksella parantamaan sitä? Meinaan, että olisiko sinulla mahiksia yhteishuoltajuuteen?

Itse tein paperit kahdessa viikossa ja siihen nähden olen niihin täysin tyytyväinen. Ainut mikä muuttaisin olisi se, että lapsi olisi meillä aina joulut ja uudet vuodet isällä (joulu isän luona on äitipuolesta huolimatta, että jouluna on kanaa ja riisiä... ei koskaan kuusta yms, lahjoja saa sen sijaan sadoilla euroilla), mutta onneksi isä on tuohon suostunutkin.



Paras ideani on ollut kyllä se, että lapsi on jouluaattona 9-15 isällä ja lopun joulusta meillä eli saa jouluaattona lahjat molemmilta vanhemmilta.



Mitä tuo tarkoittaa, että miehesi on hankala? Onko hankala sua kohtaan? Koetko, että lapsesi ovat kaiken hankaluuden ulkopuolella? Onko mahdollista, että mies haluaa " kidnapata" lapset eli haluaa myöhemmin itselleen täydet oikeudet lapsiin? Periaatteessa annat aseita sellaiseen tuommoisella toiminnalla ja jos siihen on yhdistettynä vielä sairautesi, niin olisin tarkkana todella.



Muistathan, että kaikissa pitäisi olla lapsen etu tärkein, ei se, että esim. lapset jakaantuisivat mahdollisimman tasan vanhempien kesken. Joskus se voi olla sama asia, mutta keskimäärin ei.

vieläkin huonompi sopimuskumppani. Mitään ei tekisi kirjallisena ja suullisena sovitut onkin, kappas vain, yhtäkkiä unohtanut jos erimielisyyttä tulee. Kokemusta on.



Sikäli olisi kyllä parempi että minä olisin lähihuoltajana, minä kun kunnioitan hänenkin oikeuksiaan, kerron aktiivisesti lapsen asioista isälle.



t. ap

Muuten hän alkaa helposti kiristää niillä.



Ikinä ei pidä suostua sopimukseen, jossa lukee että tapaaminen on kuun ensimmäinen ja kolmas viikonloppu tai vastaavaa. Siitä tulee ikuinen kinan aihe, kun lähivanhemman mielestä ei koskaan ole se tapaamisviikonloppu, kuukausihan voi vaihtua myös viikonloppuna. Ja sillä menetelmällä tulee myös vuodessa kolme viikonloppua vähemmän tapaamisia kuin " aina parittoman viikon viikonloppuna" -menetelmällä.



Lomista pitää sopia erikseen, mihin päivämäärään mennessä loma-ajat pitää olla selvillä, muuten lähivanhempi hannaa niitä kiusaa tehdäkseen niin myöhään, ettei toinen enää pysty ottamaan silloin lomaa. Kuljetuksesta tapaamisiin pitää myös sopia, muistaen, että lähivanhempi saattaa ensi kuussa muuttaa vaikka 300 kilometrin päähän. Jos välit ovat hankalat niin kannattaa sopia, että lapset noudetaan suoraan päiväkodista tai koulusta tai vaihto tehdään julkisella paikalla, jolloin lähivanhempi ei kehtaa niin helposti huutaa suoraa kurkkua. Sopikaa myös siitä, onko lapsilla vaatteet ja varusteet mukana tapaamisilla vai ei.

Muutenkin arvokasta näkemystä. Pistää kyllä miettimään...



Olen itse " juristityyppiä" ja mieheni taas " laissez-faire" -tyyppiä, joka on parhaimmillaan rento ja pahimmillaan totaalisen epäluotettava ja moraaliton, sen mukaan miten hänelle parhaiten sopii.



Ongelma on minun kannaltani se, että hän on ihmisenä häikäilemätön, eli mitkä tahansa keinot käyvät, jos hän haluaa oman etunsa läpi. Hänellä ei siis ole arvoja ja periaatteita, esim. tasa-arvoinen vanhemmuus itseisarvona, toisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen tms., jotka johtaisivat hänen toimintaansa. Kaikki on sallittua, jos se palvelee hänen etuaan. Bisnesmaailmassa kasvaneen " etiikkaa" siis.



Itse koen olevani rehellinen ja oikeudenmukainen ihminen, joten hänen elämänasenteensa on ollut minulle suuri järkytys. Kesti vuosia oppia hahmottamaan hänen ajattelutapaansa.



t. ap