11-vuotias piilottelee veistä patjan alla...

ei ole normaalia missään tapauksessa! Kova on pelko..

Ota todesta ja hanki lapselle/perheellenne apua! Jos teillä on väkivaltainen perheenjäsen josta voit päästä eroon (ei siis ole lapsi vaan aikuinen) niin harkitse sitä vakavasti. Ja jos väkivaltainen perheenjäsen on lapsi, hanki hänellekin apua. Sama neuvo, jos lapsi suunnittelee päättävänsä omat päivänsä kyseisellä astalolla.

tälläistä ihan normaaleissa olosuhteissa... Ahdistaa kyllä tilanne. Kyse on mieheni lapsesta, joka on äidillään pääsääntöisesti, meillä vierailee säännöllisesti. On ollut meillä tämän viikon ja äiti soitti tänään kertoakseen, mitä löysi siivouksen yhteydessä. Kertoi samalla tuosta aiemmin löytyneestä ruuvarista. Meillä on epäilyksemme asiasta ja tämä voisi vahvistaa sitä, mutta asiasta on mahdotonta puhua suoraan. Lähinnä se p****leen isäpuoli siellä. Mies juo ajoittain liikaa ja olemme kerran vuosia sitten kuulleet sivulauseessa, että äitiä oli hutmaistu. Sittemmin olemme yrittäneet kysellä asiasta kautta rantain, mutta lapsi on kuin simpukka. Tosin lapsethan opetetaan salailemaan asioita nuorena. En kuitenkaan usko, että tätä lasta on mitenkään pahoinpidelty, mutta nyt pelottaa, mitä se elämä siellä toisessa kodissa on. Aikaisemmin kävi vain viikonloppuisin, mutta tänä syksynä alkoi olla meillä enemmän ja enemmän.

mutta selvästi on pelkoa ja epävarmuutta ilmassa.



Tämä kuulostaa nyt varmaan hieman epäintuitiiviselta, mutta miten olisi, jos lapsi alkaisi harrastaa jotain taistelulajia/itsepuolustusta? Siellä voisi totutella "vaarallisten" tilanteiden käsittelyyn täysin turvallisessa ympäristössä.

Halusin jotain jolla puolustautua lähelleni. Voin kertoa että olin erittäin herkkä ja pelokas, kiusattu lapsi. Jonka lapsuus noin muutenkin oli siskon sairauden vuoksi epävakaa.



En siis usko että lapsesi aikoo murhata perheensä ja kaikki jotka sattuvat sopivalle etäisyydelle. Uskon vain että hän on epävarma ja pelkää. Kaikki ei siis tosiaankaan ole kohdallaan.

vaan kovalta pelolta.



t. 12v:n äiti, joka kantoi puukkoa koululaukussa 13 veenä - syynä oli koulussa kärjistynyt tilanne, jossa kaksi tyttöporukkaa mittaili voimiaan. Koskaan en olisi sitä käyttänyt, enkä myöskään kotona sänkyyni piilottanut. Yritä varovasti kysellä, mistä kyse.

Itsellä oli joskus veitsi piilossa jotta sai säästölippaasta kaivettua kolikoita ulos. Veitsi käy myös ruuvimeisselin sijaan, eli onko lapsi voinut availla jotain ruuveja huoneessan, mihin ei saisi koskea?



Ehkä ensin kannattaa sulkea pois konkreettisemmat vaihtoehdot ennen kuin alkaa miettiä noin ikäviä mahdollisuuksia. Lapselta voi myös kysyä suoraan. Hän en välttämättä vastaa, mutta ainakin olet antanut mahdollisuuden kertoa. Sitä mahdollisuutta ei välttämättä ole ellet kysy.



Ja itsepuolustuskurssi oli mielestäni aika hyvä ehdotus.

Nimim. puukko tyynyn alla 12-15 -vuotiaana, enkä koskaan (onneksi!) uskaltanut siihen tarttua. Minun kohdallani syy oli väkivaltainen alkoholisti-isä, jolle haaveilin antavani joskus opetuksen.

Omakohtaisen kokemuksen perusteella veikkaan, että poika on nähnyt äitiään vahingoitettavan ihan tarpeeksi ja/tai itseään uhatun fyysisellä väkivallalla. Vaikka tilanne voi näyttää ulkopuolisesta täysin tasapainoiselta, voi sisällä olla todella paha tilanne, Ainakin itse koin samanikäisenä poikana tehtäväkseni puolustaa äitiäni väkivallalta kaikin mahdollisin keinoin. En koskaan tule unohtamaan äitini ohjetta "muista, ettet koskaan lyö naista" ja aion "takoa" sen myös oman poikani kalloon. Tosiasioita ei voi jättää kohtaamatta. Tehkää asialle mahdollisimman pian jotain ja jutelkaa perheväkivallan ehdottomasta tuomittavuudesta pojan kanssa vaikkei hän haluaisi sen enempää avautuakaan.

Meillä oli myös se että isoveljeni puolusti äitiämme minkä vain pystyi. 12v ikäisenä.

Meilläkin kaikki luuli että perhe elämä sujui. Tietenkin kun osattiin näytellä tms. sitä.

Lapsi ei oikeastaan kerro kuin sellaiselle jolle uskaltaa. Ja johon luottaa ihan täysin! Ja voihan se olla ettei teille siksi uskalla kertoa, kun pelkää äitinsä puolesta tms.

Huomenna jututamme lasta (poikaa, kuten joku arvasi) ja katsotaan, mitä selviää. Tälläinenkin juttu tuli vuosien takaa mieleen, että lapsella oli outo mustelma selässä. Kysyin, mistä on tullut ja hermostui silminnähtävästi kysymyksestä. Väitti, ettei muista ja ahdistui koko aiheesta. Tietysti saattoi olla kaatunut tai jotain ja ärsytti tuollainen kysely asiasta, mutta pitkään sen jälkeen kyttäiltiin aina nähdessä, näkyykö jotain muuta, mutta ei ole näkynyt ja homma unohtui omaan vainoharhaisuus käsitykseen. Tästä on aikaa 5-6 vuotta jo, mutta ajoittuu samoihin aikoihin, kun lapsi kertoi sen miehen huitaiseen äitiään ja äidille tuli mustelma. Sen jälkeen tuntuu tilanne rauhoittuneen ja isäpuolella oli välissä pitkä raittiuskausikin. Nyt taas vuoden-pari juonut. Tosin tästäkin kuultiin vasta syksyllä, että on alkanut jossain välissä taas maistelemaan.



Meillä on kyllä keino puristaa se totuus tilanteesta. Äitinsä on kaksijakoinen: joskus kertoo rehellisesti asioista ja toisena hetkenä taas lasta on kielletty sanomasta mitään heidän kodistaan. Se vaihtelee äidin mielentilan mukaan. Kaipa siinä on häpeää ja ylpeyttä eksän suhteen mukana. Mutta se keino on mieheni toinen lapsi, joka tietää 100% totuuden (äitinsä avautuu liikaakin elämästään hänelle) ja jota voidaan painostaa kunnolla kertomaan siitä tilanteesta, vaikka on ehdottoman lojaali äidilleen ja ei missään tapauksessa halua juoruilla vanhemmalta toiselle perhe-elämästä. Lapsi on jo aikuinen ja asuu omillaan, ja varmasti ymmärtää, että nyt on kyse pikkuveljen elämästä. Salailulla ei voita mitään. Jos elämä on kotona mahdotonta, niin sitten pitää siellä erota tai lapsen siirtyä pääsääntöisesti meille. Vaihtoehtona ei ole, että 11-vuotiaan pitää pelätä... Pääasia, että me saadaan selville täällä totuus ja jotenkin tuo äidin soitto viittaa siihen, että itsekin arvaa syyn ja tavallaan haluaa avautua asiasta, vaikka mies junttina vaan ei tajunnut sitä heti puhelimessa.

mutta selvästi halusi kertoa ja siten pyytää apua lapselle ja itselleenkin. Jaksamista teille vaikean asian selvittelyssä ja käsittelyssä.

Pääasia, että me saadaan selville täällä totuus ja jotenkin tuo äidin soitto viittaa siihen, että itsekin arvaa syyn ja tavallaan haluaa avautua asiasta, vaikka mies junttina vaan ei tajunnut sitä heti puhelimessa.