Tunnustanko miehelleni etta petin:( omatunto vaivaa liikaa ja mua vaan itkettaa. Jos kerron ja tulee ero lapset karsivat. Mita teen?
Kommentit (13)
Rauhotut ja kokoat ittes nainen! Sellaista sattuu paremmissakin piireissä!
Jos vielä houkutus suuri niin kerro.
Niiiin kaksnaamasta porukkaa täällä.
Olet tehnyt erittäin väärin ja tökerösti miestäsi kohtaan ja hänellä on oikeus tietää. Ajattelepa asia niin päin että jos miehesi olisi pettänyt sinua. Varmaankin haluaisit tietää hänen tekosensa?
Jos haluat pitää suhteen yllä, panostat siihen ja lopetat pettämisen. Kärsit itse seuraukset äläkä sysää niitä miehesi kannettavaksi. Toivottavasti et tuonut hänelle mitään tautia seurauksena syrjähypystä.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että EI PIDÄ KERTOA.
Pettäjällä on paha olo, ja niin pitääkin olla!! Petetyn niskaan tuollaisen paskan kaataminen on NIIN törkeää, koska siitä tosiaan pettäjän omantunnon tuska helpottuu, mutta syyttömän petetyn elämä heittää häränpyllyä.
Itse en TODELLAKAAN haluaisi koskaan enää kuulla, että mieheni petti mua ja että hänellä oli niin paha mieli jälkeenpäin, että hän halusi sen mulle kertoa. Hänen olonsa helpotti, mun maailma kaatui niskaan. Yritimme jatkaa seurustelua, mutta ei siitä mitään tullut. Meni kokonainen vuosi niin, että epäilin miestä kokoajan, vaikka YRITIN ja yritin olla epäilemättä. Pari vuotta yritimme saada sen luottamuksen takaisin, jolle suhteemme oli perustunut. Lopulta oli pakko myöntää molempien, että se pettäminen, mikä miehen mielestä " ei merkinnyt mitään" , eikä kuulemma ollut mitenkään tärkeää, se aiheutti kuitenkin niin pahan särön suhteeseemme, että sitä ei pelastanut mikään. Jos ei mies olisi helpottanut omaa pahaa oloaan, eikä olis kertonut, se pettäminen olis ollutkin se " ei merkinnyt mitään" mitä mies väitti kokoajan sen olleen.
Saat parhaimman rangaistuksen, kun tunnet pettämisen tuskan omassa tunnossasi ja kärsit sen ihan itse. Turha enää miestäsi siitä on rangaista. Tämä neuvo siis, mikäli haluat jatkaa liitossasi ja kyseessä oli vain yksi kerta.
Kärsit ja pyydät taivaan isältä voimia kestää tämä vitsaus!
Tietysti kerrot. Olet ollut paskamainen ja tunnustat. Annat miehesi päättää haluaako katsella sinua enää kaiken jälkeen.
Ehkä miehesi pitää uskallisuutta kaikken tärkeimpänä arvona parisuhtessa ja riistät häneltä mahdollisuuden elää haluamaansa elämää toiveidensa kumppanin kanssa jos nyt jänistät. Voit sössiä oman elämäsi miten haluat mutta älä pakota toista elämään valheessa ja laput silmillä. Uskottomuudesta selviää, vaikka se sattuukin ja joissain onnekkaissa tapauksissa se uskollisempi osapuoli löytää arvoisensa kumppanin.
Minua on petetty ja kyllä sen selville saaminen sattui, mutta selvisin asiasta ja heitin äijän pihalle. Mitä ihmettä tekisin sellaisella miehellä, johon ei ole luottamista? Mieluummin kärsin hetken helvetin tuskat kuin vietän elämäni sellaisen ihmisen kanssa, joka ei arvosta tunteitani vähääkään.
Jos on mahdollista että se selviää jotenkin miehelle, on parempi että sinä kerrot. On miehelle kurjempaa kuulla se toiselta.
Koita elää seurausten kanssa.